Siinä se nyt on, kotipihassa, koko komeudessaan! Ei olisi uskonut, että on seissyt tallin pimennossa nyt 7 vuotta, niin helposti lähti käyntiin. Edellinen omistaja oli jo tuonut yksilön pihalle ottamaan aurinkoa ja siinä sitten tutkailtiin hetki, että mitäs sitten. Maalausprojektia varten lähes kaikki ulkopuolinen irrotettava oli irrotettu ja todettiin, että ainakin lamput voisi kiinni laittaa. Ei muuten missään ole noin helppoja lampunkiinnityksiä kuin BXssä... Ja hämmästyttävintä oli, että etuvalot jopa syttyivät! Mitä siitä sitten, jos takana vilkun sijasta vilkkui jarruvalo...ei saa olla liian pedantti
Koneehuoneessa akun kengät kaipasivat vaihtoa. Vanhat olivat niin venyneet, että eivät ottaneet kontaktia oikeastaan lainkaan. Uusi akku kiinni, johdot poikki ja uudet kengät kiinni. Pari jerrykannullista bensaa tankkiin ja avainta vääntämään. Heti ekalla yrityksellä kone jo lupaili ja muutaman bensapumpun pyörähdyksen jälkeen hörähti iloisesti käyntiin. Eikä mennyt kuin minutti tai pari niin pompahti jousituskin lentokorkeudelle. Ja mikä jousitus se onkaan! Uskomattoman pehmeä! Ei todella uskoisi, että ei ole hetkeen aikaan ajettu mihinkään. Keula meinasi jopa jäädä hyllymään testi painalluksilla. Nam
Ikkunoille ruiskittiin vielä vähän pesuainetta ja näytettiin rättiä sen verran, että edes etulasista näki ulos. Sitten ei muuta kuin penkki säätöihin ja baanalle. Kytkin poljin ensin vähän valitteli mielenkiintoisella narinalla, että onko tässä oikeasti pakko alkaa toimia. Toimihan se ihan nätisti, vaikka kuskilla ei välillä ollut mitään hajua, mikä vaihde oli milloinkin päällä
Jarrut luonnollisesti kestivät hetken aikaa ennen kuin löytyi ne oikeat paineet ja saatiin matka tarvittaessa pysähtymäänkin.Kyyti oli alusta alkaen loistavaa. Ei epämääräisiä ääniä (lukuunottamatta puuttuvien sivupeilien rei'istä tulevaa tuulen ulinaa ja kaikkea muuta mahdollista resonointia) eikä edes pahempia nylkytyksiä eikä käyntihäiriöitä. Parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen alkoi etuvasemmalta kuulua tautinen kolkotus. Ei muuta kuin äkkiä tiensivuun ja tutkimaan, että mikäs nyt. Kappas, sisälokasuojahan se siinä lepatti aivan irrallaan ja hakkasi iloisesti renkaaseen. Ei kai se nyt menoa haittaa? (Kiitos muuten sille Rover kuskille, joka pysähtyi tarjoamaan apua korjauksessa!!!) Muutama kilometri lisää ja taas stoppi, pakko tuolle on jotain tehdä, ei tätä meteliä kestä erkkikään. Amatööreillä ei tietenkään ollut yhtään nipparia mukana, mutta sähköteippi pelastaa aina! Puoli rullaa teippiä sinne ja tänne "kyllä se siinä pysyy" ja matka jatkukoon.
Koneen lämmetessä alkoi selkeästi tulla pientä nykimisefektiä. Varsinkin moottorijarrutuksessa alamäissä tuntui selvää nylkytystä, joka loppui kun painoi kytkimen pohjaan tai vaihtoehtoisesti kaasua aavistuksen. Mutta eipä se menoa haitannut. Nätisti jutellen ja suostutellen BX kuljetti turvallisesti kotipihaan asti ja teippivirityskin kesti
Pihassa sitten ensimmäisenä akun kengät irti ettei vahingossakaan pääse tapahtumaan se pahin mahdollinen, jota ei ääneen sanota. Loppuilta menikin sitten tutkiessa, että mitäs sitä oikein tuli hankittua. Takakontissa on jos jonkinlaista osaa, samoin repsikan paikalla ja jalkatilassa. On siinä alottelijalle ihmettelemistä, mistä mikin on nappailtu irti. Konehuoneessa sentään on kaikki paikoillaan, ainakin toistaiseksi
Jospa tänään sotkisi jo vähän enemmän sormiaan ja katsoisi, mitä kaikkea kivaa sieltä saa irrotettua.Ja ainiin, ne kuvat ... http://picasaweb.google.fi/pekka.xm/Beksi#
ja ei, isäntä EI ajanut BeeäXää vaan Ihan Ite Ajoin! Isännän kuva on menomatkalta XMn ratista.
keuhkoputkentulehdus kuulema jyllää ja nyt pitäisi vain levätä ja levätä ja vielä kerran levätä. Noh, parin viikon päästä olisikin parasta olla kunnossa, joten kaipa se pitää taas viisaampiaan totella. BX projektin kunnollinen aloitus siirtynee siis tuonne kesäkuun puoliväliin asti. Ellei sitten ihan mahdoton syyhy tule ennen sitä ja ihan vain pikkuriikkisen käy kurkkailemassa 
