Mites tuommoinen agrekaatti saadaan kytkettyä omakotitalon "verkkoon"?
Ja kuinka iso tuotto sillä tulee olla jotta meillä toimisi valaistus, pakastin, jääkaappi ja VESIPUMPPU (3 vaihe)?
Tarvinnee kumminkin tuota varten muutoksia sulaketauluun?
Entä jos syöttäisi virtaa vain vesipumpulle, eli mitä pitää vesipumpun pääkatkaisijan taakse lisätä että saa agrekaatin kytkettyä?
... nämä myrskyt ovat lienee tulevaisuuden ongelma mitä useimmin, joten voisihan sitä varautua...

Se sähkömies, jolla on luvat tehdä ko. kytkennät, kyllä tietää .

Vaihtoehtoja on lähes rajattomasti. Omakotitalon sähkönkulutus on niin onnettoman pientä, että eiköhän tuossa menisi vaikka pari kuormankytkintä vaihtokytkinvivustolla varustettuna. Verkonhaltijallahan se ratkaisu on kuitenkin hyväksytettävä (jos siis koko talon sähkönsyötön laitat varavoimakoneen perään), joten kysäise suoraan sieltä.

Lue nyt aluksi vaikka tuo: http://www.sahkoturva.info/oikopolut/sahkoa_monessa_muodossa/fi_FI/sahkoa_aggregaatista/
Verkonhaltijan sijasta voit toki soittaa suoraan sille sähkömiehellekin, joka muutoksen tulee tekemään, niin hän voi kysellä sitten suoraan verkonhaltijalta suosituksen ja menee varmasti oikein.

Itse tuumailin, että jos muuttaisi (=muutattaisi) ainakin öljypolttimen ja kiertovesipumpun pistorasialiitännöille, niin niille saisi tarvittaessa syötettyä virtaa aggregaatilta. Tällöin joku 2,5 -3,0 kW riittäisi vallan mainiosti ja sähköä riittäisi pakastimellekin.

Siis tämäntyyppiselle, niin menisi vaihe ja nollakin tarvittaessa oikeinpäin.

Se olennainen juttu on, että aggregaatti ei missään tilanteessa pääse syöttämään verkkoon päin korjaajien näpeille. Pitää siis sekä vaihe että nolla olla asianmukaisesti erotettuna verkosta silloin, kun varavoimasyöttö on valittuna. Keskus olisi hyvä olla suunniteltu valmiiksi niin, että dieselin perään tulevat ryhmät on järkevästi ryhmitelty erilleen varmentamattomista omille kiskoilleen.

Jos noita tekee ymmärtämättä mistä on kyse, saattaa aiheuttaa verkkoyhtiön miehille hengenvaaran. Sen takia kannattaa tosiaan malttaa mielensä, vaikka periaatteessa tuossa ei mitään mystiikkaa olekaan.

Juu en minä noita kytkentöjä itse ajatellut tehdä. Eikös agrekaatilta voisi kylmälaitteet hoitaa ihan jatkojohdon avulla?
Tuo verkkoon kytketty ei pistokkeellinen vesipumppu on ikävin hoidettava

Asiaa ei kyllä kysytty, mutta kiteytetäänpä tuollaiseen liittyviä muitakin oleellisia seikkoja kuustonnisesta, mitä huomasin nopeasti silmäilemällä:
-- vikasuojaus tehtävä huomioiden jokainen yksittäinen tehonsyöttö tai syöttöjen yhdistelmä
-- syötön automaattinen poiskytkentä toteutettava varavoimakoneenkin kanssa normaaliin tapaan (kuustonnisen luku 411)
-- edellä mainittu ei saa riippua liittymisestä yleisen jakeluverkon maadoitukseen, laitteistolla on oltava sopiva maadoituselektrodi
-- generaattorisyötön ja verkon rinnan toiminta on estettävä jollain näistä menetelmistä:
   - sähköinen, mekaaninen tai sähkömekaaninen lukitus vaihtokytkimen käyttömekanismien tai ohjauspiirien välillä
   - lukitusjärjestelmä, johon on ainoastaan yksi siirrettävä avain
   - kolmiasentoinen vaihtokytkin, joka katkaisee toisen syötön ennen kuin toinen syöttö kytkeytyy
   - sopivalla lukituksella varustettu automaattinen vaihtokytkin
   - muut yhtä turvalliset menetelmät
-- Jos käytössä on TN-S, eikä nollaa ole erotettu jakeluverkosta, täytyy se huomioida vikavirtasuojan kytkennässä. TN-järjestelmässä voi olla tarpeen erottaa nollat.

Jos toteutetaan muuten kuin kiinteästi, niin sittenhän on lisävaatimuksia syötön automaattiselle poiskytkennälle jonkin verran.

Nuo ovat siis kuustonnisen luvusta 551. Muutenkin asennuksessa kannattanee noita suojauksia miettiä aika kovasti: esim. mitä tapahtuu ryhmien oikosulkuvirroille, kun syötetäänkin aggregaatilla yleisen jakeluverkon sijaan? No, sehän noissa vaatimuksissa olikin kyllä jo listattu, mutta ehkä tämä huomautus aiheuttaa hieman tarkemmin pohtimista siihen aiheeseen.

Ja hyvässä toteutuksessahan syöttö vaihtuu ja aggregaatti käynnistyy automaattisesti, kun sähkökatko on jatkunut riittävän kauan. Ei pääse sitten pakastin sulamaan jne, vaikka itse olisi 1000 km päässä lomailemassa.

Kerropas vielä sähköalaa tuntemattomille, mikä on tuo monesti mainitsemasi "kuustonninen".
Se kun ei ole ihan kaikkien saatavilla sittenkään. (161€+ALV)

Kaikki tuo pitää paikkansa. Ajattelin ihan käytännön kannalta, että joku voi ajatella, että poikkeustilanteessa pientä laitemäärää tarpeen mukaan syötettäessä voisi omalla riskillä esim. tinkiä oikosulkusuojauksesta, kun ne harvat käytettävät koneet ovat koko ajan aktiivisen silmälläpidon alla, ja oikosulun todennäköisyys sen muutaman tunnin käytön aikana on kuitenkin aika pieni.

Mutta se vääränlaisen vaihtokytkennän käyttö aiheuttaa väistämättä aina ison riskin, ja siksi nostin sen erilleen noista muista, sinänsä tärkeistä suunnittelussa huomioitavista asioista. Ei ne johdonsuojat siellä toki turhan takia ole nekään.

On se kaikkien saatavilla. Ja jos meinaa esimerkiksi omakotitaloon mitään sähköasennuksia tehdä, on sen sisältö oltava tiedossa ja ymmärrettynä. Korkeakoulujen kirjastoista noita löytyy ainakin tuon SFS-käsikirja 600:n muodossa. Siinähän ovat yhdistettyinä standardit pienjännitesähköasennukset SFS 6000 ja sähkötyöturvallisuus SFS 6002. Moisesta tuo tulikin lunttailtua. Jos sattuu olemaan jossain sopivassa korkeakoulussa kirjoilla tai sopivassa firmassa töissä, niin noihin standardeihin päässee käsiksi myös webin kautta. Isoilta firmoilta voi löytyä verkoistaan myös joitain omia standardikokoelmia, mistä nuo löytyvät.

Pitäisin tuollaisessa sovelluksessa ihan erillään sähköverkosta ja irtotöpseleillä. Jääkaapin töpseli on tosin yleensä hankalasti saatavissa, mutta jos öljykattila ja kahvinkeitin/mikro tms. ei tarvitse, niin pakastimen sisällön takiakaan harvoin kannattaa investoida ainakaan automaattikäynnisteisiin (ellei ole arvokkaita pakasteita tai pitkät katkokset kovin yleisiä)

Suojaeristeiset aggregaatit ei vaatine aina maadoituskikkailuja? Oikosulkusuojauksesta olisi varmaan hyvä huolehtia (pienet generaattorit ja pitkät jatkojohdot voivat tiputtaa oikosulkuvirran helposti niin alas ettei johdonsuojat jaksa laueta (ainakaan normiajassa))

Jos ainoa kolmivaiheisen tarvitsija on vesipumppu, niin (jos löytyy sopiva tila ja edukkaita putkimieskavereita) miten olisi muutaman kympin/satasen pienitehoisen (max 600...800 W) painevesiautomaatin hankkiminen kolmivaiheisen rinnalle, niin senkin saisi toimimaan jatkojohdolla ihan normitöpselillä ja käynnistyykin ehkä 2 kVA 1-vaihe aggregaatilla?

Olennaista sähkö- ja muun turvallisuuden kannalta myös lienee on, että missään tapauksessa ei verkkosähkö ja agrekaattisähkö saa kohdata. Jos näin käy, jossain paukkuu, ainakin sulakkeet, suojaukset. Syy on vaihtosähkön vaihe-eroista. Pahimmassa tapauksessa kumoavat toisensa/ vaiheet väärin=täysoikkarit. Missäs nyt olisi verkkoontahdistussysteemejä, tilapäishommissa.

Itse toteuttasin systeemin niin, että hätätilassa syöttöä vaativille laitteille tulisi omat töpselit tai esimerkiksi meillä koko pannuhuoneen sähköt töpselin päähän. Tarvittaessa töpseli sitten irti ja aggregaattiin kiinni. Pakastin yms. sitten jatkojohdolla. Tilapäinen viritys tuo kuitenkin olisi. Poltin vienee n. 90 W ja kiertovesipumput taitaa olla noin 70W kpl.

Onhan noita. Eihän se verkkoontahdistus edes loppujen lopuksi mikään mielettömän hankala homma ole. Itsellä ei kyllä ole muuta kokemusta varavoimakoneista kuin Kymertekin generaattorikärrystä Haminassa ja parin paperitehtaan voimalaitoksen varavoimakoneista... oli kai niissä tahdistukset...

Tahdistus löytyy monestakin lisävarusteena, mutta sen tarkoitus on saada aikaan katkeamaton sähköverkon takaisinkytkentä tehojen palautuessa. (katkoksen aikana ei tosin ole mitään mihin tahdistaakaan...).

Minä veikkailisin ettei Suomesta löydy yhtään sähköyhtiötä, joka suostuisi ottamaan sähköä vastaan yksityisen ihmisen omakotitalon varavoimakoneista?