Tulipa taas tehtyä jokavuotinen lomareissu, tällä kertaa Kreetalle. Vuokra-autona oli diesel-Clio, mikä oli hyvä valinta paikallisille teille. Tietä oli menon sorttista: kapeaa serpentiiniä vuoristossa ja leveää ”National Roadia”, mikä kulkee saaren poikkisuunnassa. Paikallisilla on muuten jotain antipatