Päätin tehdä ihmiskokeen. Pahana tapana on napsia vähän väliä syötävää. Kauppareissuilta vähän karkkia mukaan ja huoltsikalla kahvin kyytipojaksi iso pulla. En ole ikinä pitänyt nälästä ja nukkumaan menokin vaatii yleensä suht jämäkän iltapalan. Kiitos geenien, ruumiinrakenne on pysynyt hoikkana.

Päätin vit**illa mielelle ja ruumille oikein kunnolla ja aloittaa viiden päivän mehupaaston. Painonpudotus ei ole päämäärä. Lähinnä tarkoitus on katsoa mitä sen rajan takana on, kun nälkää ei tapakaan syömällä ja loppuuko nälkä jossain vaiheessa. Tietysti kiinnostaa miten paasto vaikuttaa päänuppiin. Ravinto siis koostuu mehuista ja kasvisliemestä. Energiaa tulee kai joku 200kcal/vrk.

Tällä hetkellä tilanne on se, että edellisen ruuan söin lounaalla ke 7.6. Ke-ilta meni nälkäisenä, mutta virtaa riitti yllättävän hyvin. Pinna oli normaalia kireämmällä. Torstaina ja perjantaina nälän suhteen tilanne ailahteli. Välillä kova nälkä, välillä ei lainkaan. Mieli tasaantui, nälkä ei enää kiristä pinnaa. Perjantaina tuli vilu, ilmeisesti elimistö heitti säästöliekille. Hiilihydraattivarastot käytetty kai loppuun.

Nyt lauantaina tilanteessa selkeä muutos. Nälän suhteen samaa ailahtelua kuin aiemmin. Isona muutoksena outo väsymys. Erilainen väsymys kuin huonosti nukutun yön jälkeen, fyysisen ponnistuksen jälkeen, sairaana tai krapulassa. Tää poikkeaa selkeästi noista. Aistit on oudosti hitaammat, toisaalta kirkkaammat. Aistien suhteen mennään ikään kuin käsijarru päällä. Päätä kun kääntää nopeasti, kestää hetken ennen kuin aivot sulattaa näkymän. Samalla kuitenkin pystyy rauhallisemmin tarkemmin tekemään ääni- ja näköhavaitoja. Ajatus ei vaeltele sinne tänne, kuten yleensä on tapana. Tämä kaikki saattaa johtua siitä, että rytmi on kaikkinensa rauhallisempi: ei jaksa kävellä nopeasti, jos lattialta pitää poimia lasten lelu, sekin liike tehdään hitaasti ja rauhallisesti.

Maanantaina syön päivällisen, joten puolivälin yli ollaan menty. Juuri nyt tympäisee se, että ei oikein jaksa tehdä mitään. Täytyy koittaa olla miettimättä jäljellä olevia päiviä.

Ja lopuksi, en olisi uskaltanut kirjoittaa tätä Ford-foorumille.

Onnea hyvälle yritykselle. Olen kokeillut muutaman paaston ja elossa ollaan.Samat kalorit saa mehustamalla kaikki suuhun pantavat kuten juurekset,hedelmät ja pitää muistaa kivennäiset ( kivennäisvesi).lopetus on myös tärkeä,ei mitään pihvejä vaan kevyt aloitus ruokailuun.Piltti ruat ovat hyvä aloitus.Jossakin vaiheessa tulee paha maku suuhun kun kuonat lähtee liikkeelle, mutta pastilli on hyvä ensiapu. Ensimäisellä paastolla pidin eväsmehua taskussa mukana (liikkuva työ)mutta se "jos tulee nälkä" on takaraivo asia. Ei tule nälkä kun ei ajattele koko ajan syömistä. Olo paaston jälkeen energinen ja unen tarvekin vähenee. Hyvä olisi jos elämässä olisi seesteinen vaihe, niin voisi ottaa rauhallisesti ja nauttia paastosta.Väsymykseen joku hedelmä mehu tuntuu kuin menisi suoraan suoniin...

