Jouduinpa tällaista asiaa selvittelemään.
Isä eläkkeelle jäätyään muutti kaukomaille, ja elellyt siellä tyytyväisenä paikallisen naisen kanssa.
Keväällä joutui liikenneonnettomuuteen loukkaantuen vakavasti. Parin kuukauden tehohoidon jälkeen pääsi kotihoitoon.
Tosin täysin täysin hoidettavissa, nenämaha letku ruokinnassa ja kommunikointi kyvytön.

Isän transporter lähti pitkäkyntisen matkaan täällä kotimaassa 2012, ja Isä teki siitä rikosilmoituksen ja poisti sen vakuutuksista.
Autoa ei ole sen koomin löytynyt, eikä kilpiä myöskään.
Isän kaverilta sain nyt what´s up viestissä kuvia kertyneestä postista. Niistä selvisi Isän saaneen keväällä vakuutusmaksun transporterista.
Nyt marraskuussa se oli ulosmitattu eläkkeestä, kun Isä ei ole voinut siihen reagoida.

Ulosottomiehelle soittelin. Kertoi vastaavia olevan pöydällä kasapäin ja yhä vain kasvaa vastaavat perinnät. Ilmeisesti lakimuutoksesta johtuva.
Autot, joista syystä tai toisesta ole tehty liikennekäytöstä poistoa kilvet palauttaen joutuu maksamaan vakuutusmaksua.
On vanhuksien autoja, jotka makaavat hoitokodeissa holhouksen alaisina, perikunnan omistamia, jne. Autot ovat seisonnassa kilvet paikallaan.

Lähitapiolasta sitten kyselin asiaa. Pitäisi esittää Isän allekirjoittama edunvalvonta paperi, jotta voisin hoitaa hänen asioitaan, tai hakea maistraatilta holhouspäätöstä.
Ensinmainittua on mahdotonta saada. Jälkimmäistä yritin huonolla menestyksellä. Paikallinen maistraatti on sitä mieltä, ettei Isän asiat kuulu heille enää.
Isä on kyllä Suomen kansalainen ja asunut kaukomailla vuosittain uusittavalla turisti viisumilla. Thaimaan viranomaisten mielestä suomalainen.

Lähitapiolassa lupasivat miettiä asiaa uudestaan, jos saan auton pois liikennekäytöstä. Toki olivat varmoja, ettei trafi siihen suostu ilman edunvalvonta sopimusta.
Tai kilpien palauttamista. No mistäpä kilvet palauttaisin, kun lähtivät auton mukana 2012.

Trafissa oli fiksumpaa väkeä. Ulkoministerin vahvistama lääkärintodistus isän kyvyttömydestä hoitaa asioitaan kelpasivat heille, ja ymmärsivät, etten voi varastetun auton kilpiä palauttaa.
Lähitapiola päkötti edelleen vastaan. Ilman edunvalvonta päätöstä he eivät salli minun hoitaa Isän asioita.
Sen verran tulivat vastaan; että suostuivat perumaan perintään menevät laskut. Auto pysyy yhä "vakuutuksissa", mutta siitä ei tehdä enää perintää.

Virkamiesten kanssa ei ole aina helppoa. Isän käyttämän pankinjohtajaa pitää kiittää.
Sairaalamaksuja on saatu lyhentää laskuja ja lääkärintodistuksia vastaan. Jotkut ymmärtävät tilanten mahdottomuuden, eikä lähde pilkkua viilaamaan.

Jos isälläsi olisi pankkitunnukset tms. niin sähköisestihän voisit hänenä hoitaa erilaisia asioita kyselemäti keltään viranomaiselta mitään lupia. Laillistahan tuo ei kyllä ole, mutta...

