Asiaan: kuinka moni patonkilainen pystyy syömään ruotimatonta kalaa, siis ihan suuhun asti? Ja monetko nielevät ne ruodot? Varmasti joukosta löytyy myös taitureita, jotka ilman käsien apua ulostavat ruodot suupielestään?

Itselläni on joskus ammoisessa lapsuudessa kerran juuttunut ruoto niin pahasti kurkkuun, että muistan sen vieläkin. En pysty hyvällä omallatunnolla syömään nykyäänkään kalaa, jossa näen yhdenkään ruodon.

Sellasen vinkin aikanaa isäpuoli anto kun syö kalaa, pyöritä kalaa suussa kitalaen ja kielen välistä, sillä ne suurimmat ja harmillisimmat ruodot löytyy, pienemmistä ei tarvihte välittää. Ja esim pient muikut (ei kumminkaan neulamuikut) menee ihan kokonaisena, turha niin pientä kalaa alkaa isommin käsittelemään kun sisukset pois, riippuen kalasta mitkä ruodot menee ja mitkä ei.

Vaikeampaa se kalan "oikea oppinen" käsittely ja valmistaminen on kun itse syönti..

Muikut ja savusilakat kyllä pitääkin syödä ruotoineet. Muikut ihan kaikkineen... päät ja pyrstöt.
Savusilakkassa tietenkin silakan koko vaikuttaa. Ei niitä isompia ilman perkausta tule syötyä.
Isän kertoman mukaan hänen pappa vainaa aikanaan söi kalaa niin että kokoajan sylki ruotoja suun toiselta puolelta ulos.

Siinähän sen ruotii lautasella samalla kun syö. Jos sattuu silti sattumaruoto suuhun niin sormillahan se sieltä pois tulee. Olen joskus katsellut noita ammattilaisten vinkkivideoita ruotojen poistamisesta kalan käsittelyvaiheessa. Ei välttämättä ihan helppo nakki ja menee hirveesti kalaa hukkaan...

Sanovat viisaat että varsinkin lapsille pitäisi tarjota ruodotonta kalaa, jottei tule kammoa kalan syöntiin. Meidän perheessä ja suvussa tarjolla oleva kala on aina ollut ruotimatonta, eikä siitä mitään kammoa jäänyt. Vaikka muistan joskus lapsena kun mökillä taskulampun valossa vanhemmat yritti ronkkia hyvinkin inhottavalta tuntuvaa kirjolohen ruotoa kurkustani. Yhden kerran aikuisiälläkin on moinen kettumaisuus päässyt tapahtumaan.

Kalankäsittelytaidot pikkuhiljaa iän myötä ovat kehittyneet. Nykyään savustan kalan aina fileenä (paitsi pikkuhauet ja ahvenet). Isän oppien mukaan kala savustettiin aina kokonaisena. Lapin mies piti meitä ihan pöljinä kun tuommoista kahden kilon pikkulohta kokonaisena savustettiin. Siitäpä viisastuneena ajattelin että jospa niitä fileiksi vetelisi (sekään ei ollut helppa alkuunsa) ennen savustusta. Ja kas, se kolmen kilon haukikin maistuu paljon paremmalta fileenä savustettuna kun selkäpalatkin on suolaantunut kunnolla.

Mutta en todellakaan ole niin viitseliäs että alkaisin niitä ruotoja irrottamaan. Suolassa olleesta kalastahan ne kylkiruodot kuulemma saa ihan hyvin pihdeillä nypittyä. Ja selkäruodot kalalajista riippuen vaatii sitten terävää veistä ja tarkkaa kättä. Eipä nuo meidänkään lapset ole kammoksuneet ruotimatonta kalaa.

Yhden kerran kyllä meinas mennä porot nokkaan kun kalaa syödessäni sain suuhuni sekä ruotoja että suomuja. Tämä tapahtui eräässä keskisuomalaisessa ravintolassa. Jos en itse osaa, niin saanen kuitenkin olettaa että ravintolakokki osaa?

En kykene syömään ruotoista kalaa, en sitten yhtään, ja piste. Muutenkin kalan syöminen on melko vastenmielistä, eli erittäin harvoin kalaa syön...

Kalapuikot tosin menee kyllä.

"Kalapuikot tosin menee kyllä" http://hs13.snstatic.fi/webkuva/sarjis/560/1305801836264?ts=921

Vanhemmat opettivat syömään ruisleipää kalan kera, irrottaa aika hyvin ruodot kurkusta. Yleensä koetaan ruotia sintin jo lautasella , voi näyttää sivusta katsottuna hienostelulta ,mutta toimii.

Pieni ahven, koko noin 10 cm tai vähän päälle. Sellaisen onkija kuin myös pilkkijä yleensä heittää lokeille. Siinä tekee suuren mokan.
On herkku ja erittäin helppo laittaa.

- Nylje ahven.
- Paista voissa.
- Syö ja nauti.

Kerran oltiin kaverin kanssa tuolla itä-suomessa työreissulla,siinä työpäivän jälkeen aateltiin että käydään läheisellä järvellä kalassa.Saatiin pari kolmekiloista haukea ja tehtiin niistä pihvejä.Siinä niitä syödessä kaverilla jäi iso ruoto kurkkuun ja alkoi julmettu yskiminen ja punaiseksi muuttuminen,selkään taoin varmaan 3-4 minuuttia,ja onneks ruoto lähti,sen jälkeen oon tehny saamistani kaloista vaan myllyllä kalapullia,että ruodot jauhaantuu muusiksi.

