Jätin koiran poikkeuksellisesti kotiin kauppareissun ajaksi.
Hän otti ja kosti.
Otti työpöydältä kolme maksamatonta laskua ja repi ne tuhannen päreiksi.

Tuohan on tuttu juttu jo kouluajoilta kun jäi jokin juttu tekemäti

Ai siis noin voi käydä oikeestikin? Kiukustuin kerran yhteen laskuun niin, että silppusin sen ja heitin pois, mutta pakko mun oli nöyrtyä, soittaa laskuttajalle ja pyytää uusi "kun koira söi edellisen" . Hehee, niinkuin mulla muka olisi koira Ei sitten ikinä!

Meillä pitää viikata laskut kinkkusiivujen väliin että tuo onnistuu.

Älä Lemon oo suppea Pitääkin tuoda noi meidän karvapallot tutustumaan kun eksyt taas Jokikumpuun

Pidä vaan ne karvapallosi kotona, ei ne varmaan edes viihdy Jokikummussa. Tai ainaki varoita etukäteen jos tuot ne! Poislähtiessäni Jokikummusta avasin pahaa-aavistamatta ulko-oven, ja oven takana oli koira odottamassa

mulla on sopimus eukon kanssa , että hän hoitaa räksyttämisen ja minä nurkkiin kuseksimisen. toistaiseksi on toiminu.

Niinpä niin firmassa aspan puolella on yleinen vitsi, että on hämmästyttävää kuinka monen asiakkaan koira suorastaan elää meidän laskuilla. Niin yleinen selitys tuo on kun laskua ei ole maksettu ajallaan...
Seuraavan kerran voisi vaikka yrittää, että mitä tuumaavat jos sanoo laittaneensa juuston puutteessa laskun leivän päälle.

Työssä ollessa tuli melkoisesti ja enempikin rikottua noita hölmöjä ajoaikamääräyksiä.
Ne kun koskee vain ammattikuskeja ja muut tumpelot saa ajaa vaikka maailman tappiin ilman mitään valvontaa.
Yhen sakon sain yhden kiekon pitkäaikaisesta pyörimisestä ja toisesta selvisin selittämällä.
Sittemmin en enää kiekkoja säilytellyt, vaan syyn kiekkojen häviämisestä sai meidän iso Sussari, eli se söi minun säilyttämät ajopiirturin kiekot.
Sen ken näki, niin sen uskoo.

Kissat on myös erittäin hyvä papereiden hävittämiskonsti. Silppuna on löytynyt niin hyödyllisiä kuin hyödyttömiä papereita. Mutta erityisen nopea pitää olla Aamulehden lukemisessa, jos haluaa lukea sen kokonaisuudessaan ilman reikiä...

Tultiin kerran Baarista kotio kello jotain aamupuolta näytti, koira jäi tietenkin kotio, asutiin silloin rivitalossa.

Kotia kun tultiin niin ihmeteltiin kun ei väliovi aukea, sen verta nähtii, että ovilistat oli tiellä, väkisin sitten ovi auki, sitten se huomattiin, kaikki listat oli hauva repinyt irti, jopa se ylälista oli alhaalla. No sitä koiraa enää ole, enkä asu siinä rivarissakaan, tapahtui joskus 80 luvulla. Listat meni silloin uusiksi, oli meinaan aika silppua.

Emännän kanssa vietettiin kerran laatuaikaa, lapset mummoloihin ja itse viihteelle. Koirille oli annettu samana päivänä syötäväksi keitettyjä sydämiä, kun vanhin oli bilsantunnin jälkeen tuonut leikellyt sydämet kotiin. Aamulla kun herättiin, niin huomattiin että meidän puolicollie oli saanut kunnon ripulin. Paskoi ensinnäkin varsin runsaat perskarvansa täydellisesti. Fiksu koira oli mennyt hädän tullen ensin saunaan lauteiden alle ruikkimaan, sitten kylppärin puolelle sieltä kodinhoitohuoneseen ja loput oli ravistellut keittiöön. Keittiön alakaappien ovet oli hienosti rapattu ruskeilla roiskeilla. Siinä sitten vietettiin laatuaikaa vähän krapuloissa ripulia siivoten.

Mein koira vissiin protestoi jo ennakkoon uuden vuoden paukutteluja tai jotain, kun on ollut nyt muutaman päivän aivan epäluuloinen ja valpas. Tänäänkin koitti mokoma livistää karkuun, mitä se ei ole koskaan aikasemmin tehnyt. Ja koska ei onnistunut livistäminen, meinasi se pistää tuoreet rieskat naamariinsa. Onneksi molemmilla kerroilla sattui joku meistä olemaan paikalla.

Tai sitten se murjottaa, kun Xantia pitää vähän pörinää putkivaisena... tiedä häntä.