Olen koko viikon hiostanut sähköpostilla ja soitellut Hollantiin kollegalle, että "nyt pitää saada ne hinnat" ja "voisitko lähettää asian eteenpäin edes" jne. kiireisen työmiehen kiireisiä ja hiukan tylyjä sähköposteja.

Tänään toimitusjohtaja laittoi viestin, että ko. Hollannin kolleega on menehtynyt syöpään ja teki töitä niin pitkään kuin vain pystyi.
Ei ollut kertonut kenellekään asiasta pienen lähipiirin ulkopuolella, varsinkaan ulkomaille.

Olin ihan hiljaa pidemmän aikaa ja mietin äänensävyäni viimeisessä yhteisessä puhelussa.
Olen ääliö.

Eipä sitä syöpää tainnut äänestä kuulla. Tottakai tuollainen käy mielen päälle, mutta ei siitä nyt kovin paljoa kannata itseä soimata.

Ei toki. Pisti vain miettimään, että aina ja poikkeuksetta voisi miettiä miten asiat esittää. Vaiva on hyvin pieni siihen että toimii aina kohteliaasti ja korrektisti.

Sanon kummeli tyyliin, "mitä helvettiä sää itteäs soimaat" mistä sitä kukaan tiätää millon kualee.

Kohta uskalla enään kenenkään kanssa puhua puhelimeen ko pelottaa että jos se sitte kualee ko lyä luurin kiinni.

RIP

Totta. Lähinnä pitäisi muuttaa yleistä ulosantia kohteliaammaksi.

Höpöhöpö Ruikko
Otat porilaise roast -tyyli ja käyt vaa vittuilemaa kaikis tilanteis, kyl sillo ain pärjätty, vittuilul. Sillee sopivasti tyylittymimpiiki tilanteisii. Mua o vähä harmittanu ku enoo tarvittavissakin tilanteis vinoillu.

Kaikilla meillä on "tilanteita" joista kuvitellaan "jotain" ...olinhan minäkin vetänyt herneet ja rantapallot nenään kun en pikkujouluihin tullut. Onneksi en tullut

Ai olit vai? Kivat pallot.

Istun muuten nyt makkarapannulla täällä www.roast.fi

Kajaanissa asuessani olin jonnekin matkalla, pysähdyin liikennevaloihin kolmanneksi autoksi. Valot vaihtui vihreäksi mutta etummainen auto ei lähde liikkeelle, välissä oli auto joten en nähnyt mikä edessä mättää. Valot vaihtui punaisiksi taas ja sit kiehahti ja löysin sitikasta äänimerkin. Seuraavissa vihreissä etummainen auto lähti liikkeelle ja näin että oli autokoulun kolmio perässä, nolotti tää äkkipikaisuus....

^Odotin ihan, että eka auton kuljettaja oli kuollut odotellessaan valon vaihtumista...

Olin 2004 ostamassa Eurasta takatuuppari Transporteria-89. Kysyessäni miksi autossa ei ollut radioa, myyjä
vastasi radion oleva viihdettä. Toisen kerran myöhemmin kysyessäni sama vastaus. Päätin hankkia radion itse.
Kaupat tehtiin ja raha vaihtoi omistajaa. Myyjä oli aikaisemmin vihjannut rahan oleva tiukalla, joten ojentaessani
seteleitä sanoin leikkisästi että nyt myyjä voi lähteä baariin. Hän meni oudon oloiseksi, viittasi kädellään olohuoneen
seiniä kiertäviä kirjahyllyjä jotka olivat täynnä raamattuja ja rukouskirjoja. Kertoi myös kuuluvansa Länsi-Suomen Rukoilevaisiin.
Voi että olin ylpeä itsestäni.

Kävin vuosia sitten asiakaskäynnillä huoltamassa IT-vimpainta, joka kuului EVL-kirkon maalliselle johtohahmolle. Paikalla kammiossa oli muutama muukin julkisuudessakin tunnettu henkilö.

Työn valmistuttua hymyilin iloisesti ja tokaisin selkäytimestä "nyt pelaa taas kuin enkeli".

Kiitos näkemiin...

Samanlainen kokemus itsellä, annoin puolitutulle "korvalääkettä" palkaksi kun tämä korjasi rikkoutuneen tietokoneeni. No, kaveri oli tilanteen tasalla, hieman hymähti palkkiolle. Se on kumma miten ihmismieli toimii, olin nimittäin kahden vaiheilla pitkäripaisessa, että ostanko tän vai paketin kaffetta + rähmäpullaa. Siis jokin tässä kaverissa sai välähdyksenomaisesti miettimään, että näinköhän tuo on lasikantisen laulukirjan kavereita lainkaan...

