Jatkan sarjaa aikaisempiin elokuva-arvosteluihini (
viewtopic.php?f=12&t=24361). Kävin kutsuttuna Doctor Strange-ennakkonäytöksessä täällä nykyisessä kotimaassani ja siitä kostoksi on oikein kirjoittaa pätkä, ennen kuin kaikki muutkin säntäävät teatteriin.
Doctor Strange on Marvelin uusin ison rahan elokuva, josta on povailtu jopa Iron Man - sarjan korvaajaa kun nyt itse rautamies (Robert Downey Jr.) alkaa olla sen verran iäkäs, ettei häntä nauramatta rautapuvussa enää katsele. Doctor Strangeen on rekrytoitu pitkän casting-prosessin ja kuluttajatutkimusten jälkeen itse tohtoriksi Bernard Bumberkikkel tai Bummernickel -niminen androgyynisen näköinen hemmo, joka lienee useimmille tämän palstan lukijoille tuttu roolistaan toiseksi viimeisen Star Trekin pääpahiksena ja toisaalta myös saksalaisten salauskoodit murtaneena kaappihomona elokuvasta "The Imitation Game".
Pureudutaan ensiksi Dr.Strange -leffan perusolemukseen.
Doctor Strangen setuppi on mielenkiintoinen näin kvanttiteknikon näkökulmasta - se käsittelee multiversumin käsitettä ja siihen liittyvää teoreettista mahdollisuutta liikkua eri universumeiden välillä. Trailerin katsottuaan voisi ehkä olettaa, että tämä leffa olisi oikeaa Scifiä eli aihetta käsiteltäisiin edes kaukaisen pseudotieteellisesti. Valitettavasti elokuvan ensimmäiset 20 minuuttia katsottuaan käsittää, että kaikki vähäkin mitä kvanttimekaniikasta ja multiversumeista tiedetään on heitetty romukoppaan, ja 3D-artisteille on annettu vapaat kädet pistää täysi ralli päälle. Efektit ovat sen mukaisia eivätkä edes yritä kuvata tyyliin Interstellar (Mathew Mackonahau) miltä asiat voisivat oikeastikin näyttää, jos lehmät lentäisivät. Niinpä kaupungit vääntyilevät tyyliin Inception (DiCaprion parhaita leffoja), ja tietokoneet ovat raksuttaneet kosolti prosessiaikaa rendatessaan ennennäkemättömän määrän yksityiskohtia lähes jokaiseen kuvaan. Herää ajatus että tämä elokuva on kokonaisuudessaan kuvattu bluescreenillä.
Hard Scifiä tai edes kiinnostavaa näkökulmaa multiversumeihin ja kvanttimekaniikkaan leffa ei siis tarjoa. Efektit ovat varmasti rendausteknisesti tämän hetken huipputasoa, mutta kun niitä on liikaa ja liian nopeasti ainakin näin vanhalle miehelle. Minkäänlaista WAU-efektiä ei päässyt syntymään, kuten tapahtui esim. ensimmäista Matrixia tai War Of The Worldsin uudelleenfilmatisointia katsellessa. Ettei vain efekteissäkin olisi niin että Less is More, ja nykyinen halpa tietokoneaika ajaa tunkemaan tämän tyypin scifi-leffat niin täyteen tietokonegrafiikkaa, että tekijöiltäkin tahtoo kadota homman punainen lanka?
Jos kerran tieteellistä - edes pseudosellaista - aspektia ei ole ja efektirymistely on loputonta ja siksi tylsääkin, mitä jää jäljelle?
Juoni, Näyttelijäsuoritukset ja poliittinen viesti.
Juoni on nopeasti käsitelty. Sitä ei nimittäin ole.
