Uusien autojen edullisimpien mallien markkina on mielestäni erikoinen. Keskustelupalstoilla valitetaan miten kalliita uudet autot ovat. Autotalli.comiin laitoin hauksi uusi auto ja hinta max 25 000 €. Löytyi noin 30 eri automallia. Näistä 2 kpl on vuoden 2025 myydyimpien top 20 uusien autojen listalla. Mistään autosta malliston halvin ei taida olla myydyin malli. Suomessa ei siis osteta juurikaan edullisen pään uusia autoja. Googlen tekoälyn kertoman mukaan Suomessa autoliikkeestä ostettujen käytettyjen autojen keskihinta on 22 000 €.

Sanderoa myytiin hetki sitten 9999 euron autona. Siihen nähden 25000 on huima hinta. Samaan aikaan ihmisten tulot ovat kasvaneet hitaammin kuin menot, eli muiden (autoa tärkeämpien) menojen jälkeen autoon on käytettävissä vähemmän rahaa kuin ennen.

Halua investoida autoon vähentää myös se, että perinteisesti vakaat omaisuuserät, kuten asunnot, ovat nekin tällä hetkellä laskussa. Alamäen takana ei ole pelkästään suhdannevaihe vaan Suomi on ajautunut lasku-uralle, josta erittäin vaikea päästä pois. Geopoliittinen riski on sitten aivan oma juttunsa; sitä harva suomalainen haluaa päästää tajuntaansa.

Miksi on niin valitettavaa, kun ei osteta uusia ja kalliita autoja. Minusta ne vähät rahat pitäisi käyttää kotimaisiin tuotteisiin. Uutta autoa ostettaessahan rahat menee vain ulkomaille.
Tuollainen uusi 10 tonnin Sandero olisi vain järkiostos. Pääsisi liikkumaan suhteellisen huoletta, eikä auton hinta putoaisi vuosien saatossa, kuin korkeintaan se 10 tonnia. Vaihtoehto olisi ostaa loppuun ajettu premium auto, joka olisi mukava ajettava, mutta riskin sisällä makaisi korjaamolla ilman takuun tuomaa suojaa. Korjuslaskukin voisi olla uuden Sanderon verran. Aikamoisen riskin ottaa kuluttaja ostaessaan ehtoopuolen sähköautonkin. Saattaa olla, ettei halpa sähkö ollutkaan se halvin juttu.

Ylipäätään käytetyn ostaessaan jos ei ole tiedossa edullista paikkaa missä sitä fixailla, koska ainahan niissä jotain korjattavaa löytyy enempi tahi vähempi, niin kalliiksihan se tulee kun se korjaamo laskuttaa jokaisesta tunnista + varaosat siihen vielä päälle. Ja varsinkin sähköautoissa porukka on hyvin usein välittömästi ns. peukku pyllyssä jos siellä kojelaudassa joku päivä paistaakin se virheilmoitusten ryöppy. Alan korjaamoita on vielä suht. vähän ja töitä riittää, joten se tuntilaskutuskin on sitten sen mukaista puhumattakaan paljonko autovalmistajat noista varaosista sitten rokottavatkaan kun jostainhan heidänkin on se tuloksensa väännettävä, autokauppa itsessään kun on ollut jo useamman vuoden laskusuunnassa. Siksi se edukkaampi, perinteisemmän tekniikan auto voi useinkin olla huomattavasti lompakkoystävällisempi myös ylläpitonsa osalta ja varsinkin jos itsellä on edes jonkinlainen oma paikka missä sitä pääsee ropaamaan. Ja jos/kun niitä varaosiakin sitten joskus tarttee, niin hyvä muistaa että usein niillä premium-merkin auton varaosillakin on se premium-luokan hintalappu, oli sitten vaikka kuinka "halvalla" ulkomailta käytettynä tuotu auto kyseessä.

