Pitkään jo askarruttanut tämä Citroeneihin ja muihinkin merkkeihin täällä kaiken korjaavaksi muiden toteama aine. Polttoaine suutin ei toimi, tai automaatti laatikko oireilee, niin on koulukunta, jonka mieleestä ongelmat haihtuvat, kun vaan pistokkeisiin laittaa ko. ainetta?

Olen antanut itseni ymmärtää, että ovat kuitenkin sähköä johtavia? Hiemankaan nykyaikaisemmissa autoissa usein puhutaan ohjausvirroista, jotka 5V, tai jopa 2V, niin olen välttänyt niiden käyttämistä erilaisissa pistokkeissa.
Kyllä, jos ollut selviä hapettumia, niin olen saattanut noilla tuotteilla koitaa liottaa niitä irti, mutta koittanut perään saada sen myös pois. Olenko siis toiminut vaille järjen hiventäkään?

Toinen mikä askarruttaa näin aamukahvin lomassa on C5:n pa-suuttimet? Oman empiirisen tutkimuksen pohjalta lähes poikkeuksetta jakopäästä lukien 1 sylinterin suutin rikkoutuu. Niitä on nyt hyllyssä 3kpl, jotka kaikki otettu samasta paikasta ja kaikissa semmoiset ohmi lukemat, että vaativat ydinvoimalan avautuakseen ja jonkun kappaleen noita myyneenä, aina kerrottu juuri sen sylinterin suuttimen olevan pimeä. Lämmöllä tuskin merkitystä, mutta voiko siihen kohdistua jotain virtapiikkejä, kun on siellä johdotuksessa viimeisenä?

Tämmöiset kysymykset askarruttaa, näin aurinkoisena äitienpäivä aamuna?

^
Mitäs mieltä ollaan CRC electronic cleaneristä?
Itse olen sitä suihkutellut sähköliittimiin.

Eihän nuo aineet puhtaana juurikaan sitä sähköä johda, mutta tosiaan öljyäminen ja ylimääräiset pois => kontaktipintoihin jää hapettumilta suojaava öljykerros. Ja noista ihan oikeistakin cleanereista on tosiaan olemassa se "tietokoneversio" joka haihtuu 100% pois ja sitten on se öljyä (?) sisältävä joka haihtuessaan jättää sen ohkasen suojakerroksen

Omasta on mennyt jakopäästä lukien 3 suutin.

Esim com2000 eivät ota vaihto-osana jos on käytetty WD-40 tai CRCtä.

Juurikin näin. En ole ainoatakaan sähkövikaa saanut korjatuksi noilla aineilla. Samaan kastiin lasken myös crc:n oxide cleanerin. Olenpa jopa saanut käsiini bexin, johon kerrottiin moisen käsittelyn jälkeen tulleen nykimisvian Mikä lie totuus...

Jos nyt joku liitin tai maadoituspiste on ollut oikeasti hapettunut niin paljon, että haittaa toimintaa, niin kyllä ne hapettumat on täytynyt ihan mekaanisesti poistaa. Ei ne millään crc:llä ole lähteneet.

Itse tein kauan seisseeseen xm:ään semmoisen toimenpiteen, että otin kaikki konehuoneen liittimet kertaalleen auki ja ruuttasin tuota oxide cleaneria. Tälläkään ei varsin mitään vikaa yritetty korjata, vaan lähinnä halusin nähdä noiden liitinten kunnon. Kun nuo nyt oli auki, niin siinä samallahan tuota sinne nastoihin ruuttasi.

Miksei nuo kuitenkin puhdistettuihin tai uusiin liittimiin toimisi ennaltaehkäisevinä. Yleisestihän rasvaa käytettän esim kiinteistökeskuksissa juurikin liitoksen hapettumisen estämiseen. Auto tietty on hyvin erilainen ympäristö...

Samaten teletekniikassa kuparisissa telejohdoissa kun näet niitä harmaita patukoita, on siellä sisällä läjä puristettuja liittimiä, vähän kuin ryöstäjiä jotka on täytetty silikonirasvalla. Johdot sisään ja puristus => johtojen välille tulee sähköinen yhteys ja silikoni pursuaa johtojen reikiin suojaten tuon liitoksen hapettumilta ja tuo liitos sitten jo kestääkin vuosikymmeniä. Tosin eipä se juuri tärisekään tms. mitä nyt ehkä korkeintaan myrskytuuli riepottelee

Noi öljyt eivät johda sähköä, pikemminkin miksi niitä sähkölaitteisiin sorkitaan: syrjäyttävät vettä ja kosteutta joka sitä johtaisi.Rasvat ja öljyt voivat olla hyviä sähköliitoksissa (muttei Lambda-johtoliitoksissa!), mutta voivat olla huonojakin jos keräävät pölyä, mutta on myös öljyttömiä puhdistusspraytä. Mutta oikotietä onneen ei yleensä ole, jos johtoliitin on hapettunut, se pitää puhdistaa, jos liittimestä on "puristus" kadonnut, se pitää kiristää tai vaihtaa (joskus saa kikkailtua lattamaisia liittimiä vääntämällä hieman propelliksi) mutta harvoin öljystä on haittaakaan liitoksessa (paitsi niissä Lambdan liittimissä). (mutta enpä minäkään yleensä mitään rasvoja laita uusiin liittimiin, ehkä akun napoihin joskus.

