Olen jonkin aikaa kuulunut ryhmään, jossa keskustellaan erimerkkisten autojen latolöydöistä ympäri Suomea. Näihin liittyen haluaisin nostaa esille aiheen, mikä koskee erityisesti vanhempien sitikoiden ja niiden omistajien kohtaloa. Mielestäni olisi harrastamisen jatkuvuuden kannalta oleellista, että merkittävät "raatokokoelmat" noteerattaisiin ajoissa ennen kuin perikunta paalaa "ongelmajätteeksi" muodostuneen kuorman. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että näillä Sitikkafoorumeilla nostettaisin aika-ajoin esille potentiaalisia auto/kuljinraakileita, joista hyvässä lykyssä vanha tai uusi harrastaja innostuu jotain rakentelemaan...edellyttäen tietenkin, että omistusoikeusasiat saadaan ensin kuntoon.
Esimerkkinä käytän rättäripuolelta tuttuja tapauksia (rauhaa heidän muistolleen) P. Kontio, A. Karttunen ja viimeisenä vähemmän tunnettu Mikonsaari etelä-karjalasta. Kaikkia näitä yhdisti se, että kalustoa oli paljon ja siitä piti päästä nopeasti eroon. Uskoisin, että myös muiden Citikkamallien ympärillä on enemmän ja vähemmän tunnettuja harrastajia, joista suurin osa muista harrastajista ei tiedä mitään. Suomessa on todella erikoisia ja harvinaisia yksilöitä, joilla on taruakin ihmeellisimpiä tarinoita takanaan.
Jos nyt jotakuta ärsyttää suunnattomasti tämä yo. kirjoitus "haaskalinnulta" niin puolustaudun sanomalla, etten ole tästä asiasta kiinnostunut rahantekomielessä. Kukaan ei täältä mukanaan mitään saa pois lähtiessään ja omakohtaisesti haluaisin, että vaivalla vääntämääni kalustoa vaalittaisiin ja ulkoilutettaisiin säännöllisesti myös poistumiseni jälkeen. (En tiettävästi ole poistumassa äkillisesti, vaan noin niinku ajatuksena)
Ajatuksia?
|