On ne, kun katselee millä hinnalla muualla jotain perusautoa myydään, uusi Sandero 13.490€, uusi C3 Aircross 15.940€, Suomessa 23.000€ eikä edes ole toi perusmalli enään valikoimissa, noi hinnat on Espanjasta, sitä ei tarvi ihmetellä miksi joku Sandero on Euroopan myydyin auto, arvonpudotus jää tonniin vuodessa + noi Rellun 3-pyttyset on ihan toimivia koneita vaikkei ne mitään miljoonamoottoreita olekaan, ja noi on listahintoja, noita saattaa saada jostain kamppanjatarjouksista vielä reilusti halvemmalla.

Vähän käytettyä premiumia saa tänäpäivänä halvalla mut ylläpito voi yllättää, varsinkin kun toi meidän maailman edistynein autoverotus suosii hybridejä ja muita rimpulatekniikoita.

Aakku ja HiTec ovat samoilla linjoilla oman ajatusmaailmani kanssa. Tuolla "kahdenkymmenenviidentonnin uusiauto-kommentillani" vihjasin nimenomaan, että monet valitsevat kalliimman käytetyn uuden edullisemman auton sijaan, vaikka uusi voisi tulla kokonaiskuluiltaan edullisemmaksi. Toisaalta autoilua voi painottaa myös muilla ominaisuuksilla kuin käyttö-/omistuskuluilla. Uutta kalliimman käytetyn valitsevalla varmaankin vaakakupissa painaa ylläpitokuluja enemmän muut ominaisuudet.

Xarilta mielenkiintoista hintatietoutta etelä-euroopasta. Oletko seurannut etelän markkinaa niin tarkkaan, että onko arvon alenema prosentuaalisesti samaa luokkaa kuin Suomessa, vaikka autot ovat täällä kalliimpia? Vai lähteekö täällä "Suomiautolisä" ensimmäisenä vuotena pois ja etelän ystävämme saavat nauttia paitsi edullisemmista autoista, myös pienemmästä arvon alenemasta?

Tuntuu että montaa vehjettä saa tänäpäivänä jonain 5 vuotiaana suomesta halvimmalla, toi pvililan Sanderokin maksaa Saksassa käytettynä saman vaikka uutena on siellä halvempi. (13500€ 100hp)

Picanto ja Sandero kisasivat vuosia halvimman auton tittelistä: Picanto maksaa nykyisin noin 17500 euroa ja siitä voi hahmottaa sitä, mikä olisi Sanderon hinta nykyisin (jos sitä Suomeen tuotaisiin).

Ehdittiin se Sandero lopulta kotiin hakea. Tuo punainen väri saattaa olla muita värejä herkempi ottamaan kiveniskeymiä:osittain kyse on tietenkin siitä, että kiveniskut näkyvät siinä hyvin selvästi.

Kuulemma Dacian väri kannattaa suojata keraamisella pinnoitteella, jos haluaa autonsa hyvänä pysyvän. Luultavasti viemme sen ensi kesänä Tallinnassa johonkin vähän hinnakkaampaan paikkaan pinnoitettavaksi.

- Offerillan tarjouskupongeissa on alle 200 euron keraamisia pinnoituksia. Copilot kertoi, ettei Suomessa ole petos myydä keraamisena pinnoituksena spreykäsittelyjä, jotka tehdään tunnissa ja jotka katoavat muutamassa viikossa.

Edellisestä autosta jäi uudenkarheat kesärenkaat aluvanteilla, rengaskoko on oikea Sanderoon mutta pulttijako ei. Sanderon mukana tulivat peltivanteet: talvikäyttöön ne ovat ihanteelliset, mutta kesällä olisi kiva olla nätti.

Fossiilisena hankintana Virago 250 olisi kiva. Museorekisteröitynä se olisi varsin halpa harraste. Tuskin menen kuitenkaan ostamaan: olen ajanut pärrällä vain eteläisessä Euroopassa (lähinnä Kreikan saarilla) ja siitäkin on kohta 30 vuotta. Mutta jos jollain pyörällä saattaa kokematon pappakin pysyä elossa, niin Virago lienee juuri se pyörä.

