Ehkä on liian aikaista spekuloida tällä onnettomuudella,mutta miten on mahdollista ettei Suomen puolustusvoimat vastaa omaisten puheluihin?

En tiedä mihin väitteesi perustat, mutta toivotavasti tämä uutinen auttaa ahdistuksessa:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005423776.html?ref=rss

Alla linkissä olevaan uutiseen.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/2017102 ... 7_u0.shtml

ko. kaverilla on näköjään alkanut keulimaan kunnolla:



en nyt ala spekuloimaan onnettomuuden syitä, mutta että "koko armeijan touhut jäähylle"

On tosiasia, että näitä sattuu. Pääosin siviileille. Miksi sattuu, juna kulkee väärään aikaan, tai muuten ylimääräinen, ei aikataulun mukaan kulkeva juna. Tai aurinko paistaa silmiin ylikäytävän suunnasta... Tai pikajunan mentyä autoilija alkaakin liikkua, vaikka varoitus vielä päällä. Siksi, kun pimeässä, lumipyryssä matkustajavaunujen perässä oli tavaravaunuja, niihin paukahti. Näitä on sattunut. Tai kun papalle ostettiin mopo, kun ei enää telkkaria nähnyt katsella.... Tai muuten vaan ylipäätänsä oltu varomattomia...
Oikeastaan ensimmäinen konsti olisi laittaa pakollisen pysähtymisen merkki vartioimattomiin tasoristeyksiin. Sitten ajan kanssa tiejärjestelyjä, eritasoristeyksiä. Riskitekijät pitäisi olla selkäpiissä. Siksikin, kun juna menee, olit siinä, tai et.
Nyt rakennetaan eritasoratkaisua Pöytyän Kyröön. Sitä on odotettu kauan. Korvaten ns. kokopuomilaitoksen. Toinen "hyvä" paikka on Turussa, Kaerlan puomilaitos, Räntämäessä. Ruuhka-aikaan tolkuton autoliikenne. Junat tosin ei enää matkavauhtia, koska ovat tulossa Turkuun. Äärimmäisen riskialtittiita paikkoja. Pikajunat kulkevat Kyrön kyläkeskustan ja Kaerlan halki täydelläkin vauhdilla.

Täällä Hangossa lähinnä spekuloidaan, oliko tuttujen lapsia mukana.

Niin että aikataulusta katsotaan uskaltaako laskea sokkona yli?

Tuolla holtittoman autoilun maassa kun on tullut liikuttua niin hämmästyttää vaan kun ne pysähtyy ihan kiltisti tasoristeyksen eteen jos siinä on stop-merkki ja täällä vedetään ihan surutta junan eteen, jollain heinolan radalla millä menee juna viikossa pari kesässä ajaa alle.

Tää on niin tätä nykyaikaa... heti kun paukkuu niin syyllisiä aletaan etsiä jostain muusta kuin ihmisestä itsestä. Heti aletaan nousta barrikadeille ja syytetään viranomaisten toimia yms yms...
Juu, on totta että junat kulkee kovaa nykyään ja ehkä jopa joskus aikatauluista poiketen. Mutta... yksi iso syy onnettomuuksiin on se iänikuinen kiire, tekemällä tehty kiire.... Jos oikein tulkitsin niin tuossa armeijan kulkimessa on varusmies ollut ratissa, jolloin tuossa sopassa on mukana myös kokemattomuus, väsymys ja ehkä jopa näyttämisen halu. Poika parka joutuu nyt kantamaan loppuelämän isoa taakkaa...
Minä en tuolla Naantaliin menevällä Aurinkotiellä uskalla paahtaa rajoituksen mukaankaan valvotun tasoristeyksen yli, koska minussa asuu pieni skeptikko joka sanoo, että voisihan ne valvonta laitteet olla rikki ja juna tulla...

Liikennevirasto teetti jo 2014 toimenpideselvityksen Hanko–Hyvinkää-radan tasoristeysten turvallisuuden parantamisesta.
https://julkaisut.liikennevirasto.fi/pd ... aa_web.pdf
Siinä tuohon kyseiseen risteykseen ehdotetaan puomeja.

Kaksi kertaa on ollut läheltä piti -tilanne junan kanssa. Molempiin liittyi "se tuttu tasoristeys jossa junia menee harvoin".

Ekalla kertaa mopeedi-ikäisenä olin lähdössä mökiltä pappatuntsalla pihasta polkua alamäkeen 15 metrin päässä olevaan vartioimattomaan tasoristeykseen. Mopo oli pihalla käynnissä ja istuin jo satulassa kun muistin että lompakko jäi kuistille. Mopo seisontatuelle, ja silloin humahti, lättähattu ajoi tasoristeykseen. Olisin todennäköisesti päätynyt tilastoihin, ei siinä usein tullut katsottua tuleeko se juna kun siitä kulki 2 vuoroa/vrk (+ yöllä tavarajuna).