Joudumme kahdesti vuoteen töissä keräämään alihankkijoilta erinäisiä tietoja ja raportoimaan ne eteenpäin. Yleensä teimme tämän sähköpostitse lähetettävällä kyselyllä, josta koostin itse yhden tiedoston.

Päätimme olla luovia ja tehdä kyselyn eräällä webkyselyllä. Jokaiselle piti mennä sitä kautta sähköposti, jossa linkki kyselyyn ja ohjeet, ml pvm mihin mennessä piti palauttaa.

Päivä lähestyi ja kalkkiviivoilla laitoin vastaamattomille sähköpostin, jossa kerroin aika suoraan, kuinka paljon harmittaa kun tiedot puuttuvat ja kuinka kiire tulee. Puna lähti kaulalta kohti hiusrajaa, kun tulee ensimmäinen viesti: mikä kysely? Ei ole tullut mitään linkkiä?

Kylläpä hävetti, kun tajusin, että kollegalla oli käynyt parissa järjestelmään syötetyssä sähköpostiosoitteessa näpyhärö ja muutama muu ei jostain syystä mennyt perille...

Mitä tästä opimme:
1 tsekkaa ainakin kolmesti, että spostiosoitteet ovat oikein
2 lähetä sposti, jossa kerrot tällaisen linkin tulevan päivänä x ja olemaan yhteydessä, jos näin ei käy
3 hieman ennen deadlinea lähetä ystävällinen muistutusviesti asianosaisille

Tästä mokasta selvittiin onneksi pahoitteluilla, mutta olis voinu jäädä tapahtumattakin.

Sielläkin saa näköjään taputtaa.

Viranomaisten tekemissä virheissä näin ei tapahdu: ei myönnetä virhettä, eikä tarvitse pahoitella.

Tämä on juurikin se kaikkein tärkein osa. Mikään ei ole niin epävarmaa kuin sähköpostin lähettäminen. Seuraavaksi epävarminta on onko vastaanottaja edes lukenut viestin, ymmärtänyt sen sisällön ja vielä tehnyt jotain viestissä pyydettyä.

Tuotan omassa duunissa jatkuvasti asiakkaiden IT-ihmisille lähteviä viestejä, jotka ovat sisällöltään hyvin yksiselitteisiä ja teknisiä. Pyrin aina siihen, että sisältö on kuin virallista manuaalia lukisi.

Sitten kun soittelee perään ja kyselee, millaisia ajatuksia on viesti herättänyt, niin enenevässä määrin tulee vastaan tilanne, ettei viestiä ole edes ehditty lukea. Parhaassa tapauksessa se on hävitetty saman tien. "Voitko lähettää uudelleen?".

Juu, voin.

Ihan kuin mun duunipaikalla.
Kaikki työkaverit poistaa postinsa sitä mukaa, kun niitä tulee. Sinne menee ne tärkeätkin. Joo luettu ja voi poistaa.
Itselläni on kaikki postit tallessa vuosiakin taaksepäin. Harvase päivä joku kysyy, josko mulla olisi se posti tallessa.
On kai se jonkun mielestä tietoturvariski tallettaa postejaan. Mun työposti on kuitenkin niin yhdentekevää vieraalle taholle.

Tämän välttämiseksi laitan aina välitys- ja lukukuittauksen sekä merkkaan ne taulukkoon. Lisäksi lukukuittaus säilytetään niin pitkään, kunnes viestiin vastataan, ihan siksi, koska voin tarvittaessa rokottaa "olet kyllä lukenut viestin päivänä x".

^ Oikeastaan lukukuittaus pitäisi olla nimeltään avauskuittaus. Pitäisi saada oikea lukukuittaus ja sitten vielä ymmärtämiskuittaus.

Liian kovat vaatimukset estävät toimintaa.
Olisiko vastuu ymmärtämisestä lähettäjällä vai vastaanottajalla?

Ei ju**lauta ole totta! Joku poistaa välittömästi lukemansa postit!!?? Olen toiminut alun alkaen niin että inboxia EI tyhjennetä. Ja jotta olis helpompi "sortata" niin joka vuoden vaihteessa siirrän inboxin 12 000 meiliä oman vuotensa folderiin. Sähköposteissa on AINA vastaus menneessä opittuihin virheisiin, osanumeroihin, tilauksiin, vänkäämisiin, todisteluihin jne jne.

Menin hiljaiseksi kun vaimo kysyi että milloin sä Peksi ostat sen Citroen SM:n?

Ei tuossa kohdassa mennä hiljaiseksi, vaan vastataan, että milloin.