Sarjassamme satuja kirkosta hyvä että joku uskoo.

Lomautuslappuja odotellaan kuten jo kolmena vuonna tähän aikaan..

Pitää palata vielä asiaan kun tarkistin talouspäälliköltämme asioita. Puhuin osittain satuja, nimittäin sen verotuksen tasaamisen osalta. Yhteisöverot saa jokainen seurakunta / srk-yhtymä pitää itse, niitä ei tasata. Henkilöverotuksen suhteen jokainen seurakunta köyhimmästä rikkaimpaan maksaa yhtä suurta prosenttiperusteista verotuloista olevaa maksua eräänlaisen keskusrahastoon, josta köyhimmät seurakunnat voivat anoa avustuksia esim. investointiin tai muihin kuluihin. Automaattisesti rahastosta ei mihinkään jaeta. Ja jos seurakunnan vuosittaiset verotulot ylittävät 1 milj. euroa, avustusta ei saa. Eli meidän seurakunta, jossa on jäseniä 8 300 henkeä avustuksia ei saa. Toivottavasti nyt menee oikein.

Mutta haluaisin kysyä arvon kaselinilta, että mitähän satuja on tässäkin ketjussa esitetty. Tuollaisia yksittäisiä heittoja kun on vähän paha lähteä millään tavalla kommentoimaan. Suuntaan jos toiseen minkäkin asian suhteen löytyy varmasti yksittäistapauksia mutta minkälaisista koko seurakuntakenttää läpilyövistä asioista mahtaa olla kyse?

Lappu tuli ja puolen vuoden loma tiedossa.

Pahoitteluni
Nyt on sitten aikaa harrastaa Citikoita

Osanottoni kaikille joilta YT viikate on sivaltanut työn alta pois. Kuten aiemmin kuvailin olen itse joutunut roikkumaan YT:n löysässä hirressä vuosia perätysten. Onnekseni osaltani se kauhukuva ei vielä ole toteutunut.
Itse olen kuitenkin noina vuosina oppinut ajattelemaan sen asian positiivisia puolia. Olisi tuolloin suorastaan houkuttanut jäädä pois tästä IT alan oravanpyörästä ja huilata hetki katsellen rauhassa ympärilleni ja kenties olisin päässyt kouluttautumaan uuteen ammattiin.
Itseäni olen yrittänyt kouluttaa jo pitkään uskomaan siihen että raha ei tee onnelliseksi, eli voisin olla onnellinen muussakin työssä pienemmälläkin palkalla.
...tosin velkojani eivät ehkä olisi samaa mieltä... Siksi täällä kituuttelenkin..
...tuo tosin vaatisi tuttavapiirieni kokemuksen pohjalta sitä että muuttaisin itseni maahanmuuttajaksi tai olisin peruspäivärahalla 10 vuotta... maahanmuuttajan näyttää pääsevän työvoimapoliittiseen koulutukseen alta aikayksikön, mutta peruspäivärahalla tavallinen suomalainen joutuu olemaan useita vuosia ennenkuin todetaan että tämä henkilö voitaisiin kouluttaa uudelleen...

potkut tai lomautus on ollut myös monelle uuden alku. Nimenomaan kouluttautumalla uuteen ammattiin tai toteuttamalla salaisen haaveen ryhtymällä yrittäjäksi, vaikka tämä ei tosin sovi kaikille. Haluaisin vaihteeksi tehdä työkseni jotain oikeeta, sellaista jossa näkisi työn tuloksen ja saisi jotain konkreettista aikaan, mutta tässä sitä vaan istutaan, toistaiseksi...
Mutta Kamin kanssa samaa mieltä, että pitäis olla maahanmuuttaja...tämä käsitys tässä vähitellen on muodostunut

Miulla kun edellisen työnantajan tarjoamat työt alkoivat näyttää turhan pätkittäisiltä ja epävarmoilta, niin päätin lähteä vähän koulutusta katselemaan. Hakulappujen täyttely ja kouluun + opintorahaa nostamaan. No, koulun ansiostahan tuli sitten töitä kesken koulun. Onneksi tuli haettua koulutusohjelmaan, joka on suunniteltu käytäväksi työn ohessa, mutta mahdollistaa myös normaalin päiväopiskelun ja saa kaikki opiskelijaedut.