Minulla on vielä jotain vanhaa teollisuuskäyttöön myytyä Electo-Corrox spraytä ja se hieman poistaa hapettumiakin, mutta kyllä senkin kanssa aina käytän myös mekaanista puhdistusta sen apuna. Ja pakko myöntää että olen joskus käyttänyt noita yleisdödöjäkin liittimissä, mutta lähinnä huuhtelemaan irroitetut hapettumat pois ja voitelemaan ettei kosteus pääse kontaktipintaan.

Öljyttömista spraystä tulee mieleen -70...80 luku ja relepuhelinvaihteet - kaupunkien keskustoissa lähellä isoja linja-autokeskittymiä dieseleitten noki aikaansai vuotovirtoja ja pikkuhiljaa alkoi tulla selittämättömiä vikoja - ainoa tapa oli (kuulemma) "Pestä" koko keskuksen releet (öljyttömillä) puhdistussprayllä, ylhäältä alaspäin järjestyksessä ja noki valui alaspäin. Telealasta tuon ylläolevan liittimen lisäksi tulee mieleen rasvakaapeli, ei kaupan halpa tarjousmakkara, vaan VMOHBU kaapeli, joka on täytetty vaseliinilla ettei vesi pääse sinne.

Edellinen omistaja oli ennen seisontaan laittamista ruiskutellut Evasionin moottoritilaan - korkealta ja kovaa - WD40:stä. Ajatteli, että josko suojaisi kaikenmaailman sähkövioilta.

Tuo oli mukava kuulla, ettei yhtään vikaa noilla ole saatu korjattua. Ainoa mikä jäi askarruttamaan, jos tuo WD-40 vaikka ei johda sähköä, niin silloinhan se toimii eristeenä?

Oikea aine oikeaan paikkaan. Sähköosille on omat aineensa, ja ainakin PRF 7-78 tuntuu toimivan kivasti, hapettuneissakin liitoksissa (lampunkannat yms) kun tuota "deodoranttia" suihkaisee ja liitosta liikuttelee, on pysynyt vuosikausia hyvinä...

Vinkki tuon tökötin käyttöön tuli tältä palstalta, kun vinkkaaja oli todennut aineksen hyväksi lentokoneiden ylläpidossa. Tiedä sitten, kuinka huonosti toimii maakulkuneuvoissa, mutta toistaiseksi en ole arkaillut tuon käytön kanssa...

WD-40 toimii jumipaikkojen irroittelussa/voitelussa, CRC:stä ei voi pelkän merkin mukaan mitään kommentoida, numerosarja kertoo sitten sen oikean käyttökohteen...

Ompa hyvä että tämä keskustelu nousi pintaan vasta nyt. Defan lohkolämppärin pistokkeessa oli kontaktiongelmaa. Tömpsäytin weedee 40:stä ja pari kertaa nitkutin edestakas johto pistokkeessa. Alako lohkolämppäri mudostaan lämpöä ja sisäpistokekkin alako tuottaan verkkovirtaa sisätilanlämppärille

Käytin tietenkin CRC RADIATOR SEAL: ia ...vai oliko se sittenkin CRC COCKPIT SHINE SPONGEa? Eikun sittenkin pikaliimaa. Muuten toimii hyvin, mutta auto paloi poroksi, mikä sopiikin hyvin Lapinreissuja ajatellen

Jostain ihmeaineesta sanoo valmistaja, että "voitelee, suojaa, poistaa kosteuden". Jos kaikilla heillä, jotka tietävät, ettei nuo pidä paikkaansa, olisi hiukankaan amerikkalaista bisnesvainua, he voisivat nostaa ryhmäkanteen ja vaatia valmistajilta miljoonakorvauksia. Ja kertoa sitten täällä, miten aikovat miljoonansa käyttää

Kokemuksia on näitä aineista. Peräkärryn pistorasian liittimet oikeastaan kirkastuivat parin, kolmen käsittelyn jälkeen, ja pysyi. Myös tiepuomilaitosten puomivarren liittimet olivat hyviä hapettumaan, tien vieressä kun ovat. Homma parantui senaikaisen punaisen Corox:n käytöllä. Enää ei tarvinnut käydä korjaamassa "irronnutta" puomia. Corox taisi olla parasta siihen aikaan. Nämä aineet parantavat kontaktia, hävittämällä liitosten hapettumia.

