Olen omassa subjektiivisessa mielessäni tehnyt seuraavanlaisen havainnon: Sitruunapatongissa keskustellaan nykyään yhä useammin hydejousitettujen kulkineiden perän/alustan laskemisesta, jolla viitattaneen nesteiden palaamiseen kokoojasäiliöön ja korin vajoamiseen maata kohden. Keskustelu on aina paikallaan, mutta nyt olen ollut huomaavinani (?), että tämä laskeminen/vajoaminen olisi ns. ei-toivottu –ominaisuus ellei jopa vika. Hmm...
Tämä laittoi pohtimaan omaa (rajallista) Citroën-historiaa. Tiuhaan tahtiin oli monenmallista hydekulkinetta ja siitä pääsin eteenpäin miettimään, mitä tuossa pihalla nyt on. Ei yhtään Citroënia. Ei yhtään. Miksi? OK, aina voi hankkia hydeharrastepelin, mutta minulla ei ole aikaa eikä rahaa harrastaa, joten...
Mielenkiintoni Citroënia (lue: käyttömalleja) kohtaan alkoi heiketä sillä hetkellä, kun ne lakkasivat vajoamasta. Kun ei tarvinnut enää odottaa, että noustaan lentokorkeuteen ennen ajoonlähtöä. Kun ei tarvinnut selittää, miksi autoni on masentunut parkkipaikalla. Taika katosi, tai jotain.
Egoistin valinta aiemmin ilmeisesti. Vai masokistin? Yritän siis kysyä kovin mahdotonta kysymystä; Onko Citroën muuttunut vai maailma sen ympärillä ja se on muuttanut Citroënin? Eikö meitä taikamattojen ystäviä ollutkaan tarpeeksi?
