Referenssinsä kullakin , mutta eipä näitä lähtökohtaisesta ylivoimaisuudesta johtuen voikkaan verrata muihin. Eikös sitä aina ennen toitotettu että iso kissa on 25 v aikaansa edellä !

Varmaan noihin mukavuusvarusteisiin tottuu niin etteivät vie huomiota vaan jäävät taustalle tekemään sitä mihin ne on tarkoitettu. Samoin tuo mainittu Diravin sahaus. Omasta noin 500 000 km Cx taipaleesta huolimatta kesti noin 3000 km Raidilla että ajo alkoi tuntua siltä automaattiselta ja nautittavalta. 4-500 km ottaa että pääsee jotenkin sinuiksi. Kymmenkunta vuotta oli taukoa lyhyitä pyrähdyksiä lukuunottamatta. Onko se sitten hyvä vai huono tuo ohjaus? Ei hyvä ainakaan vuokra-autoon.

Lähdetään vaikka alkuun siitä CX:n helppoudesta. Lähdempä ajoon CX:llä, enkä Yariksella. Kaivan taskusta avaimet, jos ovat siellä ne CX:n, kun se puikko puhkonut taskun, valitsen avaimen, millä avaan oven, jos alkupään auto, niin avaan jokaisen oven sisältä, kun ei keskuslukkoa.
Lipsuttelen kaasupoljinta muutaman kerran ja vedän ryypyn ylös, kun Gti:ssä jo liikaa voimaa monelle ja nehän ei edusta alkupäätä. Sen Yariksen saa automaattina, ei alkupään CX:ää.

Citroenistille taitaa olla turha paljon kertoa hybridistä, vaikka muille se on jo täysin arkipäivää. Radion sijoittelu on näppärästi käsijarrun takana, ehkä se on sitten helpompi, kuin ratista? Sieltä se kuitenkin löytyy, kuten ne lämppärin säädötkin, jotka liikkuu kuin rautakanki kivirauniossa. Entä vilkun palautus? Onneksi mielipiteitä on monia ja mahtuu maailmaan, mutta henkilökohtaisesti, jos pitäisi seuraavat 3 vuotta ajaa vaikka sillä niin epämielyttävällä F10 sarjan Bemmillä, tai CX:llä, niin valitsisin toisin, kuin useimmat täällä ja niin tekee moni muukin todellisessa elämässä.

Semmoinenkin on tuossa takapihalla, hetki sitten sillä tuli kokeiltua pitäisikö se kiehutusnesteet reaktorissa, ja tuntui pysyvän niin tuli sitten sovittua päästömittausaika huomiselle...

Tuulilasin sähkölämmitys tuli Rangeen jo 80-luvulla 5-oviseen Classiciin, ja on vakiona tuossa P38A -mallinimeä tottelevassa laitoksessa. Paljon on tullut kuultua noiden lämmitettävien lasien autuudesta, monenkin merkin omistajan kohdalta, ja toimiessaan on kuulemma kiva mutta se toiminnallisuuden kestoikä kuulostaisi olevan kovin rajallinen, ja toimintakuntoon saattaminen vaatii taas lompakollakäyntiä...

Ai niin, olihan se lämmitys läpi koko mallin iän, Maserati Quattroporte III:ssa, ikkunan hinta vaan on, sanoisinko, enemmän kuin suolainen. Jälkituotettuja lämmittämättömiä laseja on erään lasitoimittajan varastossa, kaksi jokaista täällä olevaa yksilöä varten, hintakin alle puolet lämmitettyyn verrattuna...

Kuten nähty, tai ainaki luettu, vaivattomuutta on monenlaista. Ihmiset arvostaa erilaisia asioita, näkyy tässäkin hyvin, ei ole yhtä, eikä muutamaakaan oikeaa totuutta. Ja sitten on vielä tällaiset, autoromantikoksi väitetyt, jotka vaan tykkää noista vanhoista. Ja tähän on sitten pakko vielä heittää että eräänlaista vaivattomuutta on sekin että ovien lukot pakkasessa avautuu kuten kesälläkin, konepellin avausvaijerin tai ikkunoiden vaijereiden katkeilematta. Tai sellaista että sopivasti pakkasessa akun jännitteen laskiessa käynnistyksessä sen verran että ikkunat hukkaa asetuksensa ja sitten onkin kiva ajella parinkympin pakkasessa lasit raollaan kotiin... Tietynlaista vaivattomuutta edustaa sekin ettei tuollaisia uhkakuvia ole niiden vanhojen kanssa, se että kaikki toimii halutusti on kyllä iso osa sitä vaivattomuutta...

