Elokuva-arvostelun sijasta vedän tällä kertaa lyhyesti yhteen. Mikä on tämänpäivän "toimintaelokuvan" tyypillinen asetelma Hollywoodissa?

https://www.apollokino.ee/Event/3167/

Kohta kuuttakymmenettä ikävuottaan käyvä Charlize-Theron -raukka on CGI:n ja hurjan pakkelikerroksen voimin tehty "superagentiksi" joka on berliinin muuria murtamassa. Elokuvan edetessä mummo-Theron mättää turpaan itseään puolta nuorempia Martial Arts-miehiä tuosta vaan ja tappaa liukuhihnalta niin sivullisia kuin sivuttomia.

Elokuva on todella piinallista katseltavaa miehiselle miehelle. On edetty liian kauas todellisuudesta tai edes semi-mahdollisesta todellisuudesta että edes aivojen narikkaan jättö auttaisi katsomaan elokuvaa punastelematta vuoroin raivosta ja häpeästä.

Että viiskymppinen elähtänyt ja katkera nainen on kaikkien nuorten miesten himon kohde ja samalla ylivoimainen lähitaistelija ja ampuja. Voi perseen perse. Eikö mitään muuta enää Hollywoodissa keksitä. Näköjään ei. Ainoaksi valopilkuksi pitkään aikaan jää varhemmin arvosteltu Wonder Woman.

Tulee mieleen, että kuka on tämän elokuvan kohdeyleisö. +40 kaiken todellisuudentajunsa menettäneet sosiaalitukien varassa elävät yh-äidit?

Siis agenttipuuma?

Eikös Hoolywoodkin tuottanut yli 200 elokuvaa viime vuonna? Siis 7 merkittävintä yhtiötä, siihen pienemmät vielä lisäksi. Joka makuun jotakin.

https://www.movieinsider.com/movies/-/2016

Liioittelukin on taitolaji ja nyt meni kyllä pahasti överiksi, Charlize Theron on 42v. (synt. 7.8.1975) eli ei edes lähellä viittäkymppiä.

Katsottuani itsekkin useamman ylimitoitetuilla tehosteilla ladatun nyky-action elokuvan ,ei voi muuta kun haikailla vanhoja Charles Bronson ja Clint Eastwood elokuvia.Holy-wood on Yleisradion tavoin vaipunut sinne missä aurinko ei enään paista.

Aivan, sanomattakaan Western-klassikoista. Kuten eri Wyatt Earp-versiot. Vähän erilaisena : "Ulzana, verinen apassi". Sellaisia on myös mm. uudemmat "Armoton" ja "Armoton maa". Niissäkään ei hosuta, eikä näytetä ylitettävän ihmisen suorituskykyä. Ja näissä useimmissa on mukana ihmiset, ihmissuhteet.

Edelleen toistan (kirjoitusvirheistäni huolimatta) hyvän ohjaajan merkitystä. Tuntematon ohjaaja saattaa saada yhden tilaisuuden tehdä suuren budjetin elokuvan huikeilla tehosteilla, mutta jos tulos ei ole hyvä, niin seuraavan räiskimisen ohjaa joku toinen.

Taas jos pitää nimenomaan erikoistehosteista, ja on kiinnostunut niiden visuaalisesta kehityksestä, ja vaikuttavuudesta, silloin on selvää, että elokuvat, joita katsoo, valitaan niiden perusteella.

En muuten muista esim. Clint Eastwoodin OHJANNEEN yhtään huonoa elokuvaa... itse sijoitan kaikki hänen ohjaustyönsä keskitason yläpuolelle.

Tässä lainaus wikipediasta:
Ohjaaja-näyttelijänä

1970-luvun alussa Eastwood ryhtyi myös ohjaamaan ja tuottamaan elokuvia. Hän perusti elokuvayhtiö Malpaso Productionsin. Eastwoodin esikoisohjaus oli Yön painajainen (1971). Sitä seurasi seuraavina vuosina useita ohjaustöitä, joihin kuului esimerkiksi lännenelokuvia, trillereitä ja poliisielokuvia. Eastwood näytteli itse pääosaa ohjaamissaan elokuvissa. Kokeiltuaan monipuolisia rooleja Eastwood palasi vuonna 1983 Harry Callahanin rooliin Likaisen Harryn kolmannessa jatko-osassa. Eastwoodin ohjaama lännenelokuva Kalpea ratsastaja (1985) oli yksi 1980-luvun harvoista menestyslänkkäreistä.[3]

Eastwood on klassisen jazzin ystävä. Hän tuotti ja ohjasi Thelonious Monkista kertovan dokumentin Straight, No chaser (1988) ja ohjasi Charlie Parkerista kertovan elokuvan Bird (1988).[3] Eastwood on myös tehnyt musiikkia joihinkin elokuviinsa ja James C. Strousen elokuvaan Grace Is Gone. Elokuvan Lällärit lakoon soundtrackilla laulavat Eastwood ja Ray Charles yhdessä.

Armoton (1992) oli Eastwoodin viimeinen pyssysankarielokuva. Sen jälkeen hän keskittyi ohjaajana ja näyttelijänä ihmissuhteisiin ja arjen sankaruuden kuvaukseen.[4]

Eastwood voitti Armottomasta ensimmäisen parhaan ohjaajan Oscar-palkintonsa.[3] Jännitysdraamasta Menneisyyden ote (2003) Eastwoodille myönnettiin Oscar-ehdokkuus, ja nyrkkeilydraama Million Dollar Baby (2004) toi Eastwoodille hänen toisen Oscar-palkintonsa parhaasta ohjauksesta.[3]

Eastwoodin vuoden 2014 ohjaustyö on American Sniper sai Oscar-ehdokkuuden muun muassa parhaasta elokuvasta.[3] Vuonna 2016 julkaistiin Eastwoodin ohjaus Sully – uroteko Hudson-joella, joka kertoo US Airwaysin lennosta 1549.