Nuo kiinalaiset salkkumalliset ilmawebastot ovat lähes ilmaisia. Eteläisessä Suomessa kipakoita pakkasia on vähän: suurimmaksi osaksi vuotta lämppärin voi nostaa pois autosta tilaa viemästä. Ja pienellä fossiilisella tuella tämän testin huonoimminkin lämpenevä auto muuttuisi testin nopeimmin lämpeneväksi.

Jos siihen houkutukseen nimeltä MX30 joskus sorrun, niin mullahan olisi tuo salkkuwebasto hankittuna: enää puuttuu auto.

Xpengin the next p7 on kyllä komee

https://www.youtube.com/watch?v=BA8cLklWjn4

https://www.youtube.com/watch?v=uELL3fAwlwU&t=997s

Tämä voisi olla ihan hyvin Citroenin CX, jotain isoa kissaa tuossa on.

Ja miten ajattelit siitä salkusta viedä pakokaasut ja tuoda paloilman? Hiukan on päänraapimista ohjelmassa jos meinaat sen vielä irrotettavaksikin tehdä.. Esilämmityksessä toki helppo, salkku auton viereen ja lämminilmaputki jostakin sisälle, poraa vaikka reikäsahalla kylkeen reiän.

Suksipoksisähköauto noiden kiinanlämmittimien laadun takia siinä olisi hyvä olla joku hätäirroitusjärjestelmä, mielummin automaattilaukaisulla.

Noista lähtee (ainakin tuosta mun salkustani) pakoputki suoraan alaspäin. Suora putki olisi tietenkin helpoin asentaa, mutta sehän tökkisi ajettaessa maahan. Eli jokin mutka kai tuossa pakoputkessa pitäisi olla ja purkautumiskohta mietittynä niin, etteivät kuumat pakokaasut sytytä pohjan massoja (tms.) palamaan. Taisin jonkin juutuupin aikoinaan nähdä kiinteän ilmawebaston asennuksesta johonkin vanhemman polven sähköautoon (siihen Mitsun valmistamaan Pösöön, jossa oli aivan järkyttävän pieni akku).

Farkkumallinen 308 on menossa vaihtoon ja uutta kakkosautoa etsiskelen.

MX30 maksaa halvimmillaan noin 12.500 ja sillä on aika hyvä maine, pahoja tyyppivikoja siinä ei ole. PSA:n laitteista halvin on Corsa e, hinnat alkavat tasolta 11.300 euroa; sen mainetta painavat laturiviat. Zoe 40 kWh akulla asettuu kympin kummallekin puolelle, mutta se kärsii laturivioista selvästi enemmän kuin PSA (vaikka puheen määrästä luulisi toisin päin).

Kun autolla ajetaan vähän, niin peruspolttis tyyliin Sandero saattaisi olla myös järkevä. Kävin koeajamassa sellaisen, yllättävän miellyttävältä se tuontui, kun kuoppaista tietä kokeilin.

Mä pitäisi e-C4 vaihtoehtona jos vetopainojen puute ei haittaa, merkki on oikea ja reilumpi maavara on minusta iso etu vehkeessä joka ei pohjakosketuksia siedä.

Tekoälyn väittämän mukaan PSA:n vehkeissä akut ovat yleisesti ottaen paremmin suojassa kuin monissa muissa.
C4 on paljon kalliimpi kuin Corsa-e. Ero on merkittävä, varsinkin kun katsellaan vähän ajattuja yksilöitä.

Pösö 208 jää siihen väliin.

Edelleen kuolaan Mazdaa, vaikka sen range on mitä on. Ei sillä ehkä perille pääse, mutta sen tyylikkäässä kabiinissa on hyvä odottaa hinausautoa.

Minä olen varovasti sitä mieltä, että jos saa PHEV-kamppeen ruostumaan jakopäästä, on ostanut auton omaan ajoprofiiliin sopimattomalla tekniikalla. Mahdollisesti täyssähkö pikkuakulla tai pihi bensa-auto olisi ollut toimivampi valinta.

Mun mielestä on hyvä, että tehdään kaikkia vaihtoehtoja. Sähkö, plugari, hybrid, bensa/etanoli, diesel, ynnä muut. Kaikkien ajoprofiili ei ole samanlainen. Samalla perustelulla väitän, että on aika rohkeata toimintaa tuomita jokin käyttövoima toista huonommaksi tai paremmaksi — ainakin jos tuomio perustuu pelkästään omaan profiiliin tai tottumukseen.

