Yllätys oli minullekkin suuri, kun vaihdoin vanhan kyykkyjammun tämän vuosikymmenen Suzukiin. Suikka on vielä olevinaan enemmän matka kuin sport-painotteinen, mutta jousitus on aivan kivikova. Yamahan 70tkm renkutetut iskarit olivat sopivan pehmeät, vaikkakin kovemmissa nopeuksissa pohjaileva takajousitus aiheutti yhden jos toisenkin mielenkiintoisen tilanteen. Tuolla suzukilla hidastetöyssyyn ajaessa on oikeasti muutaman kerran vihlaissut selästä, kun ei alusta anna yhtään armoa. Kai se on sitten hyvä mutkapätkillä?

Hydraulijousitus toisi moottoripyöriinkin monia etuja; maaston ja mielen mukaan voisi valita jäykemmän tai pehmeämmän, korkeamman tai matalamman jousituksen. Lisäksi mestarit pääsisivät vaihtelemaan confort-palloja näihinkin

Joo, polkupyörällä lenkki tehty.

Monta tankillista ajettu jo tänä keväänä.
Neitifillari Viragossani tankki vain 8,6 litraa. Muuta pahaa sanottavaahan hänestä ei minulla olekaan.
Kelit ovat tosiaan olleet vaihtelevat, lumessa en ole uskaltanut normirenkailla ajella, sade ei haittaa kun varusteet on riittävät.
Jos jollain sattuu olemaan nurkissa pyörimässä ylimääräisenä 88-89 XV535:een käypäinen lisätankki valetankin tilalle, niin olisin kiinnostunut/varovaisen innostunut...?

PSA-konsernin kaksipyöräisenä kulkineena on perheessä vuosituhannen vaihteen Pösö Speedfight II (made in France), aivan ihana peli sekin, mutta valitettavasti poika sai nyt mopokortin, niin en ehdi/pääse oikein sillä ajelemaan. Siitä mukava mopettiskootteri että toimi myös talviolosuhteissa hienosti, hyvillä talvirenkailla ja kaksitahtisena tietenkin.

Kiinaskode on varakulkineena silloin tällöin käytössä ja vähän tulee silloin tällöin ajeltua myös tyttären taiwankevarilla. Pihaharjoittelulaitteena/ikuisuusprojektina Tunturi Tiikeri. Kaikilla moottorikäyttöisillä kaksipyöräisillä on kyllä huisin hauska ajella!

Tänään sain paikattua takagummin. Kaksi vuotta ehti vierähtää näköjään ilman kaksipyöräisen iloja...
Tunturi RX 500 on ihan kelpo peli. Nestelevyjarrut ja vaihteita riittävästi. Ainut heikkous on kauramoottorin väännön sekä tehon puute.

Tässä olis hyvä vaihtoehto, https://en.wikipedia.org/wiki/Yamaha_GTS1000

harmittaa vieläkin että menin pari vuotta sitten myymään pois. Bike lehti aikoinaan vuonna 1993 kirjoitti tästä että menee kuin tasoon säädetty Citroën

Vuosikaudet on alkukesästä prätkäkortti palannut haaveisiin, katsotaan josko tänä vuonna saisi aikaiseksi. Hinnat on noussut 10v takaisesta aika tavalla...

Joku mielellään vähän cafe racer-henkinen jaappanialainen 70-80-luvun sporttipyörä olisi mahtava, tätä on tullut viimeisimpänä kuolattua:
http://www.nettimoto.com/honda/cb/1992389

Tiedä sitten onko tollasella yhtään kiva ajella. 30km työmatkaa varmaan enimmäkseen tulisi ajeltua. Järkevämpänä vaihtoehtona esim. Yamaha XJ600S Diversion, kovasti ainakin ensipyöräksi suositellaan myynti-ilmoituksissa. 170cm persjalkaisen on kuitenkin mietittävä sitä pyörän kokoa Customit ja kyykyt ei oikein iske. Toisaalta mieluummin kiertelen vaikka pieniä hiekkateitä kuin ajaisin pitkää matkaa, joten joku enskahenkinen voisi sopia myös.

Toisaalta tuskinpa sitä pyörää tulee vielä kuitenkaan hommattua, mutta olispa edes kortti

Viime kesänä ajoin Buell:ia reilut 5 km. Tänä kesänä tuskin yhtään, sillä oikean käden ranne ei taivu kaasukahvaa kääntämään...

Justiinsa vasta haettu Wingi tallista tuntuipa hyvälle kurvailu, viime vuonna ei tullu kun 3000km cruisailtua olis tarvinnut viedä Epsanjaan oli koko talven voinu ajella jos tänä vuonna sit.

Jo on 1500 Classic taivaltanut reilu 800 km, olis varmaan enempikin mutta työt vie hyvää ajoa kaa.

Eka 12km on sitten fillaroitu. Nomad:lla. Hyvin meni, mitä nyt vähän tuntui siltä, kuin olisi ikävuodet vieneet taas lisää "vileeniä paltteesta".

Tuohon 2-pyttyisen tärinään liittyen, niin olisko jollain suositella hyviä kahvapainoja? Kaasukahvan painon kiristyksessä on jotain vikaakin, koska se ei kiristy, eli uusia pitänee, ja samalla vois koittaa löytää isommat?

