Jos tarkoitat kiirusautolla ambulanssia, sulla on vanhaa tietoa. Nykyään ajavat pihaan ja sammuttavat auton, eikä välttämättä ole kiire mihinkään. Voi tietenkin olla että kiirusauto on taksi, niillä on aina kiire.

Sen ainuan kerran kun on toimintakyky kadonnut kesken töiden, vietiin kyllä "lamppuautolla" ensin tk:een ja sieltä sit keskussairaalaan. Ja seuraavana päivänä vasta sai edes harkita poistumista. Mutta tuosta kun on se pari vuosikymmentä, niin ihan hyvin uskon monenkin käytännön muuttuneen... Ja joo, ambulanssia tarkoitin...

Silloin siinä kyydissä, sattumalta oli äitee tk:n nurkilla, ni hyppäs kaveriks. Totes sit jossain vaiheessa matkaa että "alkaa olla tolkuissaan", kun manasin Sprinterin ikävää jousitusta ja olin päättelevinäni Eberin käyvän laihalla sen huminasta päätellen...




Sen verran vielä pitää tähän ykkös-kakkos -juttuun kommentoida, että ne on oikeastaan ihan eri juttuja. Vanhaa perua vain se että niitä käsitellään samassa yhteydessä, mutta itse taudinkuva sekä hoitotavat ovat kovin erilaisia. Eikä itsellä taas ole tuosta kakkosesta isommin käytännön kokemusta, mitä nyt järjestön lehdestä tulee asiaa mielenkiinnosta lukaistua sen ilmestyttyä...

Mulla on ollu semmonen periaate, että sillä tavalla liikutaan nyt, että samaa jaksaa tehdä vielä vanhanakin. Se jotenkin alleviivaa sitä kohtuutta. Kun ei halua erityisesti kasvattaa lihaksia, niin liikunnassa kesto merkitsee enemmän. Uin pari kertaa viikossa tunnin (en laske metrejä) ja sitten kävelyt koiralenkillä ja kauppaan ja työmatkalla sun muut vielä päälle. Jos on paljon energiaa, voi tehdä vähän ripeämmin ja jos on veltto olo, niin sitten sen mukaan sillä kertaa.

Nyt on Valion Polar-juustostakin vähäsuolainen vaihtoehto. Vaimo(väki) on tieetysti innoissaan, mutta minusta maku on lähes tympeä. Taas on "terveellisyys" mennyt hyvästä mausta ohi. No, ehkä laajemmpi skaala lisää kokonaismyyntiä, itse en enää vähäsuolaista osta.

Löytyisikö mistään tuollaista tilastoa? Välillä itsekin hykerrellyt ajatuksella, että ettei vaan peruspulliainen olisi työuransa terveempänä kuin himoliikkuja. Optimitilanne saattaa hyvinkin olla sellainen, että liikkuu kohtuudella ja välttelee äärimmilleen vetämistä.

Silloin kun threadin aloitin tästä oli juttua uutisissakin. Urheilija ei tervettä päivää näe. Tässä yks uutinen:

http://yle.fi/tekstitv/arkisto/kuntolii ... _3361.html

Mainittu YLE/tekstiTV -juttu ei ota yhtään mitään kantaa siihen että nämä liikuntaa harrastavat olisivat enemmän poissa töistä kuin liikkumattomat? Siinä vaan todetaan että on paljon liikunnasta johtuvia tapaturmia, mutta tapaturmia on vielä enemmän muita (70 %) eikä se kai silti ole ainakaan tilastoissa erikseen korkealla näkyvä poissaolosyy?

Suomessa yleisin sairauspoissaolon syy on selkävaiva, sitten flunssa sitten erilaiset mielenterveys, tuki- ja liikuntaelinsairaudet... Hieman erilaisia järjestyksiä, riippuen miten niputettu ja kuka mittaa.

Osa noista varmaan johtuu liikuntatapaturmista, osa kuitenkin muista ja joku osa vaikka työtapaturmistakin (ja miksei osa niistäkin silti liikuntaan liittyvää työtä, eli ei poissulkevia syitä).