Useampi jo todistanut, että nuo todella korjaavat! Nyt vaan odotetaan, että saamme suuttimille lohkolämmitimien pistokkeen kaltaiset liittimet ja mihin tarvitaan muutama johto enemmän, niin perävaunun pistoke.

Puomitkin sillä saadaan toimimaan ja tarkemmin kun mietin, niin onhan tuolla liiterin saranakin lakannut kitisemästä, joskin sadekin saa saman ilmiön aikaan!

Voltti vaseliini on hyvää liitoksiin tuupissa on ENSTON tarra

Niissäkin ruvettu pröystilemään kun mukamas 7-napainen ei enää riitä vaan pitää olla 13-pinninen

Mihin tämä maailma vielä meneekään? Onneksi voi käyttää adapteriä, seitsemälläkin vielä selviää, kun ei kukaan voi sellaista määrää toimintoja tarvita?

Mites tällainen ajatusrakennelma:
Miksi hapettunut liitin lakkaa johtamasta sähköä? Metallinen kupari säilyttää metalliset ominaisuutensa kuivassa pitkään. Satoja, jopa miljoonia vuosia. Miksei metallista kuparia sitten kaiveta suoraan maasta? Koska sitä ei ole. Kupari on mineraalimuodossa, yhdisteinä. Vesi, happi, ja maantiesuola, sähkövirralla tehostettuna, alkavat muuttaa metallin pinnassa olevia metalliatomeita kiteiseen, sähköä johtamattomaan muotoon. Kiteet ovat aluksi todella mikroskooppisen pieniä, mutta kasvavat kerros kerrokselta suuremmiksi. Lopulta kiteet liittimien välissä katkaisevat metallisen yhteyden, mineraalin ollessa metallipintojen välissä, ja sähkön johtavuus katkeaa.
Kun sitten tuollaista johtoliitosta avaa, se on yleensä hyvin tiukka, kiteiden täyttäessä koko välitilan. Kiteet eivät välttämättä ole kovin kestäviä, ne voivat hajota pienemmiksi, kun liitos voimalla avataan. Mutta saadaanko niitä riittävästi poistettua? Todennäköisesti saadaan mekaanisesti raaputtamalla ja harjaamalla paljon poistettua, ja taas liitos toimii. Entä jonkun ajan kuluttua. Kun sähkökemiallinen prosessi on kerran alkanut, kuparia suojaava sinkki- tai nikkelikerros menetetty, kuinka kauan liitos toimii?

Miksi CRC 5-56 tai WD 40 tai vastaava? Nämä eivät johda sähköä.

1. se liuottaa, hitaasti mutta kuitenkin, kiteitä irti metallipinnasta (näin uskon, en tiedä varmasti)
2. se "ryömii" metallipintaa pitkin, menee metallin ja vesimolekyylin väliin, siis poistaa kosteutta.
3. se torjuu uutta vettä, ja sen mukana tulevaa suolaa pääsemästä metallipinnalle.
4. se voitelee paitsi metallipinnat, myös väliin jäävät haitalliset mineraalikiteet. Näinollen liitintä kiinnipainaessa kiteet liukuvat helpommin edellä, eivätkä jää väliin erottamaan metallipintoja toisistaan.

Onko niistä hyötyä? Vastatkaa itse. En suosittele näitä kenellekään. Aion käyttää niitä jatkossakin.

Ampukaa väitteet alas, jos meni väärin.

Edit: korjataan: menee metallin ja vesiTIPAN väliin. Öljyt ovat pitkiä hiilivetyketjuja, paljon suurempia, kuin vesimolekyyli.

Mitään en aijo ampua alas, vaan oppia, mutta miten tämä nyt menee, kun nuo eivät johda virtaa, jolloin ne mielestäni eristää?
Toiseksi tuossa jonkin aikaa sitten, kun tuli pähkäiltyä sen Dodge Ramin laatikon kanssa ja oli se valtava manuska käytettävissä, niin siellä oli useammassa paikassa kielletty ehdottomasti käyttämästä WD-40:tä, vielä nimellä mainittuna?

Jokainen uskoo johonkin. Onneksi saa valita, mitä tai ketä uskoo. Mittaa vaikka muovipurkissa öljyn sähkönjohtavuus. mittaa sitten samoilla mittapäillä patterin jännite. Ei se öljy sähköä johda, vaan mahdollistaa metallipintojen kontaktin. Usko jos haluat, epäile jos haluat. Oma valinta.

Onko WD 40:n käytön kiellon perusteena tekniset syyt, vai kaupalliset, vai kenties hävitty oikeusjuttu?

