Olen havainnut itsessäni kummallisen ominaisuuden. Arkipäivän pienissä logistiikkatilanteissa pyrin lähes pakkomielteisesti löytämään aina sen pienimmän vaivan tien.
Mitä Jekkeri nyt tarkoittaa?
No, esimerkki. Olen syönyt aamiaista, ja pöydällä on maitopurkki, kaksi mehupurkkia, tyhjä lautanen ja pari kuppia. Sen sijaan että lähtisin satunnaisessa järjestyksessä kantamaan näitä keittiöön, mietin hyvinkin tarkkaan että missä järjestyksessä ne kannattaa viedä että olisi vähiten vaivaa:
- ensin maitopurkki ja toinen (ei tyhjä) mehupänikkä jääkaappiin, menee yhdellä keikalla - sitten toisella keikalla lautanen, jolle on nostettu tyhjät kupit ja aterimet, sekä tyhjä mehupurkki. Nämä menevät myös yhdellä keikalla, ja logistisesti hyvin koska roskapönttö on aivan keittiöaltaan välittömässä yhteydessä, joten voin samalla "liikkeellä" päästää irti sekä aterimista että tyhjästä mehupurkista
Ja vaikka tietoisesti pyrin välttämään tätä, aina vaan aivo väkisellä tekee mikrologistisen analyysin ja toimintasuunnitelman ennenkuin käpälä liikahtaa.
Kuitenkaan en muuten koe olevani mikään pedantti nipottaja.
Mikä tässä nyt oikein on?
Miehellä on elämässään yksi suuri valinta; harrastaako huonoja naisia vai huonoja autoja.
|