Moron C4 pitkästä aikaa.
Valokuvaajana sanoisin, että voi jopa onnistua ehdottamasi käytäntö, jos Henzot ovat niitä ei-muovitaskullisia. Eli miten kuvat ovat kansioissa kiinni: muovitaskuissa, kaksipuoleisilla teipeillä, tarrakulmilla vai liimalla? Muistaakseni Henzot olivat pergamiinivälilehdilä varustettuja ja kuvat piti liimata tai muuten kiinnittää.
Muovitaskullisten albumien riesana on ehkä valon heijastuminen itse muovitaskun pinnasta + mahdolliset naarmut muovin pinnassa?
Kuvaamisen vaikeus lienee siinä, miten saa valokuva-albumin mahdollisimman suoraksi - ettei tulisi heijastuksia valosta, kuvien ulkomuoto vastaisi alkuperäistä (esim. 10x15 cm) eivätkä olisi salmiakin muotoisia jne. Reprokuvaustelineellä ja valoilla saattaisi tulla paras tulos, jos käyttäisi lisänä vielä joitain painoja (mitä, millaisia?) suoristamaan albumia.
Skanneriin en menisi paksua albumia laittamaan. Saattaa hajota albumin sidonta, miten saa albumin pysymään paikoillaan skannauksen aikana jne. käytännön temppuilua.
Eikun kokeilemaan 
Sama "ongelma" on itselläkin eli monta Martela-rulokaappia täynnä valokuva-albumeja, mutta luotan tähän arkistointitapaan X kertaa enemmän kuin kiintolevyihin. Sitä paitsi olen huomannut etten katsele kuvia kiintolevyiltäni vain katselun takia - sinnepähän jäisivät ellei olisi muuten asiaa kajota niihin (toisin sanoen työstää esim. isoja paperivedoksia). Tilaongelma on vain hyväksyttävä 
Teki niin tai näin tai ei mitään, niin lopputulos on jossain kohtaa aikajatkumoa sama = värikuvat tuhoutuvat ajan myötä, olivat ne sitten "oikeita perinteisiä" paperikuvia tai tulosteita.
Tällä hetkellä olen korjailemassa 1970-luvun kymppikuvia; osa on jo "syöpynyt" niin pahasti ettei niitä voi mitenkään pelastaa - edes photoshopilla. Pitäisi maalata kuvat uusiksi, mutta sittenhän kyse onkin jo kuvataiteesta eikä valokuvataiteesta 
40 vuotta näyttää olevan melko lailla kriittinen ikä paperivärikuville. Mustavalkokuvat paperilla kestävät noin 70 vuotta, oman kokemukseni mukaan. Onkin ollut ilahduttavaa skannata sota-ajan, siis 1940-luvun kuvia ja todeta, että naarmuista + likatahroista huolimatta ne ovat olleet vielä pelastettavissa. Jopa suhteellisen kevyehköllä photoshoppailulla.
Jotta näin tällä kertaa
j.k. Negatiiveistä saa näppärästi A4-kokoisia tulosteita tyyliin 4x6 ruutua tai max. 6x6 ruutua, kun laittaa negatiiviliuskat läpinäkyvään, muoviseen puhtaaseen negatiivilehteen ja skanneriin. Jos skannerin kannen väliin, negatiivilehden päälle mahtuu ohut, puhdas ja naarmuton lasilevy painoksi niin sen parempi on lopputulos.
|
Ja painaa vähän p...sti. Tuli vaan mieleen (ajatuksiin, ei niinkuin Fingerporissa), että saisikohan nuo albumit kuvattua sivu sivulta ja tekisi sitten niistä sellaisen kirjan, ohuemman ja kevyemmän. Siinä olisi esimerkiksi alan opiskelijalle hyvä lopputyön aihe ja tehtävä.
)