ko. automallista haluaisin vähän enemmän tietoa. Millainen on harrasteautona? Meneekö aika huoltoihin vai pääseekö ajelemaankin? Miten osien saatavuus nykyään? Ja millä rahalla saa hyvän jo ajokuntoisen mitä vois laitella välillä ja vähän ajellakin laitteluiden lomassa? Kuume tahtoo nousta, pirulainen...

Lääkettä tautiin voisit kysellä Juusolta.
Etuveto (Traction Avant) on harrastajien, etenkin Belgia/ Hollanti-suunnalla erittäin suosittu, joten osia ja opastusta on helposti ja paljon tarjolla. Ruoste on pahin vihollinen, ei tekniikka tai osien saatavuus.
Onhan tuo nykymittapuun aika karsean jäykkä ajettava, mutta kuitenkin...
Helppo harrasteauto on myös D-sarjalainen, koska niitä on paljon ja varaosia löytyy lähes jokaisesta R-kioskista. Tosin tekniikka on noin satakertaa haastavampaa, kuin TA:ssa.
Vaikeimpia harrasteautoja ovat kalliit ja aikoinaan pienet myyntiluvut saavuttaneet. C6 vetänee tulevaisuudessa kirkkaan ykkösijan ko. sarjassa.

D-sarjalaisen onnistuin "tekemään", joten tekniikka ei pelota varsinkaan kun se on varmasti yksinkertainen auton ikä huomioon ottaen. Ja jos osien saantikaan ei ole ongelma niin tässähän loppuu kohta tekosyyt... No onneksi voi aina vedota hintaan. Miten nuo on sitten luotettavia? Ei nyt ole tarkoitus lähteä kokoontumisajoihin (koska ne on lähes kaikki etelässä), mutta esim. parin sadan kilometrin siirtymää vois harrastaa.

Tuolla voi käydä tsekkaamassa varaosakauppaa ja nostattamassa TA-kuumetta

www.ctaservice.se