Kaikkihan tietävät macho-tavan vähätellä tehdyn remontin vaikeutta. Esimerkiksi Diagboxin asennusta ja käyttöä kylmiltään ensimmäistä kertaa on pidetty joissain piireissä "ongelmattomana", vaikka minä atk-alan huippuammattilaisena jouduin taistelemaan melko pitkään että sain sen toimimaan ja keksin kaikki ne pirulliset kikka kuutoset. Onko kyse ammattitaidon tai kekseliäisyyden puutteesta puoleltani, vai ehkäpä minulla sattui "hankala kone ja asennuspaketti"? Ehkä näinkin, pidän kuitenkin todennäköisempänä sitä, että macho-tyyliin kohdattuja ja ratkaistuja (kavereiden tai omalla avulla) ongelmia ei monestikaan "muisteta" mainita ollenkaan vaan kuitataan asia tyylikkäästi.

Minä en ole tällaisen tyylin ystävä! Haluan detaljoida vaikeudet, joita kaikenmoisissa remonteissa ja askareissa kohdataan. Tämä liittyy osittain tähän teemaan:

viewtopic.php?f=12&t=16859

Löytyy monenlaisia oppaita, esimerkiksi Haynesilta, joissa autoremonttien osalta kerrotaan kyllä periaatteessa miten hommat tehdään, mutta ei muisteta opettaa perusteita: mitä tehdä jos hydrauliputken mutteri on nyljääntynyt ja pakko irrottaa ehyenä. Mitä tehdä jos pinnapultti katkeaa alumiinin sisään ja se pitää saada sieltä pois rikkomatta kierrettä. Miten irrottaa CX:n vetoakselin sisäpää tasauspyörästöstä jos se ei vaan Haynesin ohjeilla eikä liukuvasarallakaan sieltä lähde. Jne, jne...

Otan tänään esimerkiksi "helpon homman", jossa Virolaiset remonttimiehet olivat jättäneet wc:n lavuaarin hanan kiinnittämättä peiliä odottamaan. Peili tuli, hana piti kiinnittää, ja luonnollisesti remonttimiehet keksivät kaikenlaista estettä tulolleen niin kauan että päätin kiinnittää sen itse (vaikka tuo työ oli jo maksettukin).

Kurkistus lavuaarin alle paljasti miksi nuo remonttimiehet olivat haluttomia tulemaan paikalle. Tiesivät, muistivat! Olivat perkele poranneet niin pienen reiän sinne lavuaarin alla olevaan levyyn, että sen kautta oli aivan mahdotonta edes vanhan sitikka-näpin livauttaa paikalleen sitä hanaa paikallaanpitävää u:n muotoista rautaa muttereineen. Hanan alla oli 12 cm tyhjää tilaa ja sitten tuollainen halkaisijaltaan 4 cm reikä. Tuon reiän kautta olisi pitänyt taiteilla se u-rauta sinne 12 cm päähän ja mutterit perään, ja nyt pitää huomata että rei'ässä on silloin myös nuo kaksi letkua ja sähköjohto haitolla!

En uskonut asiaa heti hyvällä, vaan yritin erilaisilla magneeteilla ja sorkkimilla lavuaarin alla maaten, pölyt ja purut ylhäältä silmiin tippuen ja aukioleva viemäri nenään tuoksuen, sorhata paikalleen sitä u-rautaa.

Mitä sitä turhaa. Puolen tunnin jälkeen päätin että nyt loppui! Katselin pienimmän sahan ja yritin sillä kitkuttaa aukkoa suuremmaksi, aikeena yhdistää tuo pieni aukko suurempaan, viemärinlähtöä varten kairattuun reikään.

Ei siitä mitään tullut. 5 minuuttia ja akuutti turhauma oli vallalla.

Katselin sitten (hukassa puoli vuotta olleen) akkuporakoneen, latasin akkua puoli tuntia ja porasin puuporalla perinteiseen tyyliin reikiä täyteen sen välin, saaden lopuksi palasen sitä pirun kovalevyä pois.

Sitten hanan u-metalli muttereineen menikin paikalleen kahdessa minuutissa, tosin vetäisin vasemman käden verille terävään leikkuureunaan. Voi prr...

Vaikeudet eivät loppuneet siihen. Kun lopuksi kaikki alkoi olla paikallaan ja hanan letkunipat taas kiristettyinä ja tiivistettyinä hevosenjouhilla ja putkisementillä (ei ole vitsi vaan muuta ei ollut talossa), päätin vielä tarkistaa nippojen kireyden. Kylmävesijohdon nippa olikin hieman löysällä ja väänsin sitä puoli kierrosta lisää.

Ei saatana! Ne "letkut" jotka Oraksen automaattihanasta tulevat, ovatkin semmoista kamaa etteivät kestä taivutusta ja vääntöä samaan aikaan - se nailonletku nyljähti 90 asteen nyljille sieltä teräsverkon alta ja tietysti pilallahan se on, jos ei vuoda nyt niin joku painesykäys sen laittaa vuotamaan.

Olin sen verran suivaantunut että jätin letkun silleensä ja väänsin pelkän kuumavesijohdon auki. Tuleehan sieltä sekoittajan kautta tietysti aina hieman painetta tuonne kylmävesipuolellekin, eiköhän se kohta rupea tiputtamaan tuosta kuvassakin näkyvästä mutkasta...



Kuvassa myös näkyy hyvin se kovalevyn palanen joka tuolta erittäin ahtaasta kohdasta tuli porailla ja lopussa repiä irti.

"Helppoa remonttia ei olekaan."

C5 oli loman aikana pari viikkoa tallilla korjattavana. Tein itse, säästin, koska otin mieluisana harrastuksena. Ei vaan aina ole kovin miellyttävää puuhaa, vaikka mieluisaa onkin.

Luulen, että kaikki vaihdetut osat olisivat tarkoittaneet n. puolitoista päivää työtä korjaamolla. Olin siis vain n. 7x hitaampi, tosin korjaamolla miehet eivät käy hakemassa lisää työkaluja kesken homman ja siellä tiedetään suoraan, että mitkä jutut täytyy avata ns. kovemman kautta, jos eivät heti antaudu. Päivät olivat joskus lyhyitä ja joskus pitkiä ja jonkun perkeleen pultin irrottamiseen meni pahimmillaan pari päivää. Yhtä en ole vieläkään saanut auki. Puolet ajasta meni Motonetissä hakemassa lisää varaosia tai työkaluja. Yleensä jotain ylimääräistä hajosi, tai sitten vaan päätin ottaa hieman lisää paikkoja auki, kun jo "tähän asti oli tultu" ja projekti laajeni. Vaikka en autoa tarvinnutkaan, niin alkoi kyllä loman lopun lähestyessä vähän stressata ja vituttaa, kun onhan se kätevä, jos käyttöauto on ihan käytössäkin. Sain kuiteski kasaan ja kyllä nyt rullaa hienosti ja pehmeästi. Toinen, pienempi ja ei niin kriittinen sessio vielä tiedossa tässä syksyllä.

Paljon kuitenkin opin ja jaan tarvittaessa mielelläni tällekin foorumille ihan alkuperäisestä lähteestä, eli aloittelijan kokemuksesta peräisin olevia vinkkejä.