Joku haaveilee sähköisestä donitsista, joku vanhasta Viragosta...

Itse juuri viime syksynä myin Bandit 1250 -08 pois ja ajattelin jotta muutaman vuoden pitäisi taukoa, mutta sitten iski silmään tuollainen R1200ST -05. Todellinen helmi yksilö, ihan oikeasti pidetty kuin kukkaa kämmenellä ja vaikka ikää onkin jo yli 20v, niin joka paikka on lähes uuden veroisessa kunnossa, eihän tuolla ole vasta kuin 30tkm ajettunakaan. Ja ikimaailmassa en olisi koskaan luullut kajoavani näihin R-boxereihin, mutta juuri tässä kyklooppi-yksilössä vaan on sitä jotain sairaan kieroutunutta, joka kolahti itsellä kuin sata jänistä. No tässä on sitten reilun kk päivät tuota jo käyty läpi, kaikki mahdolliset filsut, nesteet ja akut vaihdettu jne. Jotenkin vain tunnen jonkinlaista sisäistä ylpeyttä saada huolehtia ja ylläpitää juuri tätä yksilöä, tiedä vaikka aikanaan museorekisteriinkin tuon saattelisin, näitä kun ei valmistanutkaan kuin 3v ajan ja n. 20.000 kpl, koska mikään kaupallinen menestys tämä ei ollut, vaikkakin ajatuksen tasolla juuri se malliston puuttuva palanen R ja RT välissä.

Niin että juu, kaippa tässä pikkuhiljaa voinnee jo siis puhua meikäläisenkin siirtyneen enempi sieltä moottoripyöräilystä harrastuksen puolelle. Nuorempana ajettiin prätkällä aina kun se vaan oli mahdollista vaikka millaisessa kelissä, kunhan tien pinta vaan oli mustaa. Pyörään hommattiin ne kaiken maailman lisäkilkkeet mitä ikinä rahalla vaan sai jne. Vaan nykysin on homma painottunut enempi juuri sinne kaluston hyvänä pitämiseen, ylläpidetään sitä pyörän orig. kuntoa sellaisenaan kun se tehtaalta aikanaan lähti ja ajetaankin vain hyvillä keleillä naatiskellen. Pyörän ikävuosilla ei ole enää merkitystä, vaan sen teknisellä kunnolla, se toimii, sillä on nautinto ajaa ja sitä on kaunis katsella.

Mä taas olen katsellut tuollaista 350cc Intialaista, Hondana tosin, kokemukseni mukaan japanilainen osaa tehdä laatuvehkeen Intiassakin, niiden oma tuontanto ei ihan vakuuta vaikka nättejä ovatkin.

Minä taas olen ollut kiinnostunut intialaisesta Royal Endfieldistä. Rikultahan sellaisen saisi.
https://rikumotor.fi/

Saa kyllä riittää nykyiset BMW R35 ja 1100RS pyörät vähäiseen kesäajoon. Niin ja tietysti Tunturi Sport.
Seuraava, jos sellainen tulisi, niin olisi kyllä jonkinlainen sähkömopo.

Rikulta saa kaikenlaista Endfielt kamaa, takkia, nahkaliiviä ja muuta siihen malliin että HD-miehetkin jää kohta toiseksi, ja noi pyörätkin on ihan hienoja mut...samalla hinnalla saa Hondan, uskon että Intialaisenakin se antaa rahalle enemmän vastinetta. https://www.hondabikes.fi/mallisto/street/gb350s jos nyt vielä joku päivä tietäisi mitä alkaa isona tekemään

Isäni osti 350cc Enfieldin vuonna -51 tai -52. Sellaisella hän sitten ajeli stadikan työmaalle, ja mukavana bonuksena isä palkattiin pitämään paikkoja kunnossa myös kisojen ajan - eli hän pääsi ilmaiseksi sisälle ja kulkemaan vapaasti alueella. Yhtenä päivänä oli aamulla duuniin tullessa kaikkialla tyhjää, töiden jälkeen moottoripyörällä ajaminen olikin sitten vaikeaa kun ympärillä oli järkyttävä määrä ihmisiä joka suuntaan.

Isä piti tuota pyörää pari vuotta ja vaihtoi sen sitten vm. 1952 Ford Consuliin. Tuon ekan auton hän myi pois vuosikymmenen loppupuolella mutta osti täsmälleen samanlaisen jäätyään eläkkeelle. Se toka Consuli on nykyisin minun vastuullani, isä kuoli pari vuotta sitten.

Tyylikästä olisi siis minunkin harjoittaa moottoripyöräilyä isän tavoin Royal Enfieldillä, mutta kehonrakenne pistää vastaan: mulla on kaksimetrisen selkä ja puolitoistametrisen jalat. Viragon korkeus (mataluus...) on mun mittojeni mukaan ihanteellinen.

Itsekin kuulun kahlaajien sukuun (pitkät jalat ja siniset munat), joka on aiheuttanut varsin monessa niin autoss akuin prätkässäkin sen etten noita kinttujani saa mitenkään aseteltua sinne mihin ajokin valmistaja on ne suunnitellut. Ja kun kropassa jo muutenkin on pituutta karvan vaille 2m, niin... No tässä ihan vimosimpana Kia PV5 on pakko pudottaa pois, koska jalat ei mahdu sen ohjauspylväässä olevan ajosuuntavalitsimen alle. Kävin tuossa cargo-mallia meinaan kokeilemassa istua, niin ei vaan löytynyt jakkarasta eikä ratista sellaisia asetuksia ettei polvi olisi tökkinyt tuohon sojottimeen. Vaikeuttaa meinaan käytännössä jo todella rajusti noiden polkimien käyttöön, vaikkain tässä vielä pieni toivo tuon suhteen elääkin että passangerissa olisi niitä säätöjä just sen tarvittavan hitusen verran enempi.

No mutta siis tuo oma BMW R1200ST on ex. omistajan toimesta madallettu ja vaikka mukana tulikin myös alkup. vieterit, niin taidanpa tuon madallettuna yhä pitää. Tuohan tuo vain sen maan pinnan lähemmäs takapuolta, polvikulmaan tuolla ei ole mitään vaikutusta. Ja polvikulman suhteen tuossa on myös lasketut jalkatapit, joka puolestaan mahdollistaa nimenomaan nämä pitkät kinttuni, jotta ne mahtuu pyörän kyytiin kuten kuuluukin, tankin polvisyvennykset osuu just eikä melkein kohilleen. Kävin tuossa joskus meinaan koeistumassa myös R1200RT ja siinä nuo etukatteen syvennykset tuli vastaan, niin taakse ei takapuolta jakkaralla saanut etteikö kate olisi polvia painanut ihan vaan farkutkin jalassa, saati sitten ajohousut polvisuojineen. Ja siis kokonaisuutena tuo pyöräni madallus vain lisää omaan silmääni sitä sairasta kieroutuneisuutta, joka nimenomaan tässä yksilössä on itselleni se juttu, mutta kuitenkin tuon kyydissä on erittäin miellyttävä istua. Katsotaan nyt sitten vielä uusiksi, kunhan saan sen pihamaalle ja mittariin vihdoinkin myös niitä omia km, miten se mieli muuttuukaan.

Makuasia.
Tuo Honda on mielenkiintoinen yksipyttyisenä katupyöränä. Suunniteltu Japanissa Intian markkinoita varten. Ilmeisesti sikäläisen Rojalin kilpailijaksi. Ei hassumpi varmaan yksipyttyisenä sekään. Tekniikka varmaan kestävämpi.
Sääli,kun pytyt jää historiaan sähkön vallatessa pyörätkin.