Kauhean suurta eroa ei kuitenkaan liene, ellei mennä ihan äärimmäisyyksiin liikkumisessa tai liikkumattomuudessa. Olen antanut itselle kertoa että tietyn lajin huippu-urheilijoilla on flunssiakin paljon useammin kuin normaali-ihmisillä, mutta mutu taas sanoo, että aika harvoin olen nähnyt jonkun kansainvälisen tason kilpailijan peruvan kisalähtöjä flunssan tai vatsavaivojen takia?

Tuolla mainitaan ainakin muutama tutkimus lähdeviitteineen (sivulla 6 ja viitteet löytyy lopusta) jotka näyttäisivät toisensuuntaista tulosta, Helsinki, Hollanti:
http://www.lts.fi/sites/default/files/p ... lowres.pdf

Eli löytyykö tilasto joka näyttää "Lahjomattomasti" ja "paljon enemmän" toisinpäin kuin nuo?
Hankalia noi lienee tarkkaan tilastoida, kun selkävaivoja liikunta kai usein ehkäisee, mutta voi kai se jollain painonnostajalla aiheuttaa selkään rasitusvammojakin.

Tässä on se tilastollinen ongelma, että kevyesti liikuntaa harrastavat ovat varmaankin keskimäärin terveempiä kuin täydelliset sohvaperunat. Mutta nyt puhutaan näistä ihmisistä joista käytän termiä "himoliikkujat", eli nämä kaikkien tuntemat wannabe-stubbit jotka juoksevat maratonia, triatholonia, hiihtävät kilpaa jne.

Niillä on koko ajan joku polvileikkausta toipuminen tai nivelen nyrjähdyksen toipumishoito päällä. Esimerkiksi IT-alan firmassa yleisin poissaolosyy koodarille 2000-luvulla oli krapula ja vuodessa niitä päiviä kertyi joku 5-10 maksimissaan, nämä himoliikkujat olivat koko ajan jostain kohtaa niin sairaina etteivät töihin päässeet. Maratoni kyllä mentiin juoksemaan pikku kuumeessakin...

Minä elävästi muistan nähneeni jossain artikkelin jossa jonkin vakuutusyhtiön ukko kommentoi työhyvinvointia, ja sanoi että suurimpia sairauspoissaolojen kerryttäjiä ovat nämä himoliikkujat. Siinä oli jonkinlaista tilastoakin vuosittaisista poissaoloista. Ne poissaolot kertyvät pienelle osalle henkilöstöä, jokunen prosentti - siten tuo poissaolojen kokonaismäärä ei kerro totuutta siitä kuinka paljon YKSI ihminen keskimäärin sairastaa vuodessa.

Olkapäävaivat ja polvivaivat ovat korkealla tilastoissa, ne varsinkin istumatöissä kertyvät puhtaasti liikunnan harrastajille. Fyysinen työ on asia erikseen mutta paljonko niitä työntekijöitä enää edes on.

Tässä vielä mielenkiintoinen artikkeli:

"An opposing perspective comes from athletes, most of whom believe that they are healthier since starting an exercise program. Furthermore, most medical authorities tell us that exercise promotes good health. Why do some athletes get sick frequently while others remain healthy? Is exercise good or bad for the immune system?"

http://www.rice.edu/~jenky/sports/fatigue.html

Suomalainen työntekijähän on sairauslomalla, jos siihen on mahdollisuus. Se, kykenisikö sairaudestaan huolimatta työskentelemään, on sivuseikka. Oletan, että merkittävä osa harrasteurheilussa sattuneista tapaturmista ei kokonaan estä esim tietokoneella työskentelyä. Toki itselläni ei ole juuri kokemusta kummastakaan.

Kun lähikauppaan ilmestyi salaattibaari, ajattelin korvata yhden aterian päivässä sen antimilla. Ihan kohtuullisen hyviä annoksia siitä pystyykin sekoittamaan. Sitten huomasin, että melkein kaikissa kasvisten ja juuresten lisukkeissa on jonkin tyyppistä sokeria ja muita lisäaineita. Ja salaattikastikkeissahan vasta rasvaa ja sokeria onkin. Entäs leikkeleet sitten? Muka kevyitä ihanohuita, mutta lisäaineita, glukoosia muun muassa niin että niistä oikein lima valuu.

