Riippumatta siitä, mitä hyvä isänpäivä itse kunkin kohdalla tarkoittaa, toivon sen olevan kaikilla juuri sellainen.

Hyvä avaus. Käytiin vaimon kanssa uimassa, kuten muinakin sunnuntaipäivinä ja kohta menen vaihtamaan Sitikkaan vaihteistoöljyt. Otan pojan mukaan rassaamaan kevariaan.

Mä en ole koskaan perustanut isän- ja äitien-, syntymä- yms. päivistä juuri mitään. En edes tiennyt, että tänään on isänpäivä. (Ilmeisesti on?) Vaikka siis olen isä. Sehän se merkitsee, että miten sitä elää ne 365 päivää vuodessa, niin en ymmärrä, että miksi yksi päivä olisi jotenkin erikoinen. Enkä tietenkään halua mitään lahjoja tai isänpäivänkortteja, en kyllä syntymäpäivälahjojakaan. Ymmärrän, että monet diggaa niistä. Toisaalta en ymmärrä mitään juhlia muutenkaan, mulla on ihan arkielämä viime kädessä riittävän juhlaa, nautin pienistä asioista eikä oikeastaan koskaan ole tarvetta "juhlistaa" mitään erikoisviikonlopuilla tms.

Päiviä jolloin ravintoloitsija voi kaksinkertaistaan hintansa ja silti kauppa käy, muut voi myydä turhaa rojua joita kukaan ei koskaan tarvi.

Olen kokenut nelikymppisenä kauan odotetun tapahtuman tulla ihanan tyttölapsen isäksi. Oli ihan sama kumpaa sukupuolta lapsi olisi, kun hän vain olisi terve.
Oli hiuskarvan varassa, ettei meille tullut sama syntymäpäivä, minä 16.7. ja tytär 20.7. Tytär oppi kerhoissa ja koulussa tekemään äitenpäivä-, isänpäivä- ym. synttärikortit itse ja tekee sen vielä tänäänkin lähes 30-kymppisenä. Juuri nyt odotamme hänen poikkevan työkeikaltaan, että saamme hetken viettää isänpäivän iltaa hänen seurassaan. Emme halua viedä häneltä sitä iloa, mita hän ilmiselvästi tuntee ojentaessaan meille tekemänsä kortin usein pienen paketin kera. Elämä on täynnä pieniä onnellisia hetkiä ja tänään isänpäivä on yksi niistä.