Paras kuulemani haukiresepti:

- Otetaan reilun kokoinen hauki
- Katkaistaan se keskeltä
- Heitetään molemmat päät menemään

Kalat vaan ruotoineen vuokaan,lisätään suolaa maun mukaan ja vähän voita.Uuniin kypsymään siellä ruodot pehmenee .

Koko ikä on tullut syötyä ruotoista kalaa, lapsena sen oppi, muutaman kerran on ruoto jäänyt kurkkuun, mutta ei siitä mitään kammoa ole jäänyt. Myös lapseni oppivat syömään aitoa kalaa, molemmat osaavat myös perata kalat, taito joka ei taida olla nykyään kovinkaan monella nuorella hyppysissä. Meillä ei koskaan syöty kalapuikkoja tai seifileitä, kalapuikot varsinkaan ole kalaa nähneetkään. Tyttären suosikkikala muuten on paistettu särki, pojalla ahvenet. Oma suosikkini on ahvenkukko. Hauki kannattaa hauduttaa uunissa kermassa, tulee hyvää

Scrat

Kalaa on tullut syödyksi/syötyä koko ikäni. Äitini oli kotoisin länsirannikolta, edesmennyt
vaimoni oli ravintolakokki, nykyinen taloudenhoitajani on kotoisin Kotkan Mussalon
saaresta. Ruodottomaan kalaan en ole vielä törmännyt, jopa Sei-paketeissa on
kuulemma ruotoja. Iän karttuessa ja purukaluston harventuessa olen alkanut kalaa
syödessä käyttää silmälaseja, näkee ruodot jo lautasella. Ehdoton suosikkini on
halsterisilakka. Resepti: 12kg tuoretta silakkaa perataan, päät ja sisälmykset pois,
paistetaan halsterissa hiilloksella molemmilta puolilta, pudotetaan kuumaan tönkkö-
suolaveteen jossa etikkaa oman maun mukaan, annetaan olla 1/2-1 minuuttia.
Niitä kun kuumina ahmii, eipä ole mitään havaintoa ruodoista. Ainut huono puoli
on silakoiden vaatima runsas "uintivesi" josta voi seurata dagen efter. Sen ruotiminen
on oman jutun arvoinen.

Viisaat ovat oikeassa. Minulla pikkupoikana juuttui ruotu kurkkuun, en muista minkä kalan mutta todennäköisesti hauen tai siian, eipä lohta silloin ollut vara hankkia ja Oulujärvestä ei lohta saanut verkoillakaan. Se oli sellainen kokemus että se jäi selkäytimeen. Lienen varmaan yskinyt refleksinomaisesti minuuttitolkulla, lopuksi sitten ruisleipää syömällä se oli onneksi irronnut se ruoto.

Niin vahva jälki siitä jäi hermoverkkoon että jos näenkin ruodon vielä tänä päivänäkin, alkaa oksennusrefleksi. Ei tämä ole mikään valinta että en "halua" syödä ruotoista kalaa, vaan kertakaikkiaan en pysty, elimistö tekee refleksinomaisesti tenän.

Hauska tuo haukiresepti mutta paras hauki on sellainen joka paistetaan tai grillataan pekonin kanssa.

Niin, tahi sitten jos tekkee haukipullia niin heittää sekaan vähän lohta ja katkarapuja..

Tuo ruotokala ongelma on puoliksi irrationaalinen kammo, joten siitä selviää harjoittelemalla.

Tehkää ruodotonta kalaa sitten. Kokeilemisen arvoista on savustettu ankerias joka on ehkä parhainta kalaa mitä kotimaisesti on saatavissa. Ei ole käytännössä ruotoja ja koko kalaan on kuin Mervin makkara.

Madekeitto. Mmmm... Samettinen nautinto.
Helmikuussa eräällä kauppareissulla ei ollut madetta tarjolla ja silti madekeitto oli ohjelmassa eikä todellakaan jaksanut lähteä vihreään kauppaan kysymään moista limamikkoa. Siispä Ostin haukifileetä jonka sitten pilkoin sopiviksi paloiksi keittääkseni niistä ruodot irti, kuten mateellekin tehdään. Eli madekeitto hauella. Loppujen lopuksi ainoa ero maussa oli lihojen koostumus eli tekstuuri. Näin hauesta tuli made.

Hauki tuntuu olevan reilusti ala-arvostettu kala vaikka juurikin sen ansiosta esi-isämme ovat aikoinaan pärjänneet. Kannattaa ostaa kunnon fileeveitsi (vaikka Swibo) ja alkaa harjoittelemaan nahattoman ja ruodottoman fileen tekemistä. Samaa fileointitapaa voi sitten käyttää myös ahvenelle ja kuhalle. Ensi kesänä Riihimäellä taas erämessut josta saa molemmat. Veitsen ja taidot fileointiin, myös nylkemiseen.

Tuskin ne Korppoon kalastajatkaan presidentille haukea joulukalaksi toisivat, jos se ihan roskakala olisi.

Hauki on kalastuksellisesti huomattavasti mielenkiintoisempi kuin lohi ja ehkä kuhaankin verraten. Hauen vastustus ja ala-arvoistaminen on pitkälti mielikuvia ja taidottomuutta tehdä siitä hyvää ruokaa. Kuivaamaan sen liha on mutta erittäin käyttökelpoista, helppoa ja edullista. Ja jos petokaloja pitäisi suosia ruokapöydässä, olisi hauki oikea vaihtoehto kestävän kehityksen kannalta.

Oikeasti ruodoton kala on sampi. Ei se kyllä ainakaan mun makuun mitenkään erikoista noin muuten ole. Hassu kala, "selkäranka" on kuin pötkö silikonia