Maraton-kritiikkiä sataa yleensä eniten sellaisilta, jotka eivät ole edes puolikasta kiskaisseet. Tosi on, että lajissa on vaaransa, mutta riittävän pitkäjänteisellä treenillä tuokin matka on taitettavissa ilman piipaa-autoa. Se, että silloin tällöin tai joskus joku paikka hajoaa kestävyyslajien parissa on mielestäni pieni murhe, mikäli harrastettu liikunta kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Monilla se toimii jopa pään selkeyttäjänä, mutta oletettavasti on vaikea tutkia paljonko kestävyysurheilu vähentää suomalaista melankoliaa ja muita mielenterveysongelmia. (jotka nekin tulevat kalliiksi yhteiskunnalle)

Väitän, että nuoruuden passiviteetit alkavat näkyä todenteolla vasta siellä 50 ikävuoden kieppeillä. Toki sopivasti itseään säästävä on jopa eliniänodotteeltaan vahvempaa tavaraa kuin "Stubido", joka vetää naama irvessä treeniä aivan sydärin rajapinnassa. Nämä ovat kuitenkin toistensa ääripäät, eikä ehkä edusta kokonaiskuvaa kovin hyvin.

Ruoka-aineiden osalta olen Jekkerin kanssa osittain samaa mieltä; tarjottu ruokaympyrä pitäisi kyseenalaistaa täysin, eikä pitkälle prosessoitu ruoka ole todennäköisesti kenellekkään hyvästä.

On tullut juostua puolikas ja täysmatkakin. Jotenkin tuntuu, että pitkänmatkannylkyttäjillä saikkupäiviä ei välttämättä sen enempää ole kuin muillakaan. Itselläkin pahimmillaan polvissa vihloi, mutta töitä se ei estänyt. Niitä tarinoita kyllä on, että sählyssä tms. räväkämmässä lajissa paikat venyy ja paukkuu rankemmin.

Tuo voi hyvinkin pitää paikkansa, että oli laji mikä hyvänsä, niin päänupille se tekee hyvää eikä sitä sovi aliarvioida.

Nuorena velttoilu todennäköisesti kostautuu vanhalla iällä, mutta luojan kiitos toimii myös toisinpäin. 10...20 vuotta sitten tuli liikuttua aktiivisemmin (juoksu, pyöräily, massahiihdot). Nykyään vähemmän, mutta lenkille kun lähtee, niin huomaa, että pohjat on kunnossa. Toki tähän auttaa sekin, että geenit on puolella -> laardia ei ole kertynyt.

***************

Otetaas vähän juomapuolta mukaan. Uskottelin itselleni 25 vuoden ajan, että kahvi on hyvää ja se tekee hyvää. Nyt on pakko todeta, että ei kahvi aina maistu hyvälle. Parhaimmillaan se on tukevan aterian päätteeksi. Mutta vasta nyt uskalsin myöntää itselleni, että kahvin sisältämä kofeiini ei todellakaan sovi minulle. Se ampuu johonkin reseptoreihin niin, että tuntia myöhemmin alkaa tutina eikä ajatukset pysy kasassa lainkaan. Kestää muutaman tunnin. Väsyneenä ilmiö korostuu. Vasta nyt tulin selvittäneeksi asiaa ja kyllä tälle ilmiölle ihan tieteellinenkin perusta löytyy. Ennen kuin joku tyrmää tämän paskapuheeksi, niin todetaanpa vain, että kovin yksilöllinen juttu on.

Olen sokerin ja vehnän syöntiä vähennellyt paljon. Sokeri teki erityisesti karkkien muodossa sitä että 20-30 min kuluttua karkkinapostelusta alkoi pulssi hakata aikas kovaa ja munuaisten seudulla oli jännää tuntemusta. Sokerin ja vehnän vähentely ja siirtyminen pääosin kokojyväviljoihin (+ laadukkaan kalaöljyn käyttö) teki sen että punarajalla ollut kolesteroli putosi reilusti, maksa-arvot laskivat viitearvojen ylärajoilta sekä verenpaine (sekin oli seurannassa, itäsuomalaiset geenit näes) laski jonkin verran, ja vatsan seudun turvotus on menneen talven lumia. Suolaa menee vieläkin vähän liikaa (ruisleipää, leikkeleitä, juustoa ja sehän jo riittää).