Kuparia parempi esimerkki voisi olla alumiini, se on hyvä johde, mutta alumiinioksidi (kaikki?) erinomaisen hyvä eriste ja alumiinin pinta hapettuu ilmassa nopeasti. Melkein jokaisen suomalaisen töpselisähkö tulee rasvattujen liittimien/liitosten kautta, eli voimajohtojen materiaali on pääosin alumiinia ja liitokset sitä kautta ongelmallisia liitellä ja esimerkiksi tuollaista rasvaa käytetään niissä:
https://www.ensto.com/fi/tuotteet/asenn ... kalut/SR1/

Tuokin rasva on periaatteessa eriste, mutta kun se estää ilman hapen vaikutuksen alumiiniin, niin sen kanssa (ja harjaus poistaa sen oksidikerroksen) saadaan hyvä metallinen kontakti liitokseen. (No totta että hieman öljy/rasva nostaa ylimenovastusta, mutta niin nostaa vaikka tinauskin verrattuna kupari-kupari puristusliitokseen ja alumiinilla tuota hyvää metallista liitosta ei saataisi ilmakehässä ikinä aikaiseksi(tai onhan niihin kin tehty sopivia muita tapoja pureutua oksidin läpi)) Alumiinia ei ole autojohtimissa, mutta koneen tms. valut usein ja on niitä alurunkoisia autojakin, joissa maadoituksia on jouduttu miettimään.

Mutta hyvä vesitiivis liitin ja siinä puhtaat kullatut/palladiumpinnoitetut liitospinnat, niin turha niitä on rapsutella tai rasvata, mutta voihan niissäkin silti olla löysä liitinpari.

En usko että tuossa on edes yhtä ja oikeaa tapaa korjata sähkövikoja, usein ei helpolla voi tietää onko vika johdossa, jomman kumman pään komponentissa vai liittimessä. Itsellä oli moottoripyörässä epätyypillinen vika, usein tuossa mallissa oli vikana -80 luvun digiruisku ja sen liitokset, jotka oli kovin ongelmallisia, mutta minullapa se oli sytytyspuolella ja kaksi täysin erillistä vikaa, toinen huono liitos liittimessä ja toinen osittainen oikosulku keskellä johtonippua ja vika ilmeni muutaman kerran ajokaudessa ja poistui aina kun koski melkein mihin vaan Järjestelmällinen kaikkien liitosten kiristäminen ja johtonippujen läpikäynti tuotti mtuloksen. Mutta selvä on tietysti, jos vika on suuttimen/puolan/solenoidin käämissä turha sitä liitosta on kiristää/rasvailla.

Joku muistikuva olisi että WD-40 olisi suunniteltu ruosteenestoöljyksi, ettei jopa ohjuksia ja ydinaseita varten?

Joo sopii myäs kuparisille lukee spekassa

Enston liitosrasvaa käytän sopivissa kohteissa. Moottoripyörän muutamissa ei-vesitiiviissä liittimissä, jotka helposti hapettuvat ja sen jälkeen kipinöivät. Rasva eristää ulkomaailman lian ja hapen pääsyn ja lisäksi eristää mahdolliselta kipinöinniltä. Itse kupariliittimet kyllä työntävät rasvan pois välistään, kun uros- ja naaraspuolet painaa yhteen. Vetokoukun pistorasian liitoksiin pursotin sitä myös, kun on suojaton paikka.

WD:t ja CRC 5-56:t yms. on ihan hyviä pesemiseen ja huuhtelemiseen hapettumia putsaillessa ja kosteutta ne ainakin lupaavat syrjäyttävänsä.

Nämä aineethan eivät ole väliaineita, omina kerroksinaan, eristämässä. Yleensä metallien pinta ei ole peilinsileätä... Hapettumat poistuu aineessa olevilla hapoilla, puskuroiduilla. Puhtaaseen metalliin ei pure, ainakaan mitenkään hanakasti. Aivan samaan tapaan toimii juotosnesteet. Kyse on vaan aineiden määristä ja koostumuksista. Olen joskus tehnyt juotosnestettä: laimennettua suolahappoa, siihen liuotettiin niin paljon sinkki(Zn)peltisuikaleita, kuin sai liuotettua. Siinä syntyi puskurointi metalleja varten, oksideja ja likaa varten ei. Myös akkunaparasva (Salama, punainen) on kelpo ainetta. Tätä käytetään varsinkin paikallisakustojen huollossa. Em. Corox toimi hyvin myös NIFE-akkujen huolloissa, niiden liitoksissa, yhdyskiskoissa. Enää ei tarvinnut rasvoja niissä käyttää. Tässä yleensä edellytyksenä, että akut pestiin vuosittain, ulkona, akun korkit vielä erikseen, että pysyivät sopivan hengittävinä. Tämä oli hyvää akkuhuoltoa.