Kyyditin eilen hyvää ystävääni Suzukilla, ja hän kun ei ollut koskaan aikaisemmin ollut pärrän kyydissä, niin oli sit menomatkan pitänyt jalkojaan ties missä? koska vasta paluumatkalla huomasi, että matkustajallekin on jalkatapit . Ekakertalaiselle pitää siis muistaa kertoa muutama muukin asia, kuin että pidä kiinni, ja kallistele mukana jne. .

Mutta tykkäsi kyllä kovasti ajelusta, ja kertoi jo menomatkan jälkeen, että nyt hän ymmärtää miksi minäkin niin paljon pidän tästä mopolla ajelemisesta, tais jäädä koukkuun.....?

Unohda ne kahvapainot ja hae Biltemasta semmoinen tankoon kiinnitettävä juomapullo teline ja siihen 1/2 vesipullo loppuu
fibrat. Itse viime kesänä Guzziin pakosta jouduin lämpimien (helvetin kuuma) ilmojen takia äkkiä kehittään jonkin sortin pulloratkaisun ja apu löytyi Biltemasta samalla huomasin että hävis tankon tärinäkin samalla.

En sitten ihan viime vuonna saanut aikaiseksi, mutta ensi maanantaina olisi tarkoitus mennä autokoulun penkille.

Pyöräkin on jo tullut hankittua. Ostin lankomieheltä Virago 535:n kun ei muuten tuntunut menevän kaupaksi. Customit ei oikein iske, niin sitä on nyt tullut näperreltyä bobber-hengessä. Lähtökohta oli vakiopappamalli, tosin siinä oli jo valmiiksi suorat röörit. Vaimo toivoo takapenkkiä, mutta ulkonäkösyistä (ei vaimon) takapään saisi kyllä typistää ja madaltaa... No, nyt on jonkinnäköinen kompromissi ja olkoot noin toistaiseksi.

Virago vaihtui Honda 750 vf:fään.
Enää ei selkä kipuile.

1984 Honda Monkey sai tänään rekisteröintikatsastuksessa uudet kilvet.

Voin kertoa, että niinkin pieneen laitteeseen saa hukattua runsaasti aikaa ja rahaa. Tuli siitä aika makea kuitenkin

Hyvähyvä! Joskus 80-luvun alussa kaverilla oli Manki, ja mulla on sellanen muistikuva että siinä oli keskipakoiskytkin. Oonko ihan hakoteillä?? Onko sellasta ollutkaan näissä?

En tiedä miten kytkin on toteutettu, mutta '84 taitaa olla viimeinen kolmivaihteinen puoliautomaatti. On kyllä vekkuli peli ja paljon uudempaa mankia pienempi.

1986 oli viimeinen Suomi-mallinen kolmivaihde-keskipakoiskytkinlaite. 1987 eteenpäin on sitten nelivaihteinen ja käsikytkimellä.

Mää luulin projektin aloittaessani, että helppo entisöinti mutta vielä mitä. Räjäytyskuvakirjat, tehdasmanuaalit ja netin myyjät ympäri maailman tulleet tutuksi. Nippeleitä tuli Kanadasta, Australiasta, Englannista ja Thaimaasta. Paljon alkuperäisosaa saa vielä Suomestakin, mutta monen kohdalla oli kommenttina "tämä on sitten viimeinen ja lisää ei saa".

Laite on pelastettu museoinnilta ja jälkikasvu sai sen omaan käyttöönsä. Ajoa varten ne on tehty ja kun on itse nuorimies fiksannut mukana, tietää mitä saa.

Reilu viikko sitten kävin mopomiitissä Jammulla, joka oli nuoruudessani sekä työmatkakulkuneuvo että työkalu kesät talvet. Tähän tapahtumaan se oli hiukan ylitehokas mutta maltoin mieleni, enkä päästänyt kaikkia hevosia valloilleen.

Noniin, kortti tuli suoritettua tänään ja reilut sata kilsaa tuli viragolla jo ajeltua. Tuli laitettua siihen sellainen kahden jousen varassa oleva kova bobberisatula, makeen näkönen mutta vaihtui orkkikseen kun pääsin kotiin mitäköhän oikein kuvittelin, sitikkamiehen perse on sitikkamiehen perse vaikka prätkän penkissä onkin. Josko tohon satulaan saisi hydet väkerrettyä kierrejousien tilalle?

Tästäpä muistui mieleen paras kehuminen kyseiselle laitteelle:
https://www.youtube.com/watch?v=GO8G5wEd8ls

Tasan 20 vuoden tauon jälkeen tuli käytyä viettämässä viikonloppu Veteraanirallissa - tosin XM:llä...
Ehkäpä ensi vuonna Brittiralliin, 25 vuoden tauon jälkeen...

Jaa olitko kenties liikkeellä valkoisella Xm:llä , jollainen tuli vastaan Jämsässä? Niin ja valkoinen Cx tuli vastaan
ajettaessa Jyskälästä takaisin Jämsään. Veteraanipyöriä tuli ihasteltua Himoksella ja Jämsänkoskella Ilveslinnan pihassa. Erityisesti jäi mieleen punainen Indiana, mahtavat soundit vinkkelikoneessa.

Jaa olitko kenties liikkeellä valkoisella Xm:llä , jollainen tuli vastaan Jämsässä? Niin ja valkoinen Cx tuli vastaan
ajettaessa Jyskälästä takaisin Jämsään. Veteraanipyöriä tuli ihasteltua Himoksella ja Jämsänkoskella Ilveslinnan pihassa. Erityisesti jäi mieleen punainen Indiana, mahtavat soundit vinkkelikoneessa.