Jos haluaa paastota mutta kuitenkin syödä niin kannattaa tutustua pätkäpaastoon eli intermittent fastingiin. Itse tuolla jonkun vuoden elelin kun olin päivätöissä. Paastosin aina klo 21-13 välisen ajan. Muu aika oli käytettävissä syömiseen. Kolme kertaa tuli yleensä syötyä 8h aikaikkunan aikana.

Se on totta, että suussa maistuu käsittämättömän pahalle. Sen verran lipsuin "ruokavaliosta", että kävin ostamassa pastilleja pahimpaan hätään. Vois tosiaan mennä pakki sekaisin, jos maanantaina vetäisin grillillä ranskalaiset makkaralla. Täytyy ottaa iisisti. Elämästä on seesteisyys kaukana, kun on 3-, 3-, 8- ja 10-vuotiaat lapset. Muuten en olisi tähän lähtenytkään, mutta puolet lapsista on nyt muualla.

Pekka, miten tuollainen pätkäpaasto vaikutti?

Olo nyt yllättävän hyvä, ehkä paras koko aikana.

Punttisalilla tuli käytyä ja pyöräiltyä jonnin verran tuolloin. Roppa kiinteytyi vaikka en mitään fitness ruokaa varsinaisesti syönytkään. Paasto jäi kuitenkin sen verran lyhkäiseksi kerrallaan että ruoka ei pyörinyt koko aikaa mielessä eikä nälän tunnetta juurikaan tullut. Kaksi kertaa tuli syötyä ns. lämmin ruoka eikä iltapalallakaan tarvinnut kursailla Ajatus aiheeseen lähti oikeastaan laiskuudesta. Vähemmän pohtimista syömisistä ja sai nukkua aamulla pidempään kun ei tarvinnut herätä aamupalalle. Sekin vaikutti että aiemmin söin reippaan aamupalan ja 10km työmatkan pyörällä siirryttyäni oli kohta jo nälkä. Pätkäpaastolla ei vastaavaa ollut.

Nyt vituttaa koko touhu. Ei tahdo jaksaa edes kävellä. Jalkalihakset kun on heikot muutenkin, niin nyt poltetaan energiaksi loppujakin lihaksia. Nälkä ei ole, mutta voimattomuus ahdistaa.

Meneillään on kaikkein helpoin dieetti.

Minulla diagnosoitiin runsas vuosi sitten 2-tyypin diabetes. Se oli vasta niin aluillaan, ettei lääkitystä määrätty, vaan ehdottivat, että ensin kokeillaan, saataisiinko taudin etenemistä hidastettua elämäntapamuutoksilla.

Kuullostaa radikaalilta ja huolestuttavalta, mutta käytännössä se on tarkoittanut vain ruokailutapojen pientä viilaamista ja päivittäistä 5000 askeleen eli vajaan tunnin kävelylenkkiä. Ruokailurytmi muuttui siten, että valveillaoloaikana pitää jotain syödä vähintäin 3-4 tunnin välein, ja sokeripitosta syötävää välttää.

Nykyisin tuntuu, että syödämussutan jatkuvasti. Tästä huolimatta paino on tippunut 10 kg vuodessa ja mahdun taas vanhoihin vaatteisiini. Kaiken lisäksi viime katselmuksessa todettiin, että verensokeriarvot ovat normaalit eikä diabeteksesta ole enää merkkejä.

Hieno homma, kun tuolla saatiin homma kuntoon, eikä tarvinnut alkaa lääkkeitä ruuttaamaan. Mistään älyttömän massiivisesta liikunnan lisäämisestäkään ei ole kyse, kun ihan perustoiminnalla saa kasaan 2000…3000 askelta päivässä.

