|
...ja jatkoksi vielä vanhempi tarinani Mersu-miehen kääntymyksestä valaistuttuaan BX 4X4:n nähdessään:
Mercedes-Benz
Lokakuu näyttelee lumista peräänsä Inarin kupeessa. Lapin ystävälläkin käy mielessä lumista tietä ajellessaan, että tätäkö tämä taas on. Lapsen rukkasen kokoisia märkiä hiutaleita läsähtelee lasiin niin että Mercedes-Benz –maastovaunun pyyhinkoneiston liukulaakerointi on kovilla. No, eiköhän tuo sentään kestä, mersu on aina mersu, tuumii kuljettaja pientä itsetyytyväisyyttä tuntien. Ei sitä toki kaikilla olekaan G-sarjan tuoretta Benziä alla, kas kun sehän maksaa alun toista sataa tuhatta Euroa...
Mersu-mies saapuu vihdoin poroerottelupaikalle johtavan pikkutien risteykseen. Hänellä on tapana joka vuosi näyttäytyä näissäkin kinkereissä. ”Osa Lapin lumoa on juuri alkuvoimainen poroerottelu. Ja kun pääsee perille kuivin kengin, niin miksipä sitä ei kävisi”, on miehemme tavanomainen piilotettu automainos ystävilleen. Eipä silti, osittain tuohon mielipiteeseen voi yhtyäkin. On sitä nimittäin paljon ylilääkäreitäkin ja paroneja rakennuttanut kelolinnan Lappiin ja jäänyt sinne, kukin omista syistään.
Mies ajelee hissukseen pikkutien varteen kesantopellolle auratun parkkipaikan ohitse. Hauskasti naurahtaen hän katsahtaa kansanautojen riviä. Näkyy siellä olevan kourallinen muka-nelivetojakin joukossa, pari Audi quattroa ja joku kaupunkimaasturilelu-Toyota, mies havaitsee. Eipähän mitään, mies jatkaa G-sarjan laatuvaunulla nyt jo erittäin lumiseksi käyvää auraamatonta uraa varsinaista erottelupaikkaa kohden. Autoja ei näytä kulkeneen tällä tiellä useisiin päiviin. Suurin osa paikallisia on saapunut kelkoilla paikalle. Kelkkauran samalla möhjöksi jauhaen mersu auraa tietään kohti viimeistä pientä nyppylän ylitystä.
Sitten se tapahtuu. Kaikki pyörät sutaisevat tyhjää, vaikka sekä keski- että takalukot ovat jo päällä. Jotenkin tuohon nyppylän jyrkimpään kohtaan on jäänyt sellainen ikävä polanne, johon renkaat uppoavat, ja ilmeisesti alla on sen verran liukasta pintaa että matka pysähtyy siihen. Mies joutuu nöyrtymään, ja peruuttaa G-mersun nyppylän alle kääntöpaikalle parkkiin.
Mies on juuri kävelemässä kelkkauraa pitkin jo alkanutta poroerottelua ihastelemaan, kun tuon kirotun nyppylän kohdalla takaa kuuluu epäsointuinen pärisevä äänimerkin korahdus. Mies loikkaa vaistomaisesti penkalle ja tuijottaa epäuskoisesti ohi losahtavaa ilmiötä. ”Onko se Samara... ei helkkarissa, sehän on vanha ruosteinen sitruuna”, ehtii käydä mersumiehen mielessä samalla kun BX GTI 4x4 ABS TORSEN – mallin molemmat takapyörät mutjahtavat hieman sivuttain sutiessaan samanaikaisesti. Jos mies näkisi auton sisälle, hän havaitsisi että konsolissa palaa pieni valotuikku joka kertoo keskitasauspyörästön olevan 100% lukossa. BX pääsee jotenkin kummasti vängertäen nyppylän laelle ja häviää näkyvistä. Maavaraakin näytti olevan omituisen paljon, ja ikäänkuin jousitus olisi ollut lähes jäykkä, käy jalankulkijaksi alentuneen miehemme mielessä.
Citroen-ritari istuu jo kesäkengissä BX 4x4:n lasikuituseostetulla konepellillä ja siemailee ilmeisesti äsken avaamastaan portviinipullosta pieniä kulauksia suoraan suulta Mercedes-miehen tamustaessa paikalle. Tarkkaan ottaen tällä Citroenin äänenkannattajalla olisi varaa ajaa millä autolla tahansa tai vaikkapa helikopterilla, mutta hän on tyytyväinen valintaansa. Tuhannen kilon kuivapaino yhdistettynä hydropneumaattisen alustaan ja lukolliseen jatkuvaan nelivetoon on kombinaatio, jolla ei tarvi jäädä sinne minne muiden usko ja toivo loppuu. Oli kysymyksessä Inarinjärven mökille meno kevätsolskeella peräkärry vaivoina tai metrisen penkan ylittäminen parkkipaikalle pääsyä varten, useimpien muiden ns.nelivetoautojen peli on pelattu jo silloin kun Sitikka-mies vasta alkaa tapailla maavaran säätöhanikkaa keskikonsolista.
Mutta palataanpa asiaan. Mercedes Benz G-sarjalaisen ei enää niin korskea omistaja seurailee nyreissään poroerottelun kulkua. Tähtimerkin takahodlarissa olisi kyllä Olvin pullottamaa A-olutta, mutta ei sitä kehtaa sieltä lähteä hangessa tarpoen hakemaan. Mies seuraa pari tuntia erottelua, ostaa kilon lihaa ja kävellä nuljuttelee autolleen. Talvitakin rintataskun kohdalle ommeltu Mercedes-Benz-tähti peittyy märkään lumisateeseen. Mies tunkeutuu ähisten autoonsa vaivautumatta puistelemaan loskaa vaatteistaan – ovi käy, moottori käynnistyy, ja hän on poissa.
Talvella saadaan tietää että tämä jo tuttavaksemme tarinan kuluessa muodostunut mersu-mies on myynyt autonsa. Kuulemma miehen toimenkuva – hän on pikkupomo Suomen suurimmassa matkapuhelinalan firmassa – ei edellytä maastoautoa, vaan pelkästään mukavaa edustusvaunua. Veho Osakeyhtiön henkilökunta ei ole tähän päivään mennessä suostunut kertomaan, minkä auton mies tuon johtotähden jälkeen itselleen liisasi. Tunnettua on vain, että merkki vaihtui, ja uusikin auto löytyi saman liikkeen edustamien merkkien joukosta.
Miehellä on elämässään yksi suuri valinta; harrastaako huonoja naisia vai huonoja autoja.
|
Piilota foorumit