Ja taas, viimeinen kappale on täysin omaan mielipiteeseen perustuvaa, en edes yritä mitenkään faktaksi muuttaa, saati yrittääkään uskoa että kaltaisiani olisi ihan montaa liikenteessä...

Mutta tottahan tuo on että nykyaikainen edustusluokan panssarivaunu on varsin mukava ja monella tapaa eristää kuljettajan pahasta ulkomaailmasta, esim koiranilmalla pimeässä.
On sinänsä aivan mahtavaa että yleensä verrataan -70 luvulla esiteltyä automallia nykyisiin!

Voidaan siirtyä -80 luvulle ja ei vieläkään tarvitse vaihtaa vertailtavaa. Laittaisitko lapsesi, tai lapsenlapsesi Yarikseen, vai siihen CX:n, missä ei tainnut koskaan olla edes air bagiä?

No jos sinä olisit ratissa niin ehkä jarikseen... Kääntäisin kuitenkin sen turvatyynyn pois päältä kuten lapsia kuljetettaessa pitää.

Minun autoilun alkuaikoina Fiat 600 ajelin,ei ollut turvavöitä,mutta oli jäykkä ohjausakseli joka oli seiväs suoraan kuljettajan rintaan. Lapset keikkui iloisina takapenkin takana olevassa lokerossa.Kehitys oli valtava verrattuna 250 Jawaan.Oli lämmintä ja Fiatteja myytiin paljon.Ruotsalaiset olivat herkempiä ja kielsivät 600:n maahantuonnin.Toivottavasti muutkin ymmärtää miksi käyttöauto on nykyisin C5 III 163 A ja kokemusta on tosiaan erilaisista autoista.BMW 2500 oli unelmien auto,mutta pari pyörähdystä talvella vaihtui vakaaseen CX 2400-79.pääsi mihin autolla kuuluu päästä ilman nelivetoja

Yarikseen en laittaisi edes anoppia, sehän on niin rumakin että silmiin sattuu (siis yaris) moisesta ei tosin mitään kokemusta, mikä se C1 sisar oli, se on ainakin aivan kamala, ja joku Auris, eihän siihen pääse vaivattomasti edes sisälle.

Lämmitettävä tuulilasi oli jo 80-luvun Fiestassa, loistovaruste.

Tässä kohdassa aivastin...allergiaako???

Muutan mielipidettäni, kun asia perustellaan hyvin, miksi CX on helpompi, kuin mikään nyky auto?

Aavistuksen aloituksen aiheesta sivuun: täällä on varmaankin henkilöitä, jotka ajaneet talvikelillä D-mallilla nastarenkailla? Itse päässyt omalla kerran tekemään moisen, ja täytyy sanoa että oli kyllä nautinto. Comfort palloilla, mutkatietä, aivan mahtava fiilis. Sanoisinko uniikki Ote tiehen oli niin hieno, etten todellakaan kaivannut mitään epsejä. Jahka saan kasaan tuon kikottimen, pitää todellakin hommata sarja talvirenkaita. Edelliset oli siis lainassa siirtoa varten.
Tuulilasi pysyy kyllä sen verran auki, että eteensä näkee. Onkohan ne irralliset lämmönvaihtimet jotain Suomessa asennettuja lisävarusteita...
Mainittakoon vielä, ettei mulle ole ollut kunniaa vielä ajaa CX:ää, yleensä moiset koeajot tulee kalliiksi

On tullut ajettua paljonkin D-mallilla ja CX:llä talvella ja nastoilla. Ajamisessahan ei ole mitään vikaa, ennen kuin tulee loskaista lunta tielle. Molemmissa eri raideväli edessä ja takana, niin ei se aivan herkkua sitten ollutkaan.
D-malleihin oli todella saatavana lisä kennoja raitisilmasuuttimiin, mutta olivatko tehdastekoisia, vai suomessa tehtyjä, en tiedä? Takalasin lämmityskenno ja puhallin poistui jo viimeisistä.

