Taas juttu aiheesta "Mitä auto kertoo kuskistaan"....

http://www.taloussanomat.fi/liikenne/20 ... 919598/139

"Citroën
Työsuhdeautoilija, jonka verotusluokkaan malli sopi, ei persoonallista suhdetta autoonsa. Käyttää autoa säälittä. Vähemmistönä ranskalaisuus-intoilijat joita on enää häviävän vähän."

Ihan päinvastainen kuin Jorma Laakson kirjassa "Millä ajat - sellainen olet", julkaistu -94. Just eilen illalla huvikseni selailin sitä.

Just luin tuon jutun täällä töissä. Ajattelin laittaa linkin tänne, vaan nopeampi ehti Eikös BX aikoinaan ollut työsuhdeautona hyvinkin suosittu

Oho, enpä tunnista tuosta itseäni. Mulla oli aikoinaan neljäkin sitikkaa työsuhdeautona ja olen täysin eri mieltä. Vaikka tiesin, että kolmen vuoden päästä joudun luopumaan autosta niin vahasin itse, en käyttänyt harjapesussa jne. Niistä sai seuraava kaveri hyvät autot käyttöön. Minkä takia autoa pitää käsitellä huonosti vaikka se ei ole oma ?

Oli, käsittääkseni 16 GTi oli nimenomaan "veroluokka-sportiksi" tehty, eli meni iskutilavuuden mukaan alempaan veroluokkaan.

Siis jos ajaa sitikalla, ei välttämättä putket vuoda ja ylösnostamisessa ei pitäisi olla hankaluuksia. Toisaalta annettavat kyydit eivät sitten olisikaan ekslusiiviluokkaa

Ota nyt tästä selvää...

näinhän se on jos kyseessä on ZX, ei putket vuoda eikä tarvi huolehtia ylösnostamisesta!
-huomaa taidokas ja valikoiva lainaus-

Vanhempi määritelmä: http://gamma.nic.fi/~myllma/autokertoo.htm

CITROEN
Sitikalla ajavat ovat nautiskelijoita, ylensyöjiä ja -juojia, vähän tahdottomia mutta muuten harmittomia veikkoja.
Puolet heistä on hienostelevia piilohomoja, toinen puoli muuten pervoja.

Mää olen kyllä samaa mieltä tuosta työsuhdeautoilusta. Uutena mallina muutamia vuosia sitten Serié 1 -CeeViitosia otettiin pilvin pimein työautoiksi, koska vähällä rahalla sai paljon ominaisuuksia.

Olen nähnyt läheltäkin useita "ei vois vähempää kiinnostaa"-yksilöitä ja tuolta ajaltahan ne pahimmat viimasuoja- ja öljyruiskuvitsit kumpuavat. 3 vuotta ja 90/120 tkm ja kaikki irti - onhan siinä huoltoliisari...

Myöhemmin liisausfirmat kohottivat rajusti viitosten huoltoliisarihintaa, kun huomattiin jälleenmyyntiarvon olevan alhainen. Samalla markkinaosuudet pienenivät, koska yritykset eivät halunneet maksaa kovaa hintaa Citikasta. Verotusarvo on eri asia kuin liisarikustannus ...

Tane N. ja muut:
tässä on Jorma Laakson kirjasta "Millä ajat - sellainen olet" se citroënisteja koskeva kohta:
http://sitruuna.unk.fi/gallery/users/Le ... 1.jpg.html?

Olipa hauska määritelmä...sai heti aamusta hymyn huulille! Huhuu...! Huomatkaa...täällä ajaa individualisti ja intellektuelli..!

Meni sitten hiukka överiksi.

Miten niin? Myös vahaan työsuhdeauton itse enkä käytä harjapesussa. Itseasiassa en edes harjattomassa konepesussa. Jos olis vapaa etu johon kuuluisi myös pesut, niin käyttäisin auton käsinpesussa koneiden sijaan. Onhan sillä tietysti eroa josko sen auton omistaa rahoitusyhtiö ja maksat siitä pätkää 5 vuotta tai sen omistaa rahoitusyhtiö jolta työnantaja auton on työtekijälleen liisannut.. Mahdollisesti ts-auton voi 3-5 vuoden kuluttua lunastaa itselleen hyvinkin edullisesti. Riippuu rahoitusyhtiöstä, työnantajasta ja yleisestä taloudellisesta tilanteesta.