Rungon ruostumisesta jossain valiteltiin, ehkä enemmän ongelma siellä missä ajetaan kelissä kuin kelissä, Endfieldin Himalajania on moitittu, en usko että se on muita malleja huonompi, käyttö ja asiakkaat vaan olleet vaativampia, H-D lähti Intiasta aika äkkiä, 500cc ja 750cc tuli sieltä, pienempiä ei tainnut suomeen tulla yhtään, isompia muutama, nyt on tuotannossa joku 380cc oliko Bajalin tekemänä H-D väreissä, Intialainen 500cc H-D Street olis kyllä pähee, uudempi 500cc X on Kiinalainen Benelli, ei vientiin.

Jos ostaisi MG HS:n ja hommaisi siihen Moskvitshin logot https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/a60114f0-c8ca-4cd7-99b1-d5ac862d9926

Näin uutisoitiin Iltalehdessä https://www.iltalehti.fi/sahkoautot/a/f ... 5cc28848d8

Polttoaineiden hinnannousu kirpaisee kyllä, mutta käytetyn sähköauton osto yksistään kalliin bensan/dieselin vuoksi voi olla hätävarjelun liioittelua.
Käytetyn auton takuu on kohtapuolin päättymässä ja auton vanhetessa kalliit remontit jäävät omistajan pussista maksettavaksi. Nämä korjauskulut voivat syödä helposti pidemmänkin ajon aikana saadut säästöt ja ilman takuuta olevan sähköauton myynti on sitten vaikea rasti.

Meille tuli viime perjantaina nelivuotias Dacia juuri siksi, että kuusivuotias Mazda mx30 olisi kahden vuoden kuluttua ollut ilman akkutakuuta. E85 on meillä harkinnassa eräänlaisena köyhän miehen sähköautona, se maksaa nykyisillä hintasuhteilla itsensä hyvin nopeasti takaisin (vaikka talvella sitten vähän välttelisi pirtua kylmimpään aikaan ja ajaisi lyhyet matkat varmuuden vuosi bensalla).

Sandero saattaa olla voittajan valinta ainakin ylläpitokuluissa ja jälleenmyyntiarvossa.

Vaan monelle se autoilu on aika paljon muutakin kuin vain pelkkä rahareikä

Niinpä. Eikös sellainen mainoslausekin ollut aikoinaan. "Koirat haukkuu, Duster kulkee"

Tämä on kyllä edelleen paras, Warre, Reilumman elämisen auto. https://www.warreteam.com/wartburg353/Reilumman_elamisen%20_auto.htm ja eteläänkin on varaa lähteä https://www.warreteam.com/wartburg353_5/1981_Wartburgin_Omistajana_Sinullekin.htm

Mut sähköautoihin, tuossa oli just hyvä kokkolan miehen video, 80tkm ajettu Mersu ja akku paskana, takuu ei korvaa kun oli vedetty joku huolto pitkäksi, olis ostanut Teslan, ei edes ole mitään huoltoja.

Miehuuden jatkeeksi Sanderosta ei ole, joten parempi tyytyä iloitsemaan ylläpitokuluista ja jälleenmyyntiarvosta.
**************
Amerikkalainen nuorimies toi ensimmäistä kertaa tyttöystävänsä näytille. Vanhemmat olivat kohteliaita, mutta selvästi myös vähän pettyneitä.

Nuorimies ymmärsi yskän ja toi seuraavana viikonloppuna kotiin version 2.0: periaatteessa sama vastaanotto.

Viikkoa myöhemmin sama kuvio neidin 3.0 kanssa.

Myöhemmin illalla poika kävi lyhyen keskustelun vanhempiensa kanssa: Kai te ymmärrätte, ettei meidän autolla kerta kaikkiaan saa näitä parempia?