Kyllä Cxllä hyvin talvella pärjäsi kunhan muisti että diravi ei kerro koska etupyöriltä lähtee pito ja yritti jäätyneellä uraisella tiellä ajaa niin ettei etu- ja takapyörä kulkeneet eri syvyydellä urassa ja vältti äkkinäistä kaasun nostoa ko tilanteessa .

Tästä tuli mieleen, että mikäpä estää päivittämästä entisistä huippuvehkeistä tietyin kohdin nykyaikaisempia? Esimerkiksi tuo Jekkerin mainitsema kynttilävalaistus. Hiljattain koin ahaa-elämyksen tehokkaampien H4-polttimoiden kanssa: Kaupungissa vakiotehot, mutta pimeillä yksinäisillä maanteillä tehokkaammat pitkät. Aika paljon ajomukavuutta, kun saa edes vähän lisää reaktioaikaa elikoita varten. Ja valaisinteknologia jos joku, on ottanut harppauksia viimevuosina.

DS:n huurteenpoistoon/lämmitykseen olen miettinyt, että mikäpä estäisi naittamasta Xantian lämppärin kennoa vanhan tehottomamman tilalle? Hukkalämpöä, kun tuo kone kuitenkin puhkuu varsin riittävästi nesteeseensä niin tehokkaammalla kennolla sisällä tapahtuisi ihmeitä. Enemmän on alkuperäissuuntaisia D-malleja kuin rakenneltuja.

Kiitos mahtavasta listasta, tätä juuri kaipasin konkretian tueksi. Kuten arvelin, osa noistakin asioista on myös tottumus- ja mielipidekysymyksiä. Ne kaikki kyllä lisäävät vaivattomuutta, mutta mielestäni kysymykseksi edelleen jää, että paljonko ne sitä kulloinkin lisäävät ja kullekin kuljettajalle, ja lisääkö sitä vaivattomuutta se vanhemman vai uudemman sukupolven toteutus...

Oma teesini on, että vaivattomuus on kaikilta olennaisilta osin ainakin Sitikoissa ja Sitikoita laadukkaammissa merkeissä saavuttanut "good enough" -tason jo 2000-luvun alussa. Joiltain osin vanhassa C5-I:ssä on vieläkin vaivattomuutta, jota ei uudemmistakaan löydy, mutta voisi löytyä, jos ne vain olisi suunniteltu ja kasattu samanlaisella filosofialla. Ja toisaalta uudemmat autot ovat vastaavasti joiltain osin vaivattomampia kuin C5-I, mutta usein nämä vaivattomuuserot jäävät aika marginaalisiksi verrattuna niihin ensimmäisiin kehitysaskeleisiin ihan merkistä riippumatta.

Vaivattomuuden kova ydin on mielestäni automaattivaihteet, hyvä automaatti-ilmastointi, hyvä lämpiävyys ja valot, sekä mukavat tilat ja penkit, hiljaisuus ja rauhallinen, kuin kiskoilla kulkeva alusta. Näitä kaikkia on ollut tarjolla jo 90-luvulla, monilta osin aiemminkin. 2000-luvulla laatutaso on yleisesti parantunut, mutta se on ollut vähän sitä, että lisätään kakun päälle lisää kirsikoita. Kakku on jo leivottu aiemmin, ja kirsikat eivät maistu niin hyville ilman kakkua.

Käyn nyt nuo kohdat ihan anekdotaalisesti läpi omalta osaltani, ei niissä ole välttämättä mitään tähdellistä sanottavaa.



Tämän allekirjoitan täysin ja olen itsekin päättänyt, että tehottomilla koneilla en enää aja. Vaan tämäkään ei sinänsä ole ikäpolvikysymys. Citroënia tehokkaampia bemareita (ja muita) on ollut 90-luvullakin ja toisaalta 90-luvun bemutkin ovat aika tukkoisia verrattuna nykyisiin. Omankin C5:n ehdottomasti huonoin puoli on tehon puute. Eikä se Sitikan kuukkakaan mikään tykki ole. Pääsyy, miksi itse ostin BMW:n oli se, että auto kulkee ja kiihtyy vaivattomasti.



