Olettekos huomanneet että tämän kuluvan vuoden (ja ehkä jopa tämän loppuvuoden) aikana on alkanut Sitruunapatongin Tekniikka palstan kysymykset pyörimään yhä enemmän C5 ympärillä ?
Aikanaan kun palstalle liityin (tais olla 2004), niin täällä oli pääosa BX aiheisia ja Xantiaa käsiteltiin ehkä kolmasosassa. C5 hädin tuskin koskaan...
Sitten kun oltiin 2010 paikkeilla olikin valta-autoksi tullut Xantia (ja XM on roikkunut tuossa sivussa ja ehkä jopa lisääntynyt).
Nyt sitten ollaan jo C5 ongelmissa ja niihin ei enää näy kovin yksinkertaisia tee itse korjausneuvoja löytyvän

Kauankohan menee tasaisen vauhdin taulukolla, että viimeisetkin Xantiat on poljettu suohon, C5 I/II on pullakahvitavaraa ja C5 III on se muutaman tonnin kosla jota koetetaan läppärin, lexian, oskilloskoopin, elektroniikkakatalogin ja juotoskolvin avulla ylläpitää riistohintaisten merkkivaraosien ja -huollon pelossa? Takakynkän laakereiden kanssa tuskailu vaihtuu dpf-delete sarjojen asenteluun sun muiden sähkökikkareiden huijaamiseen.

Eiköhän tossa olla viiden vuoden sisällä. Vanhimmat femmat alkavat olla leimattuna siinä tonnin paikkeilla, joten ei se parin sadan/pullakahvien hintaluokka kovin kaukana siitä ole. Kolmoskoppaa taas alkaa olla kymppitonnin korvilla, joten kaipa siitä viiden vuoden päästä saa pudottaa yhden nollan perästä. Xantiaa ei varmaan silloin enää ihan jatkuvasti ajele vastaan. Bexit, Cexit, Xm:t lienevät yhtä yleisiä silloin kuin nytkin.

Kun C5 on pullakahviluokassa niin Xantia maksaa enemmän. <= Mahdollista ylläpitää kotikonstein ja ainoastaan "hyviä" yksilöitä jäljellä. Paalaus on nykyään niin muodikasta.

Väliin tuntuu vieläpä siltä, että olen osasyyllinen tähän lisääntyneeseen C5-kirjoitteluun.