Niin, rakkaat ystävät.

Mikä ammatinharjoittaja on kaikkein kunnioitettavin, niistä kaikista?

Pitäisikö kunnioittaa häntä, joka tekee vastemielistä työtä pienellä palkalla, yhteiskunnan hyväksi? (esimerkki: vanhainkodin perseenpyyhkijä)

Entäs häntä, joka nauttii työstään syvästi, mutta saa siitä pientä palkkaa - ja työstä ei ole "laajaa hyötyä" yhteiskunnalle? (esimerkki: yliopiston metsätutkimuslaitoksen laborantti ja näytteenkerääjä)

Mitenkäs hän, joka saa työstään suuren palkan, mutta joutuu julkiseksi sylkykupiksi ja jatkuvan kritiikin alaiseksi? (esimerkki: alaspäin menevän suuryrityksen toimitusjohtaja)

Entäs prostituoitu, joka muodollista korvausta vastaan tarjoaa elämänhalun takaisin monille miehille, jotka muuten eivät naista saa? Eikö tämä ole kaikista kunnioitettavinta - hän pelastaa ihmisiä?

Mitä loppujen lopuksi pitäisi kunnioittaa, ja arvostaa?

On töitä, jotka on pakko jonkun tehdä, vaikka ne ovatkin vastenmielisiä.

Toisaalta yhdenkin ihmisen nautinto ja "hyvä elämä" on tärkeä - jos nauttii työstään, vaikka se hyödytön ja vähäpalkkainen, eikö se ole kunnioitettavaa?

Jos suuryrityksiä ei johdettaisi, maailma ajautuisi kaaokseen - pakkohan noita raatajia on kunnioittaa?

Miten on? Onko niin, onko näin?

Kaikkia ihmisiä ei tarvitse pelastaa ja useissa tapauksissa siitä on muille haittaa.
Kaikkien tekemä työ ei ole arvokasta ja monessa tapauksessa tekemättä jättämisestä olisi vähemmän haittaa.

Joo, kyllä se taitaa olla "selkätyöntekijä"

Muistaakseni gallupeissa lääkärit, palomiehet, sairaanhoitajat ja poliisit (eivät kai sentään liikenne-?) ovat olleet siellä kärkipäässä?

Itse olen sellaisella alalla, jolla arvostetuimpina ja kokeneimpina toimijoina pidetään yleensä niitä, jotka voivat tittelinsä edessä käyttää lisäkettä Senior. Näin riippumatta siitä, missä nimenomaisessa tehtävässä tällä alalla toimii. Kuten vaikkapa

Senior marine cargo underwriter
Senior superintendent
Senior marine claims handler
Senior protection and indemnity lawyer
Senior marine surveyor and loss adjuster
Senior shipbroker
Senior cargo supervisor
Senior general average adjuster
Senior marine engineer

Senior-etuliitteen käyttöön edellytetään tällä alalla vähintään 25 vuoden kokemusta ko tehtävässä tai sitä läheisesti sivuavassa toimessa. Tämä taitaa olla yksi niitä harvoja työelämän aloja, jossa ikä ja pitkä kokemus ei ole rasite vaan etu.

No lääkäreiden kunnioitus on kyllä mennyttä, paitsi Antti Heikkilän ja muutamien muiden hänen hengenheimolaistensa. Kirurgeja ja muita puukottajia eli operatiivisia lääkäreitä kestää kyllä kunnioittaa edelleen, mutta nuo pillerintyrkyttäjät ovat täysin korruptoituneita. Siitä ei kuitenkaan saa puhua, hyshys.

Unohdin todella ammattikunnat, jotka uhraavat henkensä yhteiskunnan / muiden puolesta. Palomies ja sotilas, siinä vasta miehet. Vai ovatko?

Kyl mää kunnioitan lekuria joka operoi ja laitto tekonivelet mun koipiin lähti säryt ja pääsee käveleen.

Minä kunnoitan sellaista joka tekee työnsä kunnolla ja ammattiylpeyttä tuntien, oli ala sitten mikä tahansa. Eli kunnioitus ei perustu alaan vaan ihmiseen. Toki lääkäreitä tarvitaan mutta niin tarvitaan useimpia muitakin.