On se vähän niinkin, että se aiheuttaako joku vaiva työkyvyttömyyden, riippuu työstäkin. Lämpimässä toimistossa pystyy istumaan vähän huonommallakin polvella, ja vilustuneena. Sairaanhoitaja taas ei saisi tartuttaa potilaaseen enää lisää tauteja ja mummoja ei pysty kääntelemään jos selkä ja nivelet krenaavat itselläkin. Alkoholiongelmaan taas taidetaan suhtautua kevyemmin esim. rakennusalalla, muusikoista puhumattakaan...

Mihin on kadonnut kaupanhyllyltä kirnupiimä kun hyllyt on täynnä pelkästään rasvattomia tuotteita ja ne on opäterveellisiä.

En kirnupiimänkään rasvapitoisuudella paljon kehuskelisi

Oletteko muuten ajatelleet sitä, että kun esim. maito käsitellään niin rankasti niin yhteen maitolitraan voi tulla useammasta erästä osasia? Käännetäämpä asiaa tältä kantilta: On pullo todella hyvää viiniä ja pullo todella huonoa viiniä. Suurinpiirtein sama väri molemmissa, mutta kun nämä kaksi sekoitetaan yhteen niin tuloksena ei olekkaan enää hyvä viini, tai edes keskinkertainen, vaan lähinnä huono. Tätä ajatusta jalostaen maidon prosessointi on ollut suurvoitto meijeriteollisuudelle, sillä lopputuote on sitä samaa makeutettua Eilaa, oli raaka-aineet miten huonoja tahansa. Ko. Eila-maitojuoma ei ole edes nimeltään enää maitoa, vaan maitojuomaa, koska sitä ei voi oikeasti maidoksi enää nimittää. Se on homogenoitu-, pastöroitu-, makeutettu- ja laktoosittomaksi tehty juoma, eli sekoitus vettä ja maidon osia.

Siksi tämä on meijeriteollisuudelle etu, sillä alkutuotteen laadun ei makunsa tai ominaisuuksien puolesta tarvitse olla huippuluokkaa, kun lopputuotteeseen käytetään vain osa tai osat lähtöaineesta. Laktoosi-intoleranssista kärsivä kansa on samalla saatu ostamaan puolet kalliimmalla tätä blandattua moskaa, kun ei enää juuri ole vaihtoehtoja kaupoissa.

UUTTA: 12.4.2016 ilmestynyt British Medical Journal: Dietary fats: a new look at old data challenges established wisdom. http://www.bmj.com/content/353/bmj.i1512 "Replacing saturated fat with polyunsaturated fat might not prolong life" ; suomeksi: "Tyydyttyneiden rasvojen korvaaminen monityydyttymättömillä rasvoilla ei pidentäne elinaikaa".
Tässä tiedeartikkelissa oikaistaan se luulo että rasvaiset (maito)tuotteet olisivat muka uhka terveydelle.
Suomessa on, THL-etunenässä, toitotettu ns. kolesteroliteoriaa. Siitä kyseinen artkkeli toteaa "Ideally, recommendations should be based on clinical outcomes , not surrogates such as cholesterol concentration". Vapaasti suomennettuna: Suositusten pitäis perustua kliinisten tutkimusten tuloksiin eikä niiden korvikkeisiin kuten (veren) kolesterolipitoisuuteen.
Sain tuon BMJ-vinkin tuoreeltaan professori Kari O. Salmiselta huhtikuussa. Lisätietoa kiinnostuneille: http://www.henkinentie.fi/ajankohtaista/ --vieritä sivun alaosaan.

Eräs psykologian professori kerran valisti kansaa siitä, että sellaista tutkimusta, jonka tulokset poikkeavat rajusti aiemmista tutkimuksista, ei pitäisi ottaa liian vakavasti. Vaan, tällaisen tutkimustuloksen olisi vauhditettava lisätutkimuksia. Media vaan liian herkästi reagoi kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen, jotta saisi myyntiä. Ja kansahan innostuu.

Tutkimushan oli fiksusti muotoiltu "...might not...", eli ei edes väitetä mitään 100-varmasti. Oma lehmä ei ole ojassa eikä niitä ole navetassakaan, enkä edes juuri maitoa juo, joten kalikka ei kalahtanut. Päinvastoin hienoa jos tieteen voimin lytätään kasaan maaseutupolitiikan sanelemia ravintoympyröitä. Kunhan ensin tutkitaan riittävästi.