Jos käy niin, että opiskelujen alkamisen jälkeen töitä ei löydy ja opintoraha ei riitä, niin opiskelut voi keskeyttää vuodeksi, sinnitellä sen ajan jotenkin ja hakea sitten opiskeluajalle ansiosidonnaista. Tuo opintojen keskeytyminen vuodeksi oli kriteerinä ainakin silloin, kun asiasta kyselin. Eli siis kannattaa ennemmin venyttää opintoja ylimääräisellä mitään tekemättömällä vuodella (no voihan sinä aikana olla jossain töissä ja/tai päntätä päähänsä asioita ja käydä sitten koulun jatkuessa tenttimässä, mitään tekemättä vaan ansiosidonnaisen päivät kuluvat vauhdilla) kuin opiskella nopeammin yhtä kyytiä...

Joopa joo...

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa ... a-kymmenia

Kiitos Kanttori kiintoisista kommenteista mutta mitä?: "Ensiksi kirkosta ei voi erota"

Mitä minä en tässä ymmärrä?

Enkö minä ole eronnutkaan kirkosta vaikka sen olen tehnyt? Toisekseen minua ei tulla hautaamaan kirkon pihaan. Korkeintaan tuhkani levitetään olohuoneen matolle tai Yyterin rantaan.

Sitä paitsi, hautapaikka maksaa nykyään saman kirkkoon kuuluvalle kuin pakanallekin.

Oi te armoitettu Cikatti. Kuten totesin, näkökantani ovat kenties hieman saivartelua, mutta yritänpä vielä kerran. Ehkä ensimmäiseksi meidän pitäisi löytää yhteinen selitys sanalle kirkko, mikä se on, mitä se merkitsee. Mitä tarkoittaa luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, katolinen kirkko. Ovatko ne esimerkiksi organisaationa eri tavalla järjestäytyneitä. Minä miellän tässä tapauksessa sanan kirkko (paitsi sitä kirkkorakennusta) eräänlaiseksi suureksi yritykseksi, joka omanlaisena organisaationa on levinnyt minne on levinnyt ja sillä on selkeä johtaja. Suomessa ei voi puhua luterilaisesta kirkosta tällaisena organisaationa. Toisaalta se on olemassa, mutta se on olemassa kaikkien näiden seurakuntien yhdistelmänä. Siis itsenäiset seurakunnat muodostavat yhdessä ison yhteisön, jota kutsutaan siksi luterilaiseksi kirkoksi. Luterilainen kirkko ei ole siis mikään keskuslaitos tai yritys, joka on jakautunut paikallisiin alaosastoihin, kuten esimerkiksi puolueet. Sen vuoksi luterilaisella kirkolla ei ole olemassa selkeää johtajaa, vaan päätöksenteko on erittäin hajautunut, jopa monimutkainenkin. Tässä suhteessa tilanne poikkeaa katolisesta kirkosta, joka on universaali taikka ortodoksisesta kirkosta, joita on useita maapallolla. Suomen ortodoksikirkko kuuluu käsittääkseni Konstantinopolin patriarkaattiin ja siellä on Suomenkin ortodoksien ylin johtaja. Luterilaiset kirkot ovat maittain itsenäisiä toimijoita ja siksi ne voivat olla lainsäädännöltään varsin erilaisia. Siksi naiset pääsi papiksi Ruotsissa aikaisemmin kuin meillä tai miten ajatellaan avioliitosta.

Siksi tarkoitan tällä "kirkosta ei voi erota" sitä, että ei ole hallinnollisessa mielessä olemassa mitään Suomen luterilaista kirkkoa, jonka jäsenyydestä voisi erota, koska emme ole koskaan olleetkaan sen jäseniä. Jokainen sen epämääräisen kirkon jäsen on todellisuudessa ja itse asiassa aina asuinpaikkansa mukaan sen paikallisseurakunnan jäsen ja tämän paikallisseurakunnan jäsenyydestä Cikatti on eronnut. Aina silloin tällöin nousee esiin kysymys henkilöseurakunnista, mutta ei siitä tässä sen enempiä. En tiedä, onko tämäkään selitys yhtään ymmärrettävämpi, mutta toivon niin.