Terveydenhoitoalalle nostan kuitenkin hattua organisaationa. Minulta löydettiin hyvälaatuinen kasvain mutta aika pahasta paikasta, selkärangan sisällä selkäydintä litistämässä. Marraskuussa valitin terveyskeskuksen Irinalle tunnottomuutta jaloissa, joulukuussa lähetteen kera neuron vastaanotolla, tammikuussa magneettikuvassa ja helmikuussa leikkauksessa. Maaliskuussa taas takaisin töissä ja nyt en ole pitkään aikaan enää edes muistanut tapahtunutta.

Automekaanikko! Tuo valkohaalarinen tietäjä, joka ulkomuistista luettelee erilaisten
automerkkien-ja mallien tarkat säätöarvot. Kristallinkirkkaina hänen aivoissaan on
eri mallien mitat, painot, materiaalit, ominaisuudet, suorituskyky ...,lista on
päättymätön. Enkä tarkoita ainoastaan Citroen mekaanikkoja, vaan kaikkien
huippumerkkien huippumallien huoltajia. Karvalakkimallit pystyy huoltamaan
ja korjaamaan kuka tahansa juntti.

Heheh... nyt tämä huippumalliasia on pinnassa... tulikin mainostettua... no mutta niinhän se on.

Portsari
Ellei osoita arvostusta, ei sisäänpääsyä

Komppaan putkimiestä! Asiansa osaava ja hommansa huolella tekevä ihminen herättää aina kunnioitusta, oli duuni mikä tahansa. Nykyään on mielestäni liikaa tyyppejä, jotka tekee hommansa vasurilla ja asenne on se, että ikinä ei ole aikaa tehdä mitään kunnolla mutta aina on aikaa korjata.

Työskentelen pelastajana (nykyinen ammattinimike palomiestä, usein palomies-sairaankuljettajista) ja huomaan arvostuksen jota arvostetaan kyllä. Ongelmaksi tulee vain oma arvostus alaa kohtaan. Niin kuin kovin monet asiat vaikuttavat ulkopuolelta huomattavasti hehkeämmiltä.

Mutta ei siinä, ala vastaa omaa luonnetta hyvin ja ihmisten auttaminen ja neuvominen antaa itsessään hienon palkan, tosin ei se kissakaan kiitoksella elä.

Ja nyt viimein kun se nainen joka asui meillä, eikä ollut edes sukuakaan - muutti pois, niin ammatin todelliset työsuhde-edut pääsee käyttöön.

Monikohan palomies lähtenyt hommiin helpon piparin perässä
Terveisin: insinööri

Aamulehdessä joskus vuosia sitten nuori naistoimittaja kirjoitti hienosti näistä heijastintakki päällä Hiacella ajelevista työmiehistä jotka huoltavat ja korjaavat kaikkea mahdollista pyyteettömästi: Hankalissa, vaarallisissa, raskaissa ja likaisissa paikoissa itsestään suotta melua pitämättä ja homman hoidettuaan menevät huoltikselle kahville. He pitävät yhteiskunnan rattaat pyörimässä, ilman heitä yhteiskunta suistuisi kuukauden sisällä takaisin kivikaudelle eikä rahalla olisi muuta arvoa kuin käyttö nuotion sytykkeenä tai saniteettitarkoituksiin

KIRKKOHERRA! Maailmanlaajuisesti on arvostettu, mutta hyvinvointiaikakauden jatkuessa on Kirkkoherrat unohdettu vaikkakin muslimimaissa taitaapi imaamit olla heidän kirkkoherroja ovat uskoakseni arvostetuin ammatti vieläkin?

"Monikohan palomies lähtenyt hommiin helpon piparin perässä
Terveisin: insinööri "

Sanompa tässä kohta että insinööri on useasti lähtynyt helpon piparin perään... Sillä ammatilla siis ei ole ollut MITÄÄN tekemistä "sen" saannin kanssa.

Minusta Putkimies luonnehti tuon melkoisen hyvin. Itse olen tuntenut ammattiylpeyttä noin 14 vuotta siksi että mun vahtaaman persvektorin varassa on kuljetettu noin 14 miljoona ihmistä ilman kauhutilanteita mutta, sillä on ollut kääntöpuolensakin, vaimo ei kestänyt epäsäännöllisiä työnakkeja ja jossain vaiheessa olin itse hyvin liki sekoamista, mutta sekoaminenkin oli vain hyvä asia, olen kaheli ja ylpeä siitä. Vaimon mielestä olin kuulemma liikaa väärällään työnantajan suuntaan.