Jatkan pitkäksi venynyttä sarjaani moninaisten elokuvien arvosteluista. Kokeilen tällä kertaa hieman erilaista tyylilajia, jota kai harvemmin mainstream-elokuvissa tavataan. Jos Trumpin lanseeraama "locker talk" ei sovi sinulle, älä jatka lukemista.
Aikaisemmin tapahtunutta mm.
viewtopic.php?f=12&t=25209Kaikkihan tietävät ikuiset kilpakumppanit Marvelin ja DC Comicsin. Marvelilla on Iron Man, DC Comicsilla on Superman. Marvelilla on Spiderman, DC Comicsilla on Batman. Ja niin etiäpäin.
Man-man-man. Mutta mitenkäs kauniimman sukupuolen edustajat?
Kun Marvelin ykkösnaisena pyllistää näkökulmasta riippuen joko Black Window (nyttemmin tissinsä menettänyt ja akoittunut Scarlett Johanssen) tai Zoe Aldana vihreänä Galaxin vartijana, on DC Comicsin teinipoikien huputuksen kohteeksi asennettu Wonder Woman, jota esittää erikoista etymologista taustaa edustava Gal Gadot. Lienee taiteilijanimi.
Neitokaiselle omistettu elokuva putkahti ulos hiljattain, olin itse vähän kuin pakosta kutsuvieraana premierissä sitä katsomassa 800-tuumaisella kankaalla. Wonder Woman on rainan nimi, ja sen juonesta riittäköön kertoa että se on juuri niin korni kuin voi kuvitellakin, natseineen kaikkineen. Star Trekin Kirk eli C.Pine esittää kiiltokuvamaista miespääosaa, mutta eipä silläkään juuri väliä ole minkään kannalta.
Sitten itse asiaan.
Erittäin myönteisenä yllätyksenä DC Comics on pitänyt naispääosansa esittäjän naisellisena. Täysin poissa ovat naismuskelit ja kaikenlainen kehonrakennusmentaliteetti; pinnalla taas on puhdas nuoren, hyvägeenisen, symmetrisen, pitkäjalkaisen ja isotissisen naisen kauneus. Eli lyhyesti sanottuna nainen, joka on luonnostaan uhkea, hoikka ja kaunis, ilman mitään kuntosalitreenejä tai ihmediettejä. Miten tällainen nainen sitten voi olla niin julmetun vahva ja pätevä, se selitetään juonellisella akrobatialla, eikä jollain helvetin Red Roomilla kuten Marvelin puolella.
Leffaa katsoessa ei herkistynyt mies kertaakaan putoa ajattelemaan nykyistä feminististä, naurettavaa narratiivia - ei. Leffa ennemminkin tuo pintaan sellaisen idealistisen 50-lukulaisen naissankarin, eli oikean Wonder Womanin.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Eikö Jekkeri uskalla sanoa asioita niinkuin ne ovat, miksi kierrellä?
Gal esittelee antoisasti tissivakoaan eri kulmista, sekä vyötärön kapeutta (arvioisin mitoiksi 96-61-98 eli ei nyt Zienna Even luokkaa mutta silti) edestä, takaa ja sivulta. Kannut itsessäänkin vaikuttavat olevan hyvälaisen kookkaat, eivät ihan mahtitonkkaluokkaa mutta kuppikokoa DD+, noin karkeasti. Ja tätä elementtiä on vaatetuksessa korostettu tappiin asti.
Vaikka isot tissit hoikassa rungossa ovat taas kääntymässä muotiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, käsitellään perseosasto myös. Peppuhysteriä jonka kai J-Lo ja Kardashian yhdessä aloittivat alkaa olla menneen talven lumia. No, kyllähän kapeaan uumaan liitettyä syvävakoista, korkeavakoista, korostettuvakoista ja ulkonevaa takapuolta mielellään katselee isollakin kankaalla. Tässä Wonder Woman ehkä hieman pettää - Gal Gadot on vaatehdittu useimmiten kostuumiin, joka häveliäästi peittää lepoasennossa kaikenlaiset yritykset arvioida takamuksen kaaria. Onneksi kuitenkin kaikissa toimintakohtauksissa vaatetus ikäänkuin hamosmaisesti nousee ringiksi vyötärölle ja perse on kaiken kansan nähtävällä 200 tuuman levyisenä kankaalla.
Ja millainen perse. Arvioisin että Gal Gadotin peppuvako ulottuu melkeinpä puoleen selkään asti, joka on perinteinen hyvägeenisyyden merkki täysin valkoisten silmämunien lisäksi. Ei ole sitä monien suomalaisten naisten potemaa lankkuperse-syndroomaa. Ehkä mielenkiintoisinta materiaalia tarjoavat sukellus- ja hyppykohtaukset jotka on kuvattu ikäänkuin jalkapohjien tasalta.
Niin, että kyllä sen leffan katsoo.
Arvosanaksi elokuvalle 5-, kuvalliselle materiaalille 8+ ja nationalisti/halla-ahomerkki.