On tuossa lasten ehdollistamisessa vaaransakin. Meidän vanhin poikamme - jo neljättäkymmentänsä käyvä - istui ison osan lapsuuttaan CX:n takapenkillä ja isompana sitten oikeaksi taiteilijaksi tultuaan oli niin fiksoitunut CX:ään, että haluaa aina sellaisen alleen. Mutta kun on taiteilija, ei ole ruuvari se työkalu, joka kädessä pysyy senkään vertaa kuin Cikatin tyttärellä eikä tiedä miltä CX:n pellin alla näyttää laturi, tunkki tai vesipumppu, kampiakselitunnistimesta puhumattakaan. Vaikea on siis puhelimessa neuvoa. Akun, hydraulinestesäiliön ja jäähdytysveden painesäiliön olen sentään saanut oppimaan.

Ei kun kiireellä eri puolille maata ilmaamaan jäähdytysjärjestelmää, kiinnittämään startin herätevirtapiuhaa tai vaihtamaan laturin hihnaa. Olkaa varovaisia!

Vein poikaani Bexillä korisharkkoihin. Satoi ja tuulikin. "Sä voit jättää mut tähän!" "Kuinka niin, koulu on tuolla?" "No, kun sä oot tällä autolla..."