Isoin mutta tulee kuitenkin siinä, että eihän kukaan valitse autoaan käyttövoiman perusteella. Auto valitaan tunteella ja se on ihan sama, millä se liikkuu.

edit: pvalila ehtikin kirjoittaa olennaisia kultaisia sanoja aiheeseen liittyen.

edit2: viittasin Mazdaan. "Mieluummin itken Alfa Romeossa (Mazdassa) kuin Ladassa"

Aijai, vaarallisia sanoja "ei kukaan" koska aina löytyy se poikkeus

Esim. itsellä on jo vuosia sen verran takana, ettei tuo tunnepuoli juurikaan enää pääse näihin valintoihini vaikuttamaan. Autolla liikutellaan ihmisiä ja tavaroita, prätkällä liikun itse. Ei noissa valinnoissa sillä tunteella ole enää paljoakaan sanavaltaa ja iän edelleen karttuessa yhä vain vähemmän. Toi prätkä on tästä kenties se missä tämä ilmenee kaikista selkeimmin. Ed. pyörässä oli vielä tunnetta sen verran että pitää olla yli litranen ja kiertää sen 10k, mutta järkeä toki jo sen verran että huolto, ylläpito ja vakuutukset on halpoja. No nyt tänä talvena tuo sitten vaihtui sellaiseen jota en sanotaan vaikkapa vain 5v sitten en olisi ikinä kuvitellutkaan hommaavani ja just tällä hetkellä enempi ihmettelen miksi en tuollaista ole valinnut jo aikaisemmin. Autossa, no kyllä pitää olla pikkasen jotain erikoisempaa twistiä tuolla korvavälissä jos Berlingoa kohtaan on suurempia tunteita mukana, eiköhän tuo ole mitä äärimmäinen järkivalinta ja nimenomaan man.vaihteisena dieselinä. Mutta hei, nämä on näitä boomereiden juttuja ihan vain osoituksena että aina löytyy myös niitä poikkeuksia.

Iso osa porukasta ostaa sitä muutkin, monesti mikään järkipuhe ei auta, simolammikon ja kokkolanmiehen videoita kun katselee niin hybridiä ei tuu, (tosin toyota-peräinen voimalinta täyshybridinä on ilmeisen toimiva) tämä sit karsii uudet Citroënit ostoslistalta.

Mazdaa olen itsekin kuolannut, ei vaan käy mun tarpeisiin, valintakriteereinä olen nykyään pitänyt että jos pää osuu ovenkarmiin autoon menessä se oli siinä, ei jatkoon.

Kyllä mä edelleen melkein väittäisin, ettei kukaan osta autoa pelkästään käyttövoiman perusteella. Jos näin olisi, ei tarvittaisi eri valmistajia vaan riittäisi kun olisi yksi tuote eri käyttövoimilla tarjolla. Senkin jälkeen voi vielä astua siihen ansaan, että haluaa vaikkapa tietyn värisen. Koska se... Mutta juu, kuulen huomion ja haluan tarkentaa sen verran, että varmasti käyttövoima vaikuttaa hankintaan tai ainakin rajaa paradigman tietylle alueelle. Josta sitten tehdään se valinta vaikkapa miellyttävimmän värin perusteella, tai korimallin, ulkomuodon, jne. perusteella.

Lisäksi en kyllä ole valmis antamaan vielä näin vajaa viiskymppisenä ukkona periksi sille, että autosta ei saisi (saada) mielihyvää (tunne!) sen kustannuksella, mitä sillä voi kuljettaa tai montako ihmistä kyytiin mahtuu. Itseäni varten sen kuitenkin olen aina hankkinut. Miksi pitäisi luovuttaa? Tai mitä sillä saavuttaa? Enkä tällä tarkoita sitä, että manuaalivaihteinen diesel-Berlingo olisi millään tapaa tunteeton järkivalinta. Joku siinä Berlingossa on vedonnut (tunteisiin), ettei tilalla ole vaikka ProAce.

Prätkähommissa tällä asialla ei mielestäni ole mitään merkitystä taasen. Käyttövoiman suhteen on varsin rajatusti vaihtoehtoja, joten valinta pitää tehdä entistä enemmän sen fiiliksen mukaan. Tervetuloa HiTec muuten R-moottorista nautiskelevien (tunne kai tämäkin) joukkoon! Minulle mopo on aina ollut tärkeä siksi, että pääsee ajamaan. Alla on ollut 160 heppaisesta touringkruiserista aina 14 heppaiseen (@10krpm!) nelaritwiniin.