Kysymys hautaamisesta. Valitettavasti täytyy tuottaa pettymys Cikatille. Tuhkiasi ei voi levittää olohuoneen matolle taikka Yyterin rantaan. Näin vahvasti luulen, mutta voin toki asian tarkistaa. Se oli yhdessä vaiheessa mahdollista mutta ei enää. Jokaisen vainajan "loppusijoituspaikka" pitää olla tiedossa ja siihen on omat pykälänsä. Kannattaa tarkistaa tämä asia seurakunnasta. Mutta jos olen väärässä, tunnustan sen ilomielin.

Hautapaikka maksaa tosissaan saman verran kaikille paikkakunnalla asuville. Vieraspaikkakuntalaisille taksa voi käsittääkseni olla jotain muuta. Onko tämä, siis sama taksa, hyvä asia, herättää myös aina välillä keskustelua. Asiaa perusteellaan juuri kirkon saamalla osuudella yhteisöverotuloista.

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että tuhkien hautaaminen muualle onnistuu luvan kanssa? Toivottavasti näin on, koska olen miettinyt loppusijoituspaikkani hyvin ja se ei ole kirkon hautausmaa.

Tuhkaa noutaessa krematoriosta pitää esittää tuhkan loppusijoituspaikka, joka käytännössä tarkoittaa hautapaikkaa tai uurnalehtoa...mutta siinä ajallisessa välimaastossa kun hautajaisia järjestellään ja varsinaisesti pidetään; kukapa on se taho, joka valvoo omaisille luovutettua tuhkaa? Ei kukaan. Tällöin näkisin, että omaisen tuhka on täysin mahdollista valaa vaikka pihakivetykseen....tilalle vaikka kiukaan pesän tavarat ja sen jälkeen sirottelu uurnalehtoon..kuka mitenkin tykkää asiat hoitaa. Ainahan sitä voi tehdä säännöksiä ja lakeja ja lukea niitä kuin piru raamattua, mutta ihmisen erehtyväisyydestä johtuen sieltä löytyy melkein aina joku porsaanreikä, jolla asian voi kiertää.

Topiciin liittyen:
Eilen oli taas uutinen toisensa jälkeen YT:tä ja kiristyvää tilannetta...Kauankohan kansa katselee tätä rauhallisin mielin?

No ei siinä paljoa auta hikeentyminenkään jos yyteetä pukkaa. Ei firmat huvikseen laita pois porukkaa.

Laskin juuri päivärahakorvaukset. Asuntolainan lyhennysten jälkeen jää reilu satanen elämiseen. Tämä menee aika mielenkiintoiseksi...

Täytynee ryhtyä v***umaiseksi ja tehostaa velkojen perintää...

Vaarini, vanhan merimiehen tuhkat laskettiin mereen Helsingin kaupungin osoittamalla paikalla. Vesialueen omistajan lupa vaaditaan tuohon.
Hienosti harhauduttu topicin aiheesta muuten.

No ei varmaankaan, mutta tarkoitin kokonaiskuvaa... Kun laivan pohjassa on tarpeeksi iso reikä niin ei sitä vettä kerkiä enää äyskäröimällä tyhjentämään. Vai eikö historian tapahtumat toistu koskaan? Ainakin oman tuntemuksen mukaan kakskytluvun superlama ja työttömyys aiheutti melkoista levottomuutta.

Jutun aloittaja taas kommentoi. Olihan siitä jo ennuste tulossa, että oma työpaikka tulee "häviämään" toisaalle. Mutta kun ihminen ei haluaisi uskoa ikävän asian tulevan Niin, ja miksi muuten sijoittajien etua palvotaan? Jos firma ei tuota koko ajan enemmän ja enemmän, niin mistä raha sijoittajille? No tietysti työntekijöitä vähentämällä! On niitä kuluja sitten vähemmän. Hieman on vaan himmeää logiikkaa, kun omasta mielestäni juuri tekijät tekevät tuloksen.

Toista oli ennen patruuna-aikaan. Jos firmalla meni bisnekset huonosti, kyseisenä vuonna ei omistajat saaneet voittoa. Tai edes leipää itselleen. Välillä firma oli rahoittajilla panttina, mutta kun nousukausi tuli, velat maksettiin ja kaikilla oli taas asiat kunnossa. Ja mietittiin, missä meni pieleen. Ja opittiin virheistä.

