Nyt kun on puhuttu kaikenlaista asian vierestä, on aika palata todella tärkeisiin aiheisiin. Pavlovin tarvehierarkia kaikessa kauneudessaan:



Kuvassa esiintyy aito ranskalainen, Ranskassa valmistettu verimakkara; tarkemmin, sen viimeinen palanen. Heti ensisilmäyksellä näkee, että se ei ole mikään ryynimakkara - jööti on täyttä tavaraa ja siinä ei esiinny ryynejä tai edes jauhojakaan mainita asti. Makkara on todellakin puhdasta verta ja yrttejä sekaisin, sideaineena varmaankin jonkinverran jotain tärkkelystä sisältävää tavaraa mutta vähän sitä sideainetta on. Olisiko 80-prosenttisesti verta? Lautasen värityksestä näkee, että kypsennettyäkin makkaraa syödessä paistetun veren väri värjää lautasen kuin terva. Joka tapauksessa se maistuu hyvin "makealta" ja "metalliselta" suussa, aivan erilaiselta kuin Suomi-Balttilaisen lähinnä riisipuurolta maistuvat ryynimakkarat joita "verimakkaroiksi" kuitenkin kutsutaan.

Suomessa tai Virossa taas paikallinen markkina ei juuri oikeita verimakkaroita tarjoa. Tampereen musta jööti nyt on lähellä, mutta kyllä siinäkin jäädään hyvän matkaa tuon ranskalaisen version verisyyden taakse. Suurin osa markettitavaraa on tosiaan näitä leikkiverimakkaroita, pari hassua prosenttia verta väriksi mukana ja tosiasissa makkara koostuu ryyneistä ja jauhoista, ollen siten hyvin hiilihydraattipitoisia. Epäterveellistä tavaraa toisin kuin aito, proteiinipitoinen verimakkara.

Kun nyt kerran toistaiseksi vielä ollaan Euroopan Unionissa ja jopa kurkkujen käyryyttä säädellään, eikö nyt olisi kohtuullista vaatia lakialoitetta jossa tuottaja ei saisi kirjoittaa sanaa "verimakkara" pussiin ellei makkarassa todella olisi härän verta esimerkiksi yli 60% kokomassasta? Pidettäisiin ryynimakkarat ryynimakkaroina myös myyntitekstissä niin osattaisiin jättää ne hyllyyn, jo valmiiksi lihavien syötäviksi entisestään heitä lihottamaan.

Verimakkarat kunniaan, niin nimessä kuin veressä!

Oikaistaan taas sen verran, että EU:ssa ei olla määritelty mitenkään vuoden 2008 jälkeen kurkkujen käyryyttä, jotta provokaatio tai valheellinen tieto ei pääse muokkaamaan "patonkilaisten" mielipiteitä.

Ryynimakkara on ryynimakkara, mustamakkara on mustamakkara ja ranskalainen verimakkara on ranskalainen verimakkara. Ei kai ne perinneherkut nyt samanlaisia koko maailmassa voi olla?

Jos mielesi siis tekee ranskalaista verinmakkaraa, niin et kai kuvittele saavasi sitä tamperelaiselta torilta? Tai kuvittele saavasi ranskasta suomalaistyyppistä ryynimakkaraa (joka ei kyllä mun käsittääkseni edes varsinaisesti verimakkaraa ole vaikka vähän verta sisältäisikin).

En - mutta kun ostan pussin prismasta jossa lukee "verimakkara" en oleta saavani ryynimakkaraa. Nykytilanne on kuitenkin se - pusseja on kymmenittäin, kaikissa lukee verimakkara mutta riisipuuroryynimakkaroita ne ovat.

Jos ostat punaviiniä niin oletatko saavasi Suomessa mehua johon on sekoitettu spriitä?

Verimakkaraakin suomesta saa tuon ryynimakkaran lisäksi, esim atria valmistaa sitä jostain käsittämättömästä syystä sitä ei myydä oulua alempana. Sitä en tiedä miten se rinnastuu ranskalaiseen verimakkaraan.

edit: https://www.atria.fi/tuotteet/makkarat/ ... rimakkara/

nimim. 5 pakettia pakkasessa

Ryynimakkarassa on ryynejä eli suurimoita ei riisiä ainakin oikeassa. Mikset osta verta ja tee ite jos oot kerran kulinaristi helppoo huonommallekin kokille?

http://moro.aamulehti.fi/2013/03/28/nai ... -ja-video/

Enpä tiedä esim. Tapolan verimakkaran koostumusta, saatikka sen veripitoisuutta prosenteissa, mutta
suussani se maistuu erittäin hyvältä.

Jos haluaa 100% verta tuoreeltaan, on lähdettävä karhun pyyntiin. Vastakaadetun karhun höyryävää verta
kuksalla partaa kohti, jo taivas aukenee, tai trikinit tappaa. Kyllä kotioloissakin niin halutessaan veren makuun pääsee,
kerran kuussa.