Kaikilla niillä yhteistä on, että ne on valittu tunteella, eikä mikään niistä ole ruokkinut sitä tai tuota tunnetta enempää kuin toinen. Eri tavalla kyllä. Varsinkin silloin oli tunteet pinnassa kun tuo mainittu nelaritwini leipoi nokka-akselilla kantensa toistamiseen, koska kyllähän nokka-akselin voi laittaa "painevoideltuna" pyörimään suoraan alumiinikanteen porattuun reikään ilman laakerointia (Honda CB 125 1977).

En mä osaa kyllä näitä hybridejä pelätä, ehkä pitäisi. Meidän taloudessa ei ole (onneksi, toistaiseksi) ollut murheita ja näitä simolammikoita ja kokkkolan miehiä en oikein jaksa. Uskon tässäkin niin sanotusti N:n määrään. Jos hybridi olisi oikeasti niin ongelmallinen tekniikka, mitä nämä korjaamoyrittäjät (!) antavat ymmärtää niin veikkaan, että poru kuluttajien keskuudessa olisi isompi eikä niitä enää myytäisi tai valmistettaisi. Joo, varmasti osuu osalla paska tuulettimeen ja tuplatekniikka mahdollistaa osumatarkkuuden mutta toisilla esim. Toyota kestää ja toisilla se kestää kun sitä jaksaa korjata.

Nyt kun tämän kirjoitin niin varmaan ensi yönä bemarin jakopää leipoo kiinni lataushäiriön johdosta ja saa akun oikosulkuun mikä palaessaan liekittää viereisen Polestarin samaan rahaan. No, sitä saa mitä tilaa. Eiku ostaa

Patonkilaiset ovat perinteisesti olleet tekniikan tietäjiä ja sähköautoihinkin olette selvästi perehtyneet. Olen harkinnut Suzukin eVitaraa tai Toyotan (ai niin! Täällä ei saanut tätä mainita!) Urban Cruiseria nelivetona. Auto sinällään oli aika kiva ajella, mutta meneekö oikeasti hermo 61 kWh akulla ja nykymittapuulla hitaalla latauksella? Arki varmasti sujuu kotilatauksella, mutta mielestäni auton pitää olla aina valmis mihin tahansa. Vaikka satojen kilometrien ajoon lyhyellä varoitusajalla. Tuleeko 400 km päivämatkalle 1,5 h matka-aikaa lisää verrattuna polttomoottoriin? Meneekö talven lataustauot Nettiauton selaamiseen ja polttomoottorin toimintamatkoista haaveiluun? Ymmärrän, ettei kyseessä ole varsinaisesti matka-ajoon suunniteltu auto, mutta mitä mieltä olette? Nyt saa spekuloida.

Rivien välistä lukien tuntuu siltä, että sähköauton ajatus miellyttää, mutta epäilet kohtuuhintaisten nykymallien olevan sinulle hankalia arjessa ainakin totisimman talven ajan. Luultavasti aavistelet oikein, ja peruskysymys on tämä: onko arkinen aikabudjettisi niin tiukka, ettei mielesi tee yhtään "harrastaa" sähköauton kanssa?
Omista elämän ruuhkavuosista muistan sen verran, etten silloin halunnut yhtään mitään ylimääräistä haastetta arkeeni.
Tilanteesi olisi aivan toinen, jos teillä olisi back-upina bensa-auto perheessä. Joissakin perheissä hätäratkaisuna on se, että sähkäri jätetään hätätilanteessa isovanhempien pihaan latautumaan ja otetaan itse isovanhempien bensa-auto ajoon. Tai otetaan työnantajan paku ajoon, tai vaihdetaan autoa velipojan kanssa. Kuvioita on monta.

Entä jos susta on tullut jo niin vanha, että Berlingon kantikas olemus vetoaa sun tunteisiisi? Insinöörinä vain naamioit syvät tunteesi rationaalisuuden kaapuun?

Ei oikeastaan miellytä ajatus sähköautosta pelkästään käyttövoiman vuoksi, vaan ajatus on AppojaApponromujen kanssa samalla linjalla, että tuossa kaksikossa "tankkausnopeutta" lukuunottamatta muut ominaisuudet palvelivisivat minun tarpeita. Käyttövoimalla ei sinällään ole väliä, mutta sähkömoottorien välitön vääntö ja tasainen kyyti sopii tuohon kökkänään. Muissa sähköautoissa ei ole oikein minua kiinnostavia vaihtoehtoja. Monilla olen ajanut ja etenkään kalliimmat eivät minusta tunnu oikein hintansa väärriltä.