*************

Omalla kohtaa kävi niin, että viiden päivän paasto typistui reiluun neljään päivään. Liikkuminen oli sen verran tahmeaa, että alkoi hirvittämään ylihuominen lapin reissu. Tiedä vaikka Saanalla joutuisi käymään. Käytetään vaikka tuota verukkeena, että vedin ennen viidennen päivän täyttymistä bulgarian jugurtin ja kasvissosekeiton. Paaston aikana olo oli enimmäkseen vetämätön, enkä kokenut minkäänlaista keveyden tunnetta, vaikka jossain on niin lupailtu. Enkä minkäänlaista valaistumista, enimmäkseen vit**ti. Katsotaan nyt miten olo tästä kehittyy. Edelleen väsyttää.

Paastoamalla on pistetty alkuun läjäpäin historiallisia merkkiteoksia, viikko luolassa syömättä ja juomatta niin alkaa tulla jos jonkinlaista enneunta ja ilmestystä

Juhannuksen päätyttyä,on meitä Suomalaisia valistettu ylen TV-kanavilla Ramadan-paaston päättymisestä.Toosa näytti videota joltain jalkapallokentältä jossa oli kokoontuneena 600 etelänmiestä.Naisia ei sillä kentällä näkynyt ollenkaan rukoilemassa?On se Suomi vaan muuttunut aika paljon.

Sama juttu täällä. Paitsi että paino pysyy ennallaan. Viisi kiloa jos tippuisi niin olisi riittävä. Painoindeksin mukaan ollaan vielä siinä normaalipainon ja ylipainon rajan kohdilla. Tai jos saisi kymmenen senttiä lisää pituutta...Niin sitten olisi hyvä

Kannattaa ottaa vähän lisää kasviksia ruokavalioon, kun nyt kesällä ovat halpoja. Vaikka kesäkurpitsaa, tomaattia, kurkkua ja paprikaa välipaloiksi. Vastaavasti vähentää hieman leivän määrää, vaikka 1-2 viipaletta/päivä pois ja tarkistaa, että valitsee leiväksi täysjyvätuotteita (ruis tai kaura). Pieniä muutoksia, mutta kun jatkaa kuukausitolkulla, niin vaikuttaa. Ja jos kaapissa sokeroituja virvoitusjuomia, niin jatkossa siirtyy keinomakeutettuihin (CocaCola Zero yms.)

Itsellä sama tilanne kuin 2cv-Ollilla, muutoksilla saatu paino normaalirajoihin ja sokeri/rasva-arvot kaunistumaan.

Tärkeää olisi syödä kulutuksen mukaan, niin paino ei heittele eikä tarvitse turvautua mihinkään dieetteihin jotka ei koskaan johda pysyvään painonpudotukseen.

Hyvänä apuna on ruokapäiväkirja johon kirjataan liikunnat ja syömiset, esim. ilmainen Fatsecret.fi. Löytyy mobiilisovellus ja web-käyttöliittymä. Puhelimella tai tabletilla on näppärä skannata pakkausten viivakoodit, helpottaa paljon kirjaamista. Toki vaakaakin joutuu käyttämään ainakin aluksi ahkerasti.

Ilman ruokapäiväkirjaa kulutuksen mukaan syöminen on aivan hakuammuntaa. Itse olen pitänyt ruokapäiväkirjaa muutamia kuukausia, ja alussa oli suuri yllätys kuinka paljon energiaa kaikissa ruoissa onkaan. En ole ylipainoinen, päinvastoin energiansaanti tahtoo jäädä vajaaksi koska liikun paljon. Ruokapäiväkirja on hyvänä apuna tässäkin ja mielenkiintoista on seurata energiansaannin ja kulutuksen tasapainoa.

Kirjoitanpa vähän asian vierestä, mutta terveysasiaa kuitenkin. Minut, perusterveen, tapaturmasta hyvin toipuneen, keskivartalotukevan 61vuotiaan, työterveyshuolto yritti väkisin vääntää sairaaksi. Sokeria, kolesterolia, verenpainetta. Muka 170/105 korkea...