Toinen, se virallisempi vaihtoehto on tehdä isästäsi edunvalvontailmoitus https://asiointi.maistraatti.fi/Palvelu ... aaraaminen. Ja koska isäsi on kommunikointikyvytön, niin häneltähän et edunvalvontavaltuutusta saa (jolla asioita voisi nopeuttaa ja yksinkertaistaa), joten päätöksen asiassa tekee lopulta käräjäoikeus. Mutta siis on aivan eri asia hakea edunvalvontaa vain taloudellisia asioita varten, jonka saa loppuen lopuksi aika yksinkertaisestikin, kuin täysimääräinen edunvalvonta, jossa päämies julistetaan holhouksen alaiseksi, täysin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan millään tavalla, edes henkisellä tasolla ja näin he ovat täysin oikeustoimikelvottomiakin. Noita taloudellisia edunvalvontoja tehdään hyvin usein esim. vanhemmille ihmisille kun heidän ymmärryksensä vaikkapa pankkiasioiden hoidosta ei oikein enää onnistu. Tai jos vaikkapa alaikäinen saa yli 20.000€ perinnön, niin hänen vanhempansa eivät voi toimia hänen edunvalvojinaan eturistiriitojen vuoksi ja näin hänelle määrätään ulkopuolinen taloudellinen edunvalvoja

Tuo edunvalvonta on henk.koht. aika lähellä, koska olen ollut mm. tekemässä tuota em. sähköisen asioinnin järjestelmää Maistraateille usean vuoden ajan, ynnä toimin itse tälläkin hetkellä yhden henkilön taloudellisena edunvalvojana

Kiitos HiTec.

Tein edunvalvonta pyynnön maistraatille. Sieltä pyydettiin lisätietoja heti.
Sen jälkeen alkoi pallottelu, ennen kuin oikea henkilö sai jutun työn alle. Kun reiluun viikkoon ei mitään kuulunut, niin kysyin.
Vastauksena sain ko. henkilön palaavan vasta kuukauden kuluttua töihin ( saikalla ilmeisesti).
Reilu kuukauden kuluttua tiedustelin asiaa, niin tuli tämän esimieheltä vastaus Isän kuuluvan Thaimaan viranomaisille asuttuaan siellä pitkään.

Jossain kohtaa väsyimme ulkoministeriö-konsulaatti- maistraatti pallotteluun. Kukaan ei ottanut koppia, vaan heitettiin seuraavalle.
Sen jälkeen olemme siskojen kanssa hoitaneet asioita saamillamme dokumenteilla kohtuu menestyksellä.
Kysyin tuntemaltani kansanedustajan avustajalta. Hänen mielestään Isä on suomen viranomaisten alainen. Suomen kansalainen ja oleskellut ainoastaan turistiviisumilla. Todennäköisesti Isän elämä loppuu ennemmin kuin saa sen viranomaispäätöksen taisteltua.
Pankkitunnuksia ei voi käyttää, kun ne ovat thaimaassa. Isän vaimo ei puhu suomea, eikä englantia, eikä osaa käyttää tietokonetta luku-ja kirjoitustaidottomana, joten apuja ei sieltäkään suunnalta heru. Hoitanut kyllä isän erinomaisesti kotihoitona.

Siskot kävivät myös paikan päällä pohjois Thaimaassa.

Suomen kansalainen on Maistraatin päätösvallan alaisuudessa aina. Sitä ei pääse kiertämään ei sitten tasan millään, vaikka olisi asunut 50v ulkomailla. Toinen juttu voisi olla jos kyseessä on ns. kaksoiskansalaisuus, jolloin tuota voisi ehkä jotenkin pallotella sen toisen valtion kanssa ees-taas, mutta niin kauan kun on vain Suomen passi, niin asia on selkeä

Yksi vaihtoehto voisi olla esim. vak.yhtiön kautta oikeusvakuutuksen turvin etsiä lakimies ja lähteä hänen kauttaan asioimaan tuon kettuilevan Maistraatin kanssa. Eiköhän se asioiden oikea laita löytyne aika hätäseen. Ja tosiaan loppupelissähän tuo menee sitten käräjäoikeuteen, joka tekee asiassa päätöksen koska tuota vahvistettua edunvalvontavaltuutusta ei ole. Mutta näihin edunvalvonta-asioihin erikoistunut lakimies tietää tasan tarkkaan kaikki nuo kiekurat, hälle se on jokapäiväistä leipätyötä