Sikäli tää oli ihan turhaa naputtelua, kun ei varmaan ollut ensimmäinen tutkimus, jossa todettiin rasvan olevan ei-niin-haitallista

"Humpuuki tohtoreita.".

Jep jep. Tässä vähän lisää tätä humpuukia jota Antti Heikkilä on puhunut jo yli 20 vuotta. Nyt kun lopuksi tunnustetaan sama virallisesti, on suomen viranomaiskunta yllättävän hiljaa.

http://www.talouselama.fi/uutiset/soker ... en-6582026

Perustuu kansainväliseen tutkimukseen ja artikkeleihin:

http://archinte.jamanetwork.com/article ... id=2548255

http://www.nytimes.com/2016/09/13/well/ ... share&_r=1

Nyt kun voidaan lopullisesti ja kertakaikkiaan - myös KANSAINVÄLISTEN VIRALLISTEN LÄHTEIDEN VALOSSA - lopettaa "tyydyttyneiden rasvojen epäterveellisyydestä" puhuminen, on mukava todeta että Sitruunapatongissa oltiin oikeilla raiteilla jo yli 10 vuotta sitten:

Syö tirripaistia, rasvaista lihaa, kanamunia, juo punaista maitoa ja jätä potut, leipä ja pasta pois - näytät kohta Ritari Ässän ja McGyverin sekoitukselta ja elät 130-vuotiaaksi! Noita tuotteita EI VOI syödä liikaa jos kuuntelee omaa elimistöään, ja normaali ruokahalun ja nälän suhde palaa.

Sen sijaan näissä hiilihydraattipitoisissa ruoissa kuten pasta, peruna, leipä, kasvisruoat, "vähärasvaiset" vaihtoehdot, jne, nälkä palaa kahden tunnin kuluttua ja pakottaa syömään aina lisää ja lisää.

EDIT: Tässä vielä juuri tähän asiaan liittyvä Antti Heikkilän tuore artikkeli:
http://www.anttiheikkila.com/blogi/nain ... elityksia/

Eli 'Lihhoo, kalloo, munnoo' - kuten savolaiset asian ilmaisisi.

Antti Heikkilän 19.9.2016 blogista (linkkejä) : linkit alla avattuina. Ristiriitaista viestintää ravitsemustieteen proffalta.
Maaliskuussa 2014 ravits.tiet. professori Mikael Fogelholm lausui Mtv:ssä:
”Suomalaisten sokerin saantia voitaisiin vähentää mutta en nostaisi sitä todellakaan ykkösongelmaksi. On turha tehdä sokerista suurempaa ongelmaa kuin se on… … Ainoa mikä nähdään, on se, että etenkin runsaalla virvoitusjuomien käytöllä, etenkin nuorilla, voidaan ennustaa lihavuutta, mutta sokerin saanti kokonaisuudessaan saanti kokonaisuudessaan ei ennusta sitä. WHO ei tulkitse tutkimustuloksia ihan oikein”
- On ehkä niin että proffa pitää itseään etevämpänä asiantuntijana kuin WHO:n asiantuntijat ovat yhteensä?

Syyskuussa 2016 professori Fogelholm lausui: ”Saantisuositus (Suomessa) on ollut suunnilleen sama kymmeniä vuosia, eli korkeintaan 10 prosenttia päivittäisestä kokonaisenergiasta.”
Tämä prof. Fogelholminkin aiemmin ja kaiketi edelleenkin hyväksymä sokerimäärä on 100% suurempi kuin WHO:n suositus.
DS-Jekkerin linkkaama!: JAMA Intern Medicine September 12, 2016, Conclusions-kohdan vapaa suomennos: ”Tämä tutkimus, tarkastelu tuo esiin sen että sokeriteollisuus sponsoroi ensimmäisen sepelvaltimotautitutkimusprojektinsa v. 1965 vähätelläkseen varhaisia varoitussignaaleja siitä että sokerin kulutus lisää sepelvaltimotautiriskiä”
Sen yhteydessä todettiin että sokerin haitat sepelvaltimotautien lisääjänä oli tiedetty jo 1950-luvulla.