Siksipä sanoinkin "juurikaan" koska ihan siihen Berlingonkin perustarkoitukseensa riittäisi vallan mainiosti se hinnat-alkaen karvalakkikin, jota tämä meidän versio ei todellakaan ole, vaan hippasen on korkeampi tuo lähtötaso + lisävarustelistakin vielä ruksittiin aivan läpensä about kaikki mahdollinen mukaan. Ja tuo lisävarustelu on sitten sitä tunnetta sekä mukavuutta jos mikä, eikös. Osoittaa vaan että sitä painottaa jo aivan muita asioita kuin auton sporttista ulkomuotoa taikka moottoritehoja. Osui tuossa hiljan yksi tube silmiini, jossa tämä pointtini tuotiin esiin mielestäni todella hienosti, vaikka prätkistä tuo nyt kertoikin, mutta se perusajatus siellä takana.

https://www.youtube.com/watch?v=1VMBo5UnX_c

Tuota itsekkin mietin, kun pohdin patteri-autoon siirtymistä, suurin osa ajosta itsellä kuitenkin työmatka-ajoa 100km/päivä, sen kanssa ei mitään ongelmia, halvalla sähköllä yön aikana akku 80%:iin, ja aamulla töihin, tuolla tasolla tarvittaessa ajaa toisenkin päivän tai käy lähikaupungissa pyörähtämässä.

Sitten se reilun 400km. mökkimatka, ja kun mietin, miten sen polttomootttori-autolla tein, niin polttiksellakin, jolla liki 1000km. pääsisi tankillisella, tein (teen) n. 200km. kohdalla / välein kahvi/vessa/kauppapysähdyksen, ja ison marketin parkkipaikalla sähköauton latauspaikat on hienosti lähellä sisäänkäyntiä, siihen auto lataukseen ja sisälle asioimaan, pelkän vessa / kahvi tauon (käytännössä +30min. ja jos kyydissä on useampi henkilö, tauko on aina pidempi) jälkeen akku on taas sillä tasolla, että pääsee varmasti 200km tai enempi, siis nykyautoihin verrattuna vaatimattomallakin 70-100kW latausteholla, ostokset kyytiin, kaapeli irti ja matka jatkuu... Polttis-autolla piti tuon asiointikäynnin _lisäksi_ erikseen käydä tankilla ja seistä siinä auton vieressä lorottamassa nestettä tankkiin, ja vahtia, ettei läiky yli

Eli ainakin tämmönen vanhempi ihminen tarttee niitä pysähdyksiä tiheämmin kuin tommonen toisen sukupolven patteri-auto, nykysethän on 4:ttä sukupolvea, energiatehokkaampia ja latautuvat nopsemmin.
(itsellä lopullisen valinnan auton mallin suhteen teki ajomukavuus ja auton äänettömyys, kun muut tekniset vaatimukset täyttyi tai ylittyi )

Ei täyssähkö mut käsitämätöntä paskaa Saksalaiselta "laatumerkiltä", 5€ muovirinkula rikkoo 35000€ sähkömoottorin/vaihdelaatikon. https://www.youtube.com/watch?v=78s3c7dr07Y

On ZF osannut ennenkin. Kuten vaikka BX:n automaattiaskin kohdalla, ei ollut ihan yksi tai kaksi tapausta, missä oli mennyt "neljän markan osa 30000 markan vaihteistosta", jonka vaihtamalla sai auton jälleen liikenteeseen. Muovinen, vai bakeliittia kenties, painelaakerin virkaa toimittanut prikka, joka myös huolehti turbiinille menevän nestekanavan tiivistyksestä, kului ennenaikaisesti etenkin jos noudatti alkuperäistä huolto-ohjetta. Reilusti tihennetyllä öljynvaihdolla tuonkin kulumiset väheni lähes olemattomaan...

Tätä siis 90-luvun alkupuolella, ei löytynyt oikein mistään paikkaa missä olisi vaihteistoja korjattu. Niinpä sitten, kun Storkin kautta saatiin yhteys entiseen Atoy:n kouluttajaan, joka vielä eläkepäivillään noita askarteli, niin hänen luonaan lopulta käytiin oppiakin hakemassa Eskeren kanssa, ja niin noita sitten useampia vuosia korjailtiin. Varmaan on tallessa vielä ensimmäisen purkamisen yhteydessä kuvattu videokin, köytettiin videokamera kattoon, askartelupöydän päälle, ja varmistettiin noin että jos unohdetaan jotakin missä järjestyksessä osat purkaantui, saataisiin vähän vinkkiä. Onneksi tuota puolentoista tunnin kuvausta ei koskaan tarvinnut katsoa. Sittemminhän tähän on löytyneet jopa tehtaan manuaalitkin, kun jossakin Korean ihmeessä käytettiin yllättävän pitkään samaa vaihteistoa...