No mielestäni lähinnä automaattivaihteisto ylipäänsä tuo vaivattomuudesta sen 90%, ja niitähän on ollut vuosikymmeniä. Uudemman sukupolven automaatit ovat toki parempia, mutta tässäkin pätee se vähenevän tuoton laki. Eli ovatko edistysaskeleet sitten kenenkin mielestä kuinka paljon vaivattomampia.

Omassa bemarissa oli ZFHP6 ja vuokra-autoilla olen ajanut jopa 9-vaihteisia. Uudemmissa voimalinja on suorempi ja nopeampi, mutta erot jäävät tuon viimeisen 10%:n sisään. Jälkifiilis on ollut aina, että eikö tämä nyt tämän kummempi ollut. Vanhoissa automaateissa vaihdot ovat usein vielä huomattavasti pehmeämpiä, vanhat jenkit antavat laatikon luistaa ja kompensoivat sitä moottorin väännöllä. Varsin miellyttävä kokemus, eikä taaskaan ikäpolvikysymys sinänsä. Toisaalta etenkin Tuhnu-Citroënin kanssa riittää tuo AL4:nkin, enkä esimerkiksi itse harkitsisi auton vaihtamista paremman automaatin tarpeessa. Sen sijaan käsin hämmentäminen merkissä kuin merkissä hävittää sen vaivattomuuden kokonaan...



Mielestäni yliarvostettu. Mulla on ollut kaksi nelivetoa, joista toinen juurikin Bemun xdrive, ja lähinnä nelivedon huomaa liikennevalolähdöissä, joissa muut autot jäävät helposti taakse ja sitten tietysti liukkaissa nousuissa ja erittäin huonoilla auraamattomilla parkkipaikoilla. Normaaliajossa neliveto on ehkä hieman vakaampi, mutta hyvä etuvetoinen on aivan riittävän vakaa, ettei kuskin tarvitse huolehtia liikaa kaistalla pysymisestä huonoilla keleillä. Erot alkaisivat näkyä kovemmissa vauhdeissa ja mutkateillä, mutta ei Suomen teillä voi talvella keleillä ajella niin kovaa arkiajossa, että neliveto olisi jotenkin ehdoton mukavuustekijä. Mutta hauskuustekijä neliveto on ehdottomasti. Mukavaa ja vaivatonta autoa en vaihtaisi pois vain siksi, että saisin nelivedon, mutta valitsen jatkossakin nelivedon, jos mahdollista.



Joo. Sitikan valot on paskat. Aina voi tuunata, mutta on ne silti paskat. Sain omastani siedettävät niillä 200%+ polttimoilla, mutta on ne silti paskat. Jos ajaisin säännöllisesti ilta-aikaan, hankkisin suosiolla lisäpitkät tai xenon-umpiot, enkä ehkä kuitenkaan autoa vaihtaisi valojen takia. Mutta taaskaan se ei ole suoraan ikäpolvikysymys, sillä paljon vanhemmissakin autoissa on ollut loistavia halogeenivaloja. Esimerkiksi Saab 900 halogeneineen valaisi paremmin kuin oman bemmini xenonit. Ja Subarun xenonit räjäyttävät koko metsän valkoiseksi siinä, missä BMW:n xenonit olivat vain kirkkaat ja C5:n normihalogeenit lähinnä öljylampun veroiset.



Tämä on totta, joskin ehkä marginaalinen tekijä. Ei ole sitikassakaan tullut ongelmia, ettei sisävalot päällä näkisi. Harvoin tarvitsee napista painaa lisää sisävalaistusta päälle. Mutta se on ehdottomasti vaivattomuustekijä, ettei tarvitse pimeässä kömpiä. En sanoisi, että tämäkään on ikäpolvi- tai merkkikysymys. Riippuu ihan valmistajasta ja mallista, että paljonko joku on älynnyt panostaa sisävaloihin. Sitikassa on mielestäni riittävän hyvä, tai ehkä mulla on vaan hyvä hämäränäkö.



Sitikan oma ei ole hyvä, ellei vaihda suutinta. Silti BMW:ssä ja Subarussa kertaluokkaa paremmat. Vaan ei tämäkään ikäpolvikysymys. Xantiassa oli hyvät, Saab 900:ssa myös jo 80-luvulla. Tämä on vaivattomuustekijä, ei toki tämäkään auton vaihdon arvoinen tai syy valita nimenomaan uudempi auto paremmilla pesureilla.