Jotta tärkeässäkään asiassa ei eksyttäisi metsään, tarvehierarkia ei ollut Pavlovin vaan Abraham Maslowin kehitelmä. Julkaistu tutkimuksessa "A Theory of Human Motivation", eli sitäpä sitten pänttäämään jos on motivaatio-ongelmaa

Heh heh, onhan sekin luettua tullut kauan sitten, osana käyttöliittymäsuunnittelun perusmateriaalia. Mulla vaan menee koirat ja ihmiset sekaisin, Pavlovillahan on puolestaan tämä, joka saattaa sinänsä verimakkarateemaan sopia paremminkin:

http://www.simplypsychology.org/pavlov.html

Atrian verimakkaraa tulee aina ostettua satsi pohjosessa käydessä, hetken sai täältä Poristakin kun vaimo oli marketissa töissä.
Atrian verimakkarassa on 32% verta, Tapolan mustamakkara sisältää vain veriproteiinia.

Parasta on kuiten äitin poronverestä tekemä palttu tai lätyt...

http://www.reklaamikari.fi/musta/vanhat.html

Tosta reseptejä ja verimakkaratehdas pystyyn

Muistuu mieleen, vaikka ei makkaraa olekaan, Lapissa nautitut kampsut. Savukoskella erään kaverin n. 80v. äiti niitä
valmisti poron verestä. En tiedä mitä muuta hän niihin laittoi, mutta pirun hyviä olivat.

Tapolan mustamakkara ei ole verimakkaraa vaan mustaamakkaraa. Sitä ei pidä sekoittaa mihinkään muuhun ruokalajiin. Mustamakkara nautitaan sellaisenaan lämpimänä tai haaleana. Parhaimmillaan tuote nautitaan (aurinkoisena kesäpäivänä) maidon tai appelsiinimehun kera. Soveltuu myös pikalounaaksi. Autoillessa hyvää myös. Muusin kera voi tarjoilla myös perheelle lounaaksi tai päivälliseksi. Mutta mitään verimakkaraa tapolan musta ei ole.

Kokeilkaapas virolaista verimakkaraa. On muuten pikkusen hyvää Laitan kuvan paketista tässä piakkoin.

Piti oikein kaivaa ranskalaisen keittiön ei-ranskalainen raamattu hyllystä selvittääkseni totuuden tästä hmm?, -no jutusta.. Mutta tällä kertaa Julia petti, eikä halaistua sanaa Boudin Noirista saatikka kyrsistä muutenkaan. Makkaroita on tullut tehtyä toisinaan ja pari makkarakirjaakin hyllystä löytyy. Näissä todetaan, että niin Morchillassa, Black buddingissa ja Blutwurstissakin on usein erilaisia ryynejä ym täytteitä joukossa. Tosin boudinissa ei välttämättä tai hieman esim omenaa

Noo ette sitten kun noin monipuolinen ruokavalio oo sattumalta englantilaista aamiaista maistellu missä on perusteellisen hyvää veripalttua siinä ei oo suurimoita ryynejä.
Muuten tapolan mustassa käytettiin verta ennevanhaan, nykyään käyttää veriproteiiniä. Kyllä noi verimakkaroiks on luokiteltu ennen.


AINEOSAT Sianveri
Vesi
Silava
Ruisrouhe
Kamara
Ruisjauho
Suola (1,2 %)
Sipuli
Stabilointiaine E450 Vesi
Sianliha
Ruisrouhe
Kamara
Sianrasva
Ruisjauho
Veriproteiini
Suola (1,5 %)
Sipulijauhe

Laktoositon
Soijaton
RAVINTOSISÄLTÖ / 100 g

Energiaa

Rasvapitoisuus

Rautaa

Proteiinit (valkuaisaineet)

Hiilihydraatit



14 %

Ja kaikista hauskinta tässä on se etten voi sietää Oulun alueen perinneruokaa Rössypottua, mutta verimakkara menee, verilätyt menee . Ehkä se veripaltun rakenne muuttuu keittäessä niin paljon että

OT. Mielestäni Rössypottu on köyhän miehen versio savolaisesta mykyrokasta/-keitosta.

Veripalttu lienee kotimaisista täyttä tavaraa. Tosin sitä nautin viimeksi 60-luvulla, 10cm paksusta kerroksesta kauhalla siivuja....

Komppaan WildFinniä: nuorena ku pisteli Äidin paistamia poronverilättyjä (verta, sipulia, suolaa - liekö ollut juuri muuta?) talven mittaan ahneesti niin parhaimmillaan oli hb 175 !
Ja kyllä se upposi rössypottukin. Vaan lätyt mieluummin.

Olen pannut merkille että Virossa todellisten verimakkaroiden tarjonta on entisestään supistumaan päin, kun taas ryynimakkaravalikoimaa on lisätty. Lopun alkua?