Nyt kun on puhuttu kaikenlaista asian vierestä, on aika palata todella tärkeisiin aiheisiin. Pavlovin tarvehierarkia kaikessa kauneudessaan:
Liitteet:
IMG_0011.JPG [ 33.73 KiB | Katsottu 18728 kertaa ]
Kuvassa esiintyy aito ranskalainen, Ranskassa valmistettu verimakkara; tarkemmin, sen viimeinen palanen. Heti ensisilmäyksellä näkee, että se ei ole mikään ryynimakkara - jööti on täyttä tavaraa ja siinä ei esiinny ryynejä tai edes jauhojakaan mainita asti. Makkara on todellakin puhdasta verta ja yrttejä sekaisin, sideaineena varmaankin jonkinverran jotain tärkkelystä sisältävää tavaraa mutta vähän sitä sideainetta on. Olisiko 80-prosenttisesti verta? Lautasen värityksestä näkee, että kypsennettyäkin makkaraa syödessä paistetun veren väri värjää lautasen kuin terva. Joka tapauksessa se maistuu hyvin "makealta" ja "metalliselta" suussa, aivan erilaiselta kuin Suomi-Balttilaisen lähinnä riisipuurolta maistuvat ryynimakkarat joita "verimakkaroiksi" kuitenkin kutsutaan.
Suomessa tai Virossa taas paikallinen markkina ei juuri oikeita verimakkaroita tarjoa. Tampereen musta jööti nyt on lähellä, mutta kyllä siinäkin jäädään hyvän matkaa tuon ranskalaisen version verisyyden taakse. Suurin osa markettitavaraa on tosiaan näitä leikkiverimakkaroita, pari hassua prosenttia verta väriksi mukana ja tosiasissa makkara koostuu ryyneistä ja jauhoista, ollen siten hyvin hiilihydraattipitoisia. Epäterveellistä tavaraa toisin kuin aito, proteiinipitoinen verimakkara.
Kun nyt kerran toistaiseksi vielä ollaan Euroopan Unionissa ja jopa kurkkujen käyryyttä säädellään, eikö nyt olisi kohtuullista vaatia lakialoitetta jossa tuottaja ei saisi kirjoittaa sanaa "verimakkara" pussiin ellei makkarassa todella olisi härän verta esimerkiksi yli 60% kokomassasta? Pidettäisiin ryynimakkarat ryynimakkaroina myös myyntitekstissä niin osattaisiin jättää ne hyllyyn, jo valmiiksi lihavien syötäviksi entisestään heitä lihottamaan.
Verimakkarat kunniaan, niin nimessä kuin veressä!
. Ehkä se veripaltun rakenne muuttuu keittäessä niin paljon että 
!