Kyllä vaan, C5:n tunnistin on huonommasta päästä. Vaan kun Xantiassa sadetunnistin toimi aivan loistavasti, joten ei ole sekään mallisarjan iästä kiinni vaan lähinnä valituista komponenteista. Ei ole kokemusta E39:n sadetunnistimesta, saattoi olla hyvä tai huono. Todennäköisesti parempi kuin C5:ssa, mutta tuskin parempi kuin Xantiassa. C5:n tunnistin ei kyllä mitenkään ole vaivaton. Toisaalta säädettävään tihkukytkimeen verrattuna täydellisestikin toimiva sadetunnistin on vain hieman vaivattomampi.



Tämä ei ole ikäpolvi- tai merkkikysymys, vaan viime kädessä aina pitkälti mielipide. BMW:n penkit eri malleissa ovat olleet huonoimpia, missä olen ikinä istunut. C5:ssa oikein hyvä, Xantiassa ehkä jopa sitäkin parempi. Saabissa hyvä, mutta huonompi kuin Citroëneissa. Subarussa oikein hyvä, mutta huonompi kuin C5:ssa ja silti valovuosia edellä BMW:tä. E39:ssä taas ihan ok penkit. Olen istunut aika monessa 5- ja 7-sarjan bemarissa, samoin kuin X-malleissa, etsien hyvää penkkiä. Keskimäärin huonot. E65 on ainoa, jossa on aika hyvät, mutta sekin pitäisi testata pitkällä ajomatkalla. Sukupolvea uudemmassa seiskassa taas ihan yhtä paskat kuin muissakin baijerilaisissa. Ota siitä sitten mittatikkua...



Eihän ne Sitikan lämmittimet edes toimi, joten lämpiävät korkeintaan sen mukaan, kuinka paljon omaa persusta kuumottaa Tosin miellyttävä alcantara-kangas ja nopeasti lämpiävä matkustamo eivät paljon penkinlämmitystä kaipaa. Omassa vitosessa on kuskin penkin lämmitys rikki ja olisin toki sen korjannut, jos olisin oikeasti tarvinnut toimivaa penkinlämmitystä... Mutta riippuu muista asioista, kuinka paljon hyvin toimiva penkinlämmitys tuo vaivattomuutta.



En nyt tiedä. Nappeja noissa on kummassakin vähän joka puolella, eikä BMW:n eri mallit mitenkään erityisen selkeitä ole olleet. Ei ole Subekaan. Eikä toisaalta C5 mitenkään huono, en muista että olisin alussakaan joutunut etsimään toimintoja. Nappuloiden sijoittelu lienee ihan merkki- ja ikäpolviriippumaton juttu. Toki BMW:ssä aina samaan tyyliin, VW:ssä omanlaisensa, Mesessä ja Sitikassa oma linjansa, joten eroja on aina.

Ikivanhassa Saabissa penkinlämmitys toimi automaattisesti, kun joku istui penkille ja penkki oli tarpeeksi kylmä. Ei turhia katkaisijoita tai unohduksen mahdollisuuksia. Vaivattomuuden huippu ja ihan pro-luokan ominaisuus, johon en ole tainnut törmätä nykyisissäkään premiumeissa saati sitten ranskalaisissa perheautoissa.



Lämpenemisestä täysin samaa mieltä, että se on merkittävä vaivattomuuskysymys, mutta oma kokemukseni on täysin päinvastainen...

C5 lämpenee ällistyttävän nopeasti vaikka kylmänä käynnistyksen jälkeen. Kaiken lisäksi Xantia lämpeni vielä nopeammin. BMW:n kuutoskoneessa oli niin iso vesitilavuus, että autolla kesti ikuisuus lämmetä taajama-ajossa, vaikka motin olisi luullut tuottavan hönkää riittämiin. Termostaatit toki tarkistettiin toimiviksi. Penkinlämmittimet olivat ahkerassa käytössä, onneksi ne olivat Bemarissa hyvät, sekä reisille että selälle. Samaa vikaa Subarussa, lämpenee ajonaikaisen webaston avustamana kylmästä lämpimäksi hitaammin kuin C5 ilman esilämmitystä. Voi olla, että F10 ja uudemmat lämpiävät nopeasti, ei ole niistä kokemusta talvipakkasissa. Omien kokemuksien perusteella nimenomaan C5 on useimmiten ajossa juuri talvella hyvän lämpiävyyden ja talviominaisuuksien takia, koska -- vaivattomuus. Mene ja tiedä.



