Selviydyttyäsi ulos Uudesta Apteekista painovoima vie alas Kaskenmäkeä kohti Aurajokea.
Harmi, että itsenäisyyspäivä on niin harvoin kesällä, tuskin koskaan, sillä joen rannalla samoilu
on kesäisin paljon mukavampaa, paljon ihmisiä ja ravintolalaivoja niin tiheään, ettei väliin
mahdu putoamaan. Hilpaistaan Auransillan yli toispuol jokke ja käännytään länsirannalle
kohti satamaa. Het kohta seisot vanhan punaisen töllin edessä, jossa majailee apteekkimuseo,
josta voi ostaa paperitötterön rintasokeria. Sokeri huuleen ja baanalle. Vajaa 200metriä ja
olet teatterisillan kohdalla ja vastarannalla näkyvä karsee peltilato ei ole Kupittaan jäähalli,
vaan kaupunginteatteri mutta siitä viis. Jos satuit 80- luvulla diggaileen Wham:iä niin jopas
sattui, Turussa se onnistuu vieläkin. Teatterin vieressa Wäinö Haldemar Aaltosen museo
Wham. Eikun sisään ihailemaan kuvanveistotaidetta. Jos haluat taistella tuulimyllyä vastaan,
sellainen löytyy Whamin yläpuolelta Samppalinnan kesäteatterin vierestä.
Matka jatkuu kohti merta. Ohitamme olan kohautuksella uuden Myllysillan, siitä ei ikuna tule
yhtä kuuluisaa kuin edeltäjästään pienistä notkahduksista huolimatta. Edessä häämöttää
merenkulkuvälineitä ja niistä tärkein on Föri, jolla pääsee Turusta Åboon ja takaisin.
Jäipäs jännään paikkaan. Jatkuu - ehkä.

Miten turisti sai aikansa kulumaan? Oliko vinkeistä apua vai keksitkö ihan itte jotain ihan muuta ajankulua?

Turisti joutui perumaan matkansa kaverin yllättävän sairasloman takia. Laitoin vinkin korvien taakse muistiin, että seuraavallla kerralla sit hyödynnän niitä.