Vanha Fidel ymmärsi lopulta heittää veivinsä. Toivottavasti kuubalaisille koittaa sen myötä paremmat ajat, olisivat sen jo ansainneet.
http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/22 ... =poiminnatVaikkei paljon sitikka-aiheita liippaakkaan, niin kerronpa kuitenkin muutamia vähäisiä omakohtaisia huomioita Kuubasta. Kävimme siellä rouvan kanssa viime vuosituhannella matkatoimiston matkalla, johon kuului viikko Havannassa ja viikko rantakohde Varaderossa. Pidimme näkemästämme, ja kymmenisen vuotta sitten teimme kuukauden kestäneen omatoimimatkan Kuuban poikki kaakosta luoteeseen Holguin-Guantanamo-Santiago-Bayamo-Camaguey-Trinidad-Havanna. Hotellit varasimme etukäteen, ja siirtymiset hoidettiin paikallisilla linja-autoilla.
Hotellit olivat vaatimattomia mutta ihan ok, ja linja-autoyhteyksiä oli eri tasoisia. Länsirahaa vastaavalla Peso Convertiblellä pääsi parhaimmillaan harvakseltaan liikkuvilla Viazul-busseilla, jotka kaikki olivat ilmajousitettuja Mersuja, ja jotka pehmeästi lipuivat kuoppaisilla teillä. Ja sitten toisessa päässä busseja oli hyvää selkää vaativia puupenkeillä varustettuja kuorma-autoja nimeltään gua-gua (lausu wau-wau), joihin kelpasi maksuvälineenä Peso Nacional.
Kuubassa oli tuolloin käytössä kaksi pesoa - Convertible ja Nacional. Convertible Peson ja Nacional Peson ero oli noin 25-kertainen. Convertible oli sidottu Euroon ja vaihtokurssi oli 1=1. Nacional pesoja ei rahanvaihtopisteissä ollut saatavilla, mutta paikalliset niitä myivät kohtuuhintaan. Turisti siis yleensä maksoi 25 kertaisen hinnan, mutta toisaalta turistipeso oli ainoa raha mikä turisteilta kelpasi moniin kohteisiin, kuten museoihin, useimpiin ravintoloihin jne.
Kuubalaiset ovat ystävällistä, kohteliasta ja avuliasta väkeä. Vanhaa neuvostoaikaa oli maassa tuolloin beriotshka-kauppojen ohella sen suhteen, että omatoimimatkaajat olivat aivan eri tavalla seurannassa kuin turistiryhmäläiset. Jokaisella paikkakunnalla meitä kadulla tai ravintolassa tuli sattumoisin puhuttelemaan joku yllättävän hyvin englantia puhuva paikallinen, joka kyseli, miten olemme viihtyneet, onko kaikki mennyt hyvin ja mitä ylipäätään pidämme Kuubasta.
Paras tapaus kävi Sancti Spirituksessa, jossa myöhästyimme illalla Trinidadin bussista ja seuraava vaihtoehto olisi ollut gua-gua aamulla. Siinä aamuyöstä bussiasemalla hortoillessamme puheillemme tuli kohteliaskäytöksinen hyvää englantia puhuva herrasmies kyselemään, mikä meillä on ongelmana. Kuultuaan, että jäimme bussista, hän sanoi ystävällään olevan auton, ja että tämä varmaan mielellään heittäisi meidät hotellillemme Trinidadiin (n. 100 km). Näin sitten kävi, ja kohta matkasimme -58 Chevrolet Bel Airin kyydissä keskellä yötä Trinidadiin, eikä maksu olisi kuskillemme lainkaan kelvannut. Jätin hänelle kuitenkin puoliväkisin 50 convertibleä.
Neuvostoliitossa myös aikoinaan turistiryhmien ulkopuoliset liikkujat, kuten me merimiehet, olimme valvonnan ja huolenpidon alaisina. Neuvostoaikaan maassa oli laivaväellä öinen ulkonaliikkumiskielto klo 23 alkaen. Vaan jos joku merimies ei tuohon mennessä ollut takaisin laivalla, virkavalta aivan tarkkaan tiesi mistä hänet löytää. Olipa tämä sitten sekaisin jossain kapakassa tai puuhastelemassa jonkin paikallisen tyttären luona. Ja lyhyessä ajassa 23:n jälkeen kateissa ollut tuotiin laivalle.
Sen verran tuli huomioitua sitikka-asiaa Kuubassa, että maassa ei näkynyt yhtään oikeaa sitikkaa. Ainoastaan muutama taxi ZX, ilmeisesti Kiinassa koottuja. Kuuluisia jenkkirasseja liikenteessä näki vain harvakseltaan, tuoreempi autokanta näytti olevan pääasiassa brassivolkkareita ja korealaisia kotteroita.
Kuuban vallankumousväen olisi aikoinaan kannattanut ottaa mallia Suomesta, ja siitä miten suhteet hoidetaan isoon ja omasta asemastaan tiukasti kiinnipitävään lähinaapuriin. Eikä päästää tilannetta siihen, mitä se heillä on ollut yli 60 vuotta kauppasaartoineen ja melkein ydinsodan ja nälänhädän aiheuttaneine toimineen.
Fidel vallankumouskaarteineen oli aivan merkillinen porukka. He eivät olleet kuin noin 25-vuotiaita opiskeilijanuorukaisia, jotka häätivät maasta mafian ja USAn asettaman vahvasti aseistautuneen diktaattori Fulgencio Batistan. Jatko ei valitettavasti mennyt yhtä auvoisesti. Oman asemansa takaamiseksi Fidel hankkiutui eroon kuubalaisten suosimista vallankumouskavereistaan - Che Guevara ja Camilo Cienfuegos molemmat päättivät päivänsä pian vallankumouksen jälkeen varsin epäilyttävissä olosuhteissa.
Kuubassa vallankumouksen aikaan asuneen ja asiaa kommentoineen Hemingwayn sanoja lainatakseni sanoisin Fidelinkin poismenosta että Sic transit hijo del puta.
Piilota foorumit
BX 1.9 GTi A -91 1/2 BX 1.6 GTi -91