Lienemme taas ajaneet eri autoja C5:ssa on kaksi asentoa: 21 astetta talvella ja 19 astetta kesällä. Muuten ei tarvitse koskea ilmastointiin, kunhan huolehtii, että Auto-napissa palaa valo. Bemarissa automaatti-ilmastointi oli ihan ok, joskin siinä piti säätää enemmän lämpötilaa ja naamalle puhalluksen lämpötilaa ja voimakkuutta ajon aikana. Subarussani taas on 2010-luvun autoksi aika huono automaatti-ilmastointi, jonka oikut pitää tuntea, jotta saa säädöt oikein. Hyvä ilmastointi on ehdottomasti vaivattomuustekijä, mutta vaikuttaa tässäkin, että eri merkkejä ja malleja ei kuitenkaan millekään absoluuttiselle vaivattomuusasteikolle voi laittaa.



Tämä voi käyttäjästä riippuen olla merkittäväkin tekijä tai sitten ei. Olen avaimettomilla vuokra-autoilla ajanut, tosin vain muutaman viikon yhteensä, eikä kyseisestä ominaisuudesta jäänyt mitenkään erityisen suuria etuja mieleen. Avaimettoman käynnistyksen yhteydessä pitää ehdottomasti olla avaimeton kulku, jotta avainta ei tosiaankaan tarvitse kaivaa esille autolle mennessä, jolloin saavutetaan jokin konkreettinen vaivattomuuden lisätaso. Toisaalta kauko-ohjattava keskuslukitus toi aikoinaan ihan konkreettisesti lisää vaivattomuutta verrattuna avaimella toimivaan keskuslukitukseen, ja tuo avaimettomuus ei esimerkiksi omilla käyttötottumuksilla ole kuin marginaalinen ominaisuus.



Väitän edelleen, että 2000-luvulla esiteltyjen mallien kesken sukupolvierot ovat keskimäärin aika marginaalisia. Sen verran paljon on eroja ja kohinaa ylläolevien kohtienkin osalta (toki perustuvat vain mielipiteisiin ja omiin kokemuksiin, sekä sinulla että minulla), että monenkaan vaivattomuustekijän ei voi sanoa olevan selkeästi autosukupolvisidonnainen ominaisuus.

Mahtaako olla hedelmällistä verrata vakavissaan 30 vuotta vanhaa autoa nykyaikaisiin. Ajossa on normi-autona -16 vuoden C5 blueHDI 180 ja kesäautona -87 Cx bensa t2. Kyllä C5 kulkee aika pehmeästi maantiellä. Eikä se nimismiehenkiharoissakaan häviä Cx:lle. Penkit on Cx:ssä mukavammat, mutta muuten...

Jos pitää liikenteessä joutua hirven tai jonkun muun törttöilyn uhriksi niin noiden kahden välisestä paremmuusjärjestyksestä ei ole epäselvyyttä.

Syy miksi ajan kesällä huomattavasti enemmän Cx:llä kuin C5:lla on että Cx:llä ajaessa tulee lämmin ja pörröinen olo. C5 on vain auto millä mennään paikasta toiseen. Toinen on hupi- ja harrasteväline, toinen ei. Tosin en tiedä onko Cx kuitenkaan minulle oikea harrasteväline. Nääs kun ulkoilutan sitä niin vanhat äijät toljottaa synkän näköisenä. Kun ulkoilutan skottia (koira), niin nuoret naiset hymyilee ja vilkuttaa. Ehkä sitikoissa on jotain mikä herättää synkkiä tunteita joissain ihmisissä. Tai ehkä synkkä tuijotus onkin ollut hiljainen hyväksynnän merkki. Suomalaiset äijät on sen verran änkyrää sorttia että ikinä ei voi olla varma. Että ehkäpä jatkan Cx:nkin ulkoilutusta, vaikka se kerääkin arvelluttavaa huomiota.

Vanha auto / uusi auto -vertailussa on kyllä selvää viihdearvoa, ei siinä mitään.