Nykypäivänä sijoittajat tylysti rahastavat yhtiön ja kun lehmä on lypsetty, kaadetaan (tai myydään) firma ja eikun uutta uhria etsimään. Kuka muistaa YT-neuvotteluja parin-kolmen vuosikymmenen takaa? Itselle ei nyt juuri tule mieleen...

Näin se on... Vain sijoittajat ovat jonkun arvoisia, eivät suinkaan ne jotka varsinaisen työn tekevät

Noh noh....

Ilman sijoittajia meillä ei olisi yrityksiä. Yhtäkään.

Sijoittajiakin on erilaisia, ns kasvollinen omistaja yleensä katsoo toimintaa pidemmällä aikajaksolla kuin kaukainen institutionaalinen omistaja. Mutta numeroita he kaikki katsovat, on pakko. Vain voitollinen yritys on elinkelpoinen ja pystyy maksamaan palkkaa työntekijöilleen.

Jos myynti laskee jää ne aiemmin voittoa tuottaneet työntekijät toimettomiksi ja alkavatkin olla pelkkä kuluerä. Jos näitä ei laiteta pois on kohta koko jengi ilman töitä. Firman vakavaraisuus määrittää sen kuinka kauan voidaan vaikeita päätöksiä venyttää. Samoin pitää omistajan/johtajan koittaa ennustaa tulevaa, tarvitaanko näitä resursseja ensi kuussa, ensi vuonna vai eikö tarvetta ole edes näköpiirissä.

On myös pelureita jotka imevät firmasta kaikki mehut, omat ja lainatut ja koita siinä sitten elää. Nämä ovat ikviä tapauksia, perusbisnes saattaa edelleen olla kannattavaa mutta keinottelun kautta aikaansaatu velkataakka on liian raskas kantaa ja kokonaistulos painuu pakkaselle.

yhden kerran kokeneena ja tiputtuani liiton työttömyyskassan asiakkaaksi joksikin aikaa totesin että nyt erotaan työttömyyskassasta. todellinen korvaus oli noin 50%.n luokkaa palkasta. Sama lopputulos olisi ollut haettuani asumistukea työttömyyden ajaksi ja kelan työttömyyskorvausta. Ihan täyttä kusetusta koko työttömyyskassat,jonne myös joutuvat asiakkaaksi lomautetuksi joutuneet

Laskin kanssa että en minä tuolla elä. Ja juuri kun osti uuden auton ja maksoin 4t€ kattoremontista niin sinne meni säästötkin.

2009 keväällä alkoi YT ja olin lomautettuna muutamia viikkoja, sitten syksyllä lomautetiin toistaiseksi, Tammikuun lopulla 2010 soi kännykkäni ja esimies soitti, pyytäen käymään tehtaalla, kysyin saanko irtisanomislapun, siihen hän vastasi myöntävästi. Menin ja lappukouraan, ei työvelvoitetta, puolen vuoden ajan sain palkan kotiin, ja vielä sain palvelusvuosikorvauksen. Elokuun 2010 jälkeen en työsuhteessa ole ollut. Onneksi vaimoni on töissä, sillä selvitään asuntolainasta, muuta lainaa ei olekkaan.
Nyt olen 2 kk karensissa, eli en saa euron euroa. Syy siihen on etten orjaksi suostunut lähtemään, eli työtä olis ollut täyden 8 h joka päivä, mutta palkka 80 % täydestä palkasta, eli 2 h joka päivä ilmasta työtä. /orjana) No onneksi ei ansiosidonnaiset päivätkään kulu, eli riittää vielä päiviä pitkälle ensivuoteen, eli eläke lähenee koko ajan, Tai sitten ei, tiedä mitä kivaa valtio keksii.

Minulla ansiodinnonainen tarkoittaa noin 4 x isompaa summaa kuin kela korvaus. Eli kyllä sillä toimeen tulee.

Omalla alalla yt:stä (ainakaan kunnallisella puolella) ei ole pelkoa. Työpiste voi muuttua ja muuttuukin välillä tiheään mutta palkanmaksu (se kapoinen leipä) on taattu.