Vaihdoinpa sitten Benecol-levutteeseen, ja pari kertaa olen ostanut Benecol-jugurttijuomasatsin. 2 viikon kuluttua tarkastuksesta mittasin kotona Omron-verenpainemittarilla. Tulos 126/76 virhe varmaan, mittasin uudelleen, 127/76. Pari päivää myöhemmin mittasin samantasoisia lukemia. Myös korvien suhina, osittain korkean verenpaineen aiheuttama, on selvästi vähentynyt. Yllätyin todella ainakin verenpaineen alenemisesta.

Eräs tuttu, nyt jo edesmennyt, rakennusalan ihminen, kova tarinoiden kertoja, vertasi aikoinaan verenpainetta hydrauliikkaan: " Silloin nuorena, kun oli korkea verenpaine, silloin jaksoi painaa pitkää päivää, ja tehdä rankasti töitä. Nyt eläkkeellä, kun on verenpainelääkkeet, ja paineet alhaalla,niin ei voimat enää riitä oikein mihinkään..."

>Ja jos kaapissa sokeroituja virvoitusjuomia, niin jatkossa siirtyy keinomakeutettuihin (CocaCola Zero yms.)

Aspartaami ei vaan ole hyvä juttu.

Täytyy vielä palata aiheeseen, kun meillä vanhoilla ihmisillä on riesaksi asti tapana puhua sairauksistaan. Ennen tuota diabetes-diagnoosia minulla oli jo todettu verenpainetauti ja sen aiheuttamat sydämen ja munuaisten vajaatoiminnat ja lisäksi korkea kolesterolitaso. Kaikki ovat korjaantuneet mitättömän vähäisillä elämäntapamuutoksilla.

Pumppuvikaan syön tosin edelleen beetasalpaajaa ja verenohentajaa. Mutta munuaiset toimivat nykyisin normaalisti ja kolesterolilukemat ovat tippuneet normaaleiksi vähentämällä punaisen lihan käyttöä ja siirtymällä sen sijaan kana- ja kalaruokiin. Sekä käyttämällä leivän päällä voin asemesta Keiju Alentajaa. Grillaan edelleenkin vain kasslereita ja ravintolassa harvoin syödessäni tilaan pippuripihvin, niin ettei tämä mitään absolutismia ole merkinnyt, vain pikkuista suunnanmuutosta.

Suurin muutos elintapoihin on ollut päivittäinen 5000 askeleen kävelylenkki, joka pitää suorittaa päivittäin heti pääruokailun jälkeen. Ei siis enää ruokalepoa. Ruokailun jälkeinen kävely ei ole mikään uusi kotkotus, vaan sen terveyttä edistävä vaikutus on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä.

Parempi puoliskoni on ollut pitkään töissä täkäläisessä ruotsinkielisten kuntien yhteisessä kehitysvammaisten hoitolaitoksessa, ja jo 80-luvulla siellä roudattiin sokeritautiset reppanat kunnosta riippumatta päivittän tunniksi ulkoilemaan heti ruokailun jälkeen, oli keli mikä tahansa.

Niin että hyvät patonkilaiset, syökää ja juokaa hyvin, mutta tahdittakaa molemmat oikein. Jotain pitää syödä valveillaoloaikana vähintäin 3-4 tunnin välein. Sen seurauksena koskaan ei ole nälkä, eikä siten tule syötyä liikaa. Ja elimistö ei mene säästöliekille, kun on koko ajan jotain poltettavaa.

Ja juomisen osalta kannattaa ehkä seurata Jörn Donneria, s. 1933. Jossain haastattelussa hän kertoi käyttäneensä alkoholia päivittäin koko aikuisikänsä ajan. Rajana on ollut, että viimeisen drinkin jälkeen pitää olla vähintään 12 tunnin tauko ennen päivän ensimmäistä. Puolilta päivin siis gin-t queen Elisabethin malliin.