Näyttelijäsuoritukset: Unohdetaan nyt castingin epäloogisuudet, nehän tulevat paljolti siitäkiin että tietty määrä erivärisiä ihmisiä ja naisia pitää olla joka tiimissä tämän päivän leffoissa. Kuitenkin huvittavaa on kun perinteisesti äärettömän patriarkaalisen Tiibetin "supermunkki" ja hyvien johtaja on nainen, sekä hänen ykkösopetuslapsensa on musta mies kuin suoraan LA:n slummeista. Joka tapauksessa elokuvassa on kolme merkittävää ja painoarvon omaavaa näyttelijäsuoritusta: Itse bumberkikkel (Dr.Strange) ja kaksi naista, joista toinen on se ärsyttävä kalju myöskin androgyynisen näköinen ja toinen on bumpernikkelin vaimoke, teho-osaston lääkäri ammatiltaan. Kummankaan nimeä on muista. Naiset ovat ns. vahvoja naisia eivätkä paljon pyllistele, siitä kaljusta yksilöstä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Sen sijaan tuo sairaanhoitaja ottaa muutamia hauskoja ilmeitä ja eleitä reagoidessaan Dr.Strangen tekoälykkääseen viittaan (voi kun hauskaa) sekä astraaliruumiiseen (joka voi loogisesti vaikuttaa suoraan myös fyysiseen maailmaan). Huomasin naurahtavani kaksi kertaa tuolle lääkärinaikkosella, joka on huippusaavutus naiskomiikan alalla.
Bumpperkeckel itse on aika lailla eleetön ja ilmeetön, suoraan sanottuna banaali tuossa roolissa. Vetoaako sellainen edes nykynaiskatsojiin, en tiedä. Ainakaan varmaankaan ketään ei loukata eikä turhaan naurateta. Kun pitää pyrkiä löytämään positiivistakin, mainittakoon bambernickkulan huippukohtaus: telottuaan lambolla ajetussa kolarissa kirurginkätensä paskaksi ja tuon lääkärimuijan tullessa lohduttelemaan kotiin asti Dr.Strangea, latoo tohtori naiselle suorat sanat: "Tulitko tekemään hyväntekeväisyyttä. Tuleeko nyt omatunto puhtaaksi kun autat vammaista. Nyt kun en pysty enää olemaan kirurgi ja elämäni tarkoitus on mennyt, luuletko että sinä voisit olla elämäni tarkoitus? Uskotko tuota itsekään. Mene pois. Mene nyt.". Ja tässä olikin elokuvan huippukohtaus näyttelyllisessä mielessä, ohjaajalla on ollut sen verran häpyä ja tyylitajua ettei jättänyt naista käkättämään tuon kommentin jälkeen vaan ohjasi hänet ovesta ulos.
Käsitellään vielä viimeisenä poliittinen viesti. Se oli oikeastaan aika laimea; ne tavanomaiset eli naissoturit jotka pärjäävät miehille ja hyväsydämiset vierasrotuiset oikein pyhimyksenkaltaisina sotureina - ja pääpahis valkoinen mies. Sankari oli toisaalta melkein mieheksi kutsuttava valkolainen ja kovinkaan tuhtia SJW-viestiä ei muutenkaan leffa henkinyt. Ehkä päällimmäiseksi poliittiseksi viestiksi jäikin se, että maailmassa on voimia ja taitoja jotka kuuluvat harvoille ja joihin "tavallisten" ihmisten ei tule koskea. Hyvä voittaa lopuksi vaikka juuri sinä eläisitkin tavallista elämää etkä tekisi mitään asioiden hyväksi. Tällä viestillä pyritään eradikoimaan tavallisen yksilön vaikutusmahdollisuuksien tunne, tarkoituksena iskostaa kansaan ajatusmalli että kaikki "iso ja tärkeä" globaalissa mittakaavassa on käsittämätöntä ja salaista, ja joka tapauksessa niin paljon tavallisten ihmisten käsityskyvyn ulkopuolella ettei kannata edes yrittää toimia itse. Toiminta tulee jättää Dr.Strangen kaltaisille huippuälykkäille, huippukykeneville, huippuyliopistoissa koulutetuille valioyksilöille. Tai Sorokselle...
Yhteenveto:
Lapsellinen ja liian rymistelevä toimintapätkä joka ei käyttänyt aiheen tarjoamia mahdollisuuksia hyväkseen. Ei kovinkaan viihdyttävä, edes hetkittäin. Ei oikeaa Scifiä.
Kouluarvosana 6-, mutta globalistimerkkiä ei näin hillityllä poliittisella viestillä vielä saa.