K-a-r-i

Naapureita se uusi vs vanha auto joskus tuntuu kiinnostavan. Nimittäin joskus aikoinaan muuten niin mukava naapuritalon rouva totesi isälleni että: "teillä on varmaan pankissa paljon rahaa kun teillä on niin vanha auto ". Isäni kun ajaa 10-15 vuotta samalla autolla...

(Pankista tosin ovat soitelleet että pitäisi avata uusi tili. Vanhalle kun ei enää sovi )

Akailella asenne kohdillaan! Näinhän se menee, onkin sääli että luovuit D-projektista? Olis ollut kiva nähdä kun olisit päästänyt innovatiivisyytesi valloilleen D:ssä riittäis pelikenttää enemmän kuin rättärissä.
Mutta joo, ne oikeastaan toimii aika hyvin ne irtokennot. Ainakin -15°C. Voi tosin olla että loskakelillä ei ulos näe

Rakentelin vanhaan aikaan B Kadetista lämpimän ja huurteettoman joka kelillä.Kenno Ford Cortinan kuparikenno alkuperäisen alumiinikennon tilalle ja läpivirtaus venttiilit Datsun 1600 takakattopilariin...sopi kuin nenä päähän. Rakentelin yhteensä n. 20 Kadettia tutuille .Cx:stä vielä kun ajoi esson pihalle tankkaamaan, niin oli ihailijoita mutta kukaan ei tunnustanut verisukalaisellan sellaista ollut.Muijan veljellä tai muulla sukulaisella sellainen on ja on muutenkin omituinen tyyppi

Eihän ne erot ole suuria, mutta monesta pienestä erosta syntyy kokonaisuus, joka tekee minun mielestä Bemarista vaivattomamman auton. Meillä on niin erilainen autohistoria, että emme pääse tästä asiasta mitenkään yksimielisyyteen, mutta mitäpä se haittaa. Nautitaan vain molemmat omista autoistamme ja ostetaan jatkossakin sellaisia autoja, kuin itse haluamme, koska aivan selvästi meille kummallekaan auto ei ole pelkästään paikasta toiseen siirtymistä varten.

Voi kun oltais tunnettu silloin joskus, minulla oli ekana autona 1500 isolohko B-Kadett, ei varmaan mitään isompaa valittamista, mutta yli 20 asteen pakkasella aivan järkyttävän kylmä auto, etuikkuna kyllä pysyi avoinna mutta millään normisäädöllä ei lämmennyt, talvella matka-ajossa piti kääriytyä peittoihin, myös kuskin.

Noin se menee, että esimerkiksi juuri sinulla ne kasautuvat juuri sopivasti niin, että kokonaisuutena ero on mainittava, minulla taas toisin. Eli tarkoittaa juuri sitä, että mitenkään yleispätevästi ei voi sanoa uudempien autojen olevan poikkeuksetta vaivattomampia: riippuu ihan ajankohdasta, minkä vuosikymmenien historiaa katsotaan.

Jaanpa vielä oman käsitykseni automaailman kehityksestä. Mitäs raati on mieltä?

1970->1980: Selvä parannus luotettavuudessa ja käyttömukavuudessa, ruiskukoneita alkoi tulla markkinoille parhaisiin malleihin ja moottorin ja sähköjen perustekniikka saatiin hiottua kuntoon. Etenkin japanilaiset kunnostautuivat eturintamaan luotettavuuden osalta.

1980->1990: Kaasuttimista päästiin eroon ja ihan järkyttävän huonot autot alkoivat jäädä pois massamarkkinoilta. Hiljalleen päästiin markkinoilla moottoritekniikasta yksinkertaisten mukavuusvarusteiden puolelle, kuten penkinlämmittimiin. Koritekniikka oli vielä aika alkeellista ja autot yleensä ruosteherkkiä.

1990->2000: Moottorit saatiin keskimäärin vaivattoman luotettaviksi ja useat "loputtoman" kestävät padat tehtiin 90-luvulla, kun tekniikka oli vielä yksinkertaista, mutta loppuun asti hiottua. Monilla automerkeillä tehtiin korinkäsittelyt ja sähkötyöt uusiksi, joten ruostuminen ei ollut enää välitön ongelma ja sähköt eivät seonneet edes ranskalaisissa niistä ensimmäisistä vesisateista. Massamarkkinoiden painopiste siirtyi hiljalleen mukavuusvarusteisiin, kuten ilmastointi ja automaattivaihteet, kaukosäätöiset keskuslukitukset yms. Vuosituhannen alussa premium-huippumallien sähköhimmeleitä, kuten sadetunnistimia oli jo yleisesti saatavilla perusmalleissakin. 2000-luvun alussa ollaan mielestäni mukavuus- ja vaivattomuustasanteen kohdalla, johon on noustu huimaa vauhtia koko edellisen vuosikymmenen ajan.