Mutta että samaan tapaan toimivat edelleen. Varaosia tosin tuolloin sai Saabin kautta, kun olivat ottaneet 9000 Saappiin 4hp18 askin käyttöön, ja siinä oli mm. tämä ongelmaprikka täysin sama osa. Tiivistesarjojakin saatiin sitten samaa kautta, jopa ihan järkeviin hintoihin...

Oli ne aikoja nuokin. Opetteluvaiheessa kertaalleen tuli myös puhelinsoitto: "pääsetkö tulemaan, ja jos pääset niin ota Hiace ja vaihteiston irrotuksen työkalut ja aja tänne Malmille. Tänne se hajosi 300 km koeajon jälkeen". Ja niin sitä vaan jossakin Rekaran hallissa irrotettiin vaihteisto Beksistä, ilman nosturia saati monttua, korjattiin tämän oppi-isän avulla ja asennettiin takaisin. Hieman väsyneeltä tuntui kyllä olo tuon päivän jälkeen, vaan niin sitä kotiin sieltäkin selvittiin ja jatkettiin vaithteistojen opintoja käytännössä. Mitähän tuostakin on aikaa? Saattoi olla, ja varmaan olikin, just kortin saantikesän suorituksia tuokin, eli kesää 1992? Eikun nyt muisti palailee, olikin kesä 1993, tuon Rekaran hallin tuumailun seurauksena mukaan meinasi tarttua -58 DS, se Juusolle sittemmin siirtynyt "keltuainen", vaan nuo onkin sitten toinen tarina, joka lopulta johti kuvioon jossa tuli hankittua Dyane ja sillä tiellä ollaan vieläkin...

Meillä oli sähköauto kakkosautoksi vakavasti harkinnassa, mutta taitaa vaaka kuitenkin kallistua bensavehkeen puolelle.

Luultavasti meille tulee melkein ranskalainen auto eli Sandero vuosimallia 2022. Sillä tullaan ajamaan vuosittain vajaa kymppitonni.

Kun kilsoja tulee vähän, niin auton arvonalenema ja vakuuttaminen ohjaavat hankintaa.

HiTec totesi, että Berlingo oli järjen valinta mutta varustelutason valintaa ohjasi vähän mukavuus- ja tunnepuolikin.

Sama juttu tämän Sanderon kanssa, meillekin olisi periaatteessa riittänyt se Essential.

Vähän enemmän kun maksaa, niin sitten saa ohjauspyörään etäisyyssäätöä, navigaattorin, sähköikkunat myös taakse ja vähän nätimmän kabiinin.

Manuaaliloota ja äänimaailma muistuttavat hintaluokasta, mutta kyllä tuo kakkosautoksi kelpaa.

Samaan ratkaisuun ovat päätyneet hyvin monet Euroopassa. Sandero kun on Euroopan myydyin vuosina 2024 ja 2025.

Perusmalli on kyllä niin karu että jo katsominen alkaa itkettää, joku Stepway on jo varsin nätti, äänieristystä saa lisää aika halvalla jos viitsii tehdä itse.

Mä oon alkanut kuolaamaan C5 Aircrosseja, uuden tullessa myyntiin vanhoja alkaa tulla vaihdossa, ainoastaan Shine/Comfort varusteilla ja ehdottomasti ei hybridiä.

Dacian maahantuoja se teki varsinaisen peliliikkeen lopettamalla tuon Euroopan myydyimmän auton maahantuonnin. Reilussa viidessä vuodessa halvimman ostettavissa olevan Dacian hinta on kaksinkertaistunut. Jep jep...

Minäkin muistan, kun Sanderon oveen oli isolla teipattuna numerot 9999. Nyt sai neljä vuotta ja 40.000 km ajetusta kärsiä tonnin enemmän. Stepway olisi ollut söpö, siinä Xari on oikeassa. Mutta tällä kertaa koristelubudjetti riitti vain siihen, että tuli tuo Comfort-taso sentään hankittua: se Essential kun oli meille vain liiankin essential.

Etäkauppa, vaikka autoliike on ihan naapurissa. Ehdimme vasta perjantaina mennä ihmettelemään, mitä tuli ostettua. Sika säkissä, mutta kahden viikon palautusoikeudella.