Toisen kerran läksin kiireellä kotipihasta autolla, ja 200 metrin päässä oli vartioimaton tasoristeys, jossa ei säännöllistä junaliikennettä lainkaan, tavarajuna joskus 1-2 kertaa viikossa. Vauhtia ei ehtinyt kuin 60 km/h kun tajusin silmäkulmasta että tavarajuna tulee pillit päällä, matkaa tasoristeykseen reilut 50 metriä. Onneksii oli kuiva asfaltti alla, D-Kadetin jarrut lukkoon ja pysähtyi 5 metriä ennen kiskoja, samalla kun veturi ajoi tasoristeykseen. Hetken aikaa jalat löi setsuuria...

edit: uutisoinnissa esiin tuodut puolustusvoimain edustajien kommentit kyllä särähtivät korvaan. Nimittäin "kuljettajien lepoaikojen tiukka noudattaminen ja tarkka seuranta". Olin itse 80-luvun lopulla intissä, ajoin viestiautoa. Sama jarna oli silloinkin, piti saada 6 h yhtäjaksoista unta ennen moottorimarssia seuraavaan kohteeseen. P*skan marjat sanon mä. Viimeisenä yönä ennen 450 km siirtomarssia kotikassulle yöllinen vartionakki iski vaikka protestoin lepoaikoihin vedoten. Turhaan. Paluumarssi oli aika tuskaa sitten 60 km/h körötellessä kahden viikon sateessa olon jälkeen, kun UAZin lämppäri alkoi työntää lämmintä. Sama tarina tuntui olevan pojalla joka pari vuotta sitten ajoi intissä maastokuorma-autoa, pari 600 km reissua/sivu. Ei paljon lepoajat painaneet silloinkaan vaikka luulin että asiat otettaisiin tosissaan nykyarmeijassa..

Noissa jutuissa on mukana se, että "tositilanteessa" niin toimittaisiin. Se antaa koulutettaville vähän perspektiiviä. Silti pitäisi olla jotain käytännön tolkkua.

Jotain parannusta sentään on tapahtunut; lavalla ei ollut 20+ varusmiestä sikin sokin varusteiden seassa, vaan kukin omalla istuimellaan turvavöissä.

Kyllä.

Joo, silloin todettiin Proton lavalla kykkiessä että jos tässä olis sikoja lavalla, olis se eläinsuojelurikos ja ties mitä. Mutta kun äijille lyödään maastolakki ja kokardi päähän niin homma muuttui lailliseksi.

Niinpä! Katsotaan kellosta, ei tähän aikaa junaa tule...pam! Tulikin ylimääräinen juna, tai ratatyökone.. Näitäkin on sattunut. Ei vain yhtä kertaa, eri tapauksista johtuen, kun olen ollut korjaamassa, tarkistamassa radan sähköisiä turvalaitteita. Jo senkin takia, että ovatko toimineet ja ovatko speksit parakraafien mukaiset. Aina tarkistetaan mm. raidevirtapiirien säädöt, opastinvirtapiirit, niiden valvonnat, jne. Siis onko turvalaitosta hoidettu ja säädetty, kuten pitää. Näin tehdään aina. Kunnossapito on siinä mielessä rankkaa, tinkimätöntä hommaa. Kerroin nyt vaan tästä asiasta.

Jäljet ovat usein karmeita. Maariassa 90-luvulla, silloin vielä vartioimattomassa tasoristeyksessä jäi maasturi (perhe kyydissä...) junan alle..... Siinä sitten kohta käveli 2 uteliasta poikaa radalla, toinen huusi: kato, silmä.... tai Ukp-radalla mustapukuiset herrat keräsivät penkalta suolta metrikaupalla, mustaan muovisäkkiin.
Joten on aina hyvä miettiä, mitä tekee ennen tasoristeystä.

Itse olin aikanaan Pasissa johtajana kun tasoristeyksen ylitys meinasi mennä reisille. Tuli huudettua vaunu seis aika kovaa ja olin jo valmis pudottautumaan tornista lattialle.

Palasi aika vahvana mieleen tämän uutisen myötä.

Silloinkin oli se tuttu ja turvallinen vekaraa lähinnä oleva tasoristeys ja ensimmäisenä vaununa liikkeellä. Keli huono ja moottorimarssi Mikkelistä saakka takana. Kesti tovin ennen kuin tajusin ettei kuljettaja tottele komentoa. Järki sanoi, että se pitää toistaa mutta aika siihen että sai asian tulostettua kurkkumikrofoniin tuntui tosi pitkältä.

Häijy onnettomuus tuo Raaseporin juttu. Voimia asianosaisille ja kuljettajalle. Siinä on polla kovilla nyt.

Jos minä ajan valtatielle kolmion takaa rekan alle niin missä on vika, Bernerissä, risteyksessä, valtion tiemäärärahoissa, huonossa kelissä, esimiehessä, autossa, rekassa vai minussa?

Junan tulopuolella oleva apukuljettaja ei nähnyt junaa, huomasi sen vasta kun kolahti......eli ei edes katsonut!

Hetkinen...ymmärsin, että kuljettaja oli hytissä yksin?
Ihmettelin sitä kovasti, koska jos päästää Masin liian lähelle niin kuljettajan paikalta ei enää näe takaviistoon nousematta ajoneuvosta.

Hytissä oli kolme, lavalla viisi.

Silloinhan huudetaan vain "SEIS!"...

Kaiken muun ikävän lisäksi harmittaa kun jopa julkisrahoitteisen Ylen pitää suoltaa uusi uutinen aiheesta 30 min välein. Esim se missä esiteltin turma-ajoneuvojen teknisiä tietoja..
"Seuraamme tilannetta hetki hetkeltä" Ei ole paljon seurattavaa siinä tilanteessa kun karmea hiljaisuus mällin jälkeen laskeutuu. Tai nämä miltä nyt tuntuu-haastattelut