2000->2010: Autot sähköistyvät: tuttuja ja turvallisia komponentteja uusitaan elektronisesti ohjatuiksi, kuten halogeeniumpiot xenon-umpioiksi, joissa tietokone säätää valojen korkeutta. Entistä useampi ominaisuus muuttuu markkinoilla "pakolliseksi", eli autoa ei saa enää myytyä ilman niitä, kuten automaatti-ilmastointi. Erillisiä nappeja ja toimintoja siirretään keskusnäytön taakse, kun softan osuus autoissa kasvaa. Samalla tulee tekniikkaa, jota aiemmin ei voinut olla, kuten bluetooth-handsfreet ja älypuhelinintegraatiot ja peruutuskamerat. Toisaalta uutta tekniikkaa tulee aika paljon, ja vanhat yksinkertaiset napit olivat usein vaivattomampia. Päästörajat kurittavat moottoritekniikkaa, ja nähdään useilla valmistajilla ongelmallisia moottorikonstruktioita, kun yritetään optimoida maksimaalista tehoa, minimaalisia kustannuksia ja minimaalisia päästöjä, eli tässä taas mennään vaivattomuudessa taaksepäin. Kehitystä tapahtuu, mutta kokonaisuutena ei ole aina selvää, mentiinkö vaivattomuudessa ylös vai alaspäin. Tästä ainakin ovi on eri mieltä

2010->2020: ?



Tismalleen! Siirtymisen voi hoitaa vaikka taksilla, mutta ajaminen onnistuu vain autolla!

Ollaan päästy autoihin jossa on takavuosien Opelin 30tkm hihnanvaihtoväli mut ketjulla toteutettuna



14 vuosi menossa, vähän kun vielä jatkaa niin alkaisi olle seuraavan hinta säästössä

Eiiiiiiii välttämättä. Yksi projekti lähti kyllä uuteen kotiin toissaviikonloppuna, mutta se itselle kiinnostavin D-yksilö on kyllä edelleen nurkissa ja tarkoitus olisi antaa aikaa, kunhan tässä nyt kerkiää. Eksyin männäkesänä jälleen G-pisteen kimppuun, eli palautin G-koneellisen rättärin takaisin liikenteeseen pitkän poissaolon jälkeen. Siinäkin on hauskaa riittänyt vallan paljon ja kovasti olen joutunut hattua nostamaan tämänkin foorumin edesmenneelle nimimerkille Likn.
On nimittäin nuoret ja erityisesti rakentelevat harrastajat vähissä ainakin 2cv-puolella, en tiedä onko tilanne parempi näiden kovakattojen ja muovipulkkien osalta? Otsikkoon tämä liittyy sen verran, että tuo em. oli kyllä haaveeni lapsuudesta lähtien, ei tosin tällä toteutuneella tavalla, mutta kuitenkin...

En omaa pitkää Citroen-historiaa, mutta silti olen sitä mieltä, että Xsara on paras Citroenin malli mitä kestävyyteen tulee. Omaa kokemusta sisarmallista P306:sta, mutta Xsaroillakin olen ajellut. Yasonin hienoon kirjoitukseen viitaten, tämän ikäisissä perustekniikka on saatu luotettavaksi. Esim. TU5 on melkoisen luotettava pata eikä kärsi edes nesteidensekoitusmurheista pikkuveljenstä tapaan. Perustekniikka on vahvaa ja kori kestää hyvin. Näitä on liikkeellä aika moukaroidun näköisiä ja joka kohta vähän lerpattaa – mutta aina vaan ne toimii. Malli on kuitenkin sen verran vanha, että siitä puuttuu kaikenlainen hieno ja hajoava tekniikka. Ehdottomasti toyotamaisin Citroen! Joitain tuo tosin saattaa ärsyttää.

Tästä syystä himoitsen vähänajettua P306:sta. P sen takia, että siinä on pehmeämpi jousitus.