Tulee aika, että nykyistä (elintaso)pakolaispolitiikkaa tullaan tarkastelemaan samassa valossa kuin nyt näitä sokeri/ruoka/lääketeollisuuden valoon tulevia massiivisia kansanmurhatasoisia korruptioita. Mahdollisesti silloin, kun meidän nykyään edustamamme kulttuuri on jo hävinnyt historian hämäriin. Suomessa niin niistä, kuin näistä nyt käsiteltävistä ravintoasioistakaan, ei tulla saamaan ketään koskaan vastuuseen.

Muistellaanpas sokeriteollisuuden, THL:n ja professorien maksettuja valheita, ja rinnastetaanpas ruoka/lääketeollisuuden korruptio nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan:

"Liha ja eläinrasva on epäterveellistä" == "Nationalismi ja oman kulttuurin suojelu on rasismia".
"Kaikkea voi syödä kohtuudella" == "Kaikki kulttuurit voivat olla edustettuna yhteiskunnassa kohtuudella."
"Margariini ja kevyttuotteet ovat terveellisiä" == "Pakolaisvirtojen vastaanotto ja monet eri uskonnot ovat hyvä asia."
"Sokerin 10% osuus ruokavaliossa on vielä hyväksyttävää." == "Toisen, radikaalisti erilaisen kulttuurin edustajien 10% osuus on vielä hyväksyttävää."
"On ihmisen oma vika jos lihoo, suositeltu ruokaympyrä on oikea!" == "On ihmisen omaa tyhmyyttä jos saa maahanmuuttajalta puukosta, suositeltu pakolaispolitiikka on oikea!"

Minä hyvin muistan minkälaista kommentointia herättivät kymmenen-viisitoista vuotta sitten Antti Heikkilän ajatukset kun niitä kertoili muille. Voi on terveellistä, kolesteroli ei tapa, lihaa pitää syödä ja paljon. Eläinrasva on hyvästä. Täsmälleen sama tuttu poliittisesti korrekti mantra oli vastassa. Leimattiin "hyväuskoiseksi", vihapuhujaksi ja humpuukitohtorin uhriksi. Sillä ei ollut mitään väliä vaikka itse olisi parantunut niillä opeilla, se oli väärin joka tapauksessa.

Säälittävintä on että suurin osa ihmisistä ei edes käsitä tulleensa hypnotisoiduksi, ohjailluksi, manipuloiduksi ja pelotelluksi poliittisesti korrektiksi. Voisin tähän listata monia nimimerkkejä tältä palstalta joissa tämä hyväuskoisuus ja "korrektius" on hyvin selvästi näkösällä. En kuitenkaan sellaista tee, olenhan korrekti! On helpompi mennä joukon mukana ja olla yleiskiva suvakki. Kunnes sitten itse - ravintotapauksessa - sairastuu diabetes 2:seen...

Synkkää juttua ja liian suoraa puhetta nykypäivän henkeen. Pitäisi ajatella positiivisia. Yritän muuttua yleiskivaksi ja letkeäksi "kaikkea kohtuudella"-mieheksi tässä ajan kanssa!

Jännän ääri nyt!

Sain tänään tulokset verikokeista... Viimeksi olin vuosi sitten.

Verisuonia pahiten rapistava ja kovettava arvo verikokeissa eli P-trigly/Lipidit oli 1.1 mmol/l ja viime syksynä oli 1.65!!!
Raja-arvoksi oli merkitty 2...

Noh, sen tiedä että erityisesti lähemmäs luonnon mukaista ruokailua olen mennyt. Muutokset ruokavaliossani on ollut lehmä syönnin lopetus, siasta syön vain sisäfilettä. Maito jota vain kahvissa käytän on muuttunut luomun punaiseksi. Kananmunien syönti on lisääntynyt rajusti.

Paska kol-LDL 3.8 ja hyvä HDL 1.99 joka kompensoi paskaa. Tosi kiintoisaa. Mutta, jostain syystä sokeri oli ylärajalla, kakkostyyppiä pukkaa jos en tee jotain "elämän muutosta".

Mitäs ihmettä nyt ihan valtamedia kirjoittaa:

https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikk ... #gs.vnkgh5