...tässä on Jorma Laakson kirjasta "Millä ajat - sellainen olet" se citroënisteja koskeva kohta:
http://sitruuna.unk.fi/gallery/users/Le ... 1.jpg.html?

Muistan hyvin kun Laakso kävi meillä "töissä" ja pohti tuota määritelmää. Kyseli siinä miltä kuullostaa, no tuollainen siitä sitten tuli.

Lähdin siitä, että pesut yms. kuuluu hintaan. En tiennytkään että muunlaisia soppareita on. Kustannuksien takia kannattaa pestä muutoin itse, mutta vahalla en lähtisi läträämään, jos 3 vuoden päästä peli menee vaihtoon. Liisaamisen suurin ilohan on HUOLETTOMUUS ja hieman sellainen EVVK asenne autoa kohtaa.

Menee vähän ohi otsikon mutta pakko on tilittää tuosta työsuhdeautojutusta. Kun on tullut harjoiteltua ja seurattua liisattujen ja firman omien työsuhdekärryjen ajamista viimeiset 20 vuotta.

Työsuhdeautoja pidetään kyllä paremmin kuin esson baarissa kuvitellaan.

Jos peli on liisari niin sitten se on lesingsopimuksen ehtojen mukaan pakko pitää kunnossa. Määräaikaishuollot merkkihuollossa tehtynä, pellit ehjänä, renkaat kunnossa ja niin päin pois. Jos on pientäkään korjattavaa niin jokainen tolkussaan oleva leasingtyösuhdeautoilija kiikuttaa pikana auton niin hyvään huoltoon kuin vaan löytyy. Se huolto ei ole suharin lompakosta pois mutta huollon tekemättä jättäminen, korjaamattomat naarmut tai muu huono hoito alkaa maksaa paperirahaa suharin lompakosta sopimuksen loppuessa. Riippuu tietysti siitä miten älyttömään työsopimukseen on nimensä raapustanut.

'Tätä nyt sitten saa revittää seuraavat kolme vuotta sen kun kerkiää kun ei oma ole' on ihan huuhaata. Kuka helevetin hullu jaksaa polkemalla polkea auton paskaksi kahdessa vuodessa jotta saa sitten kärsiä oikein olan takaa sen viimeisen liisarivuoden tai pari? Varsinkaan jonkun tyypillisen työsuhdesitikan kanssa. Eihän ne kulje vaikka kuinka polkisi...

Sitten tulee vielä päälle nämä ei-liisatut-työsuhdepelit joilla olen itse ajellut viimeisen kymmenisen vuotta. Firma omistaa auton ja ja kuski omistaa firman... Eli autoa pidetään kuin omaa. Kukas sitä nyt omaan pesäänsä kusisi?

Täsmälleen näin. Harvempi niitä tahallaan rääkkää ja "pahoinpitelee", kun itsehän sillä joutuu ajeleen. Huolettomuus on lähinnä sitä, että ei tarvii ottaa paineita kustannuksista, jos jotain hajoo:

- tuulilasiin kiveniskemä, kuitataan naurulla
- tuulilasiin iso halkeama, kuitataan reipaalla naurulla
- jakohihna katkeaa, tms. täystuho, kuitataan rehvakkaalla sotilasnaurulla

Toisaalta, voi huoletta valittaa joka pikkuviasta korjaamaamossa kustannuksista
välittämättä, jos em. vika ottaa itseä tarpeeksi pattiin.

Huolettomuus on myös:

- ajetaan se peli sinne harjakoneeseen ja sillä siisti
- ei tarvii (käsin) vahata tai vaha(uttaa) ollenkaan, kyllä se sen liisingajan kiiltää.

Ps. Mulla on nyt ollut eka liisari noin 4 kk ja en osaa (vielä) rentoutua. Sitä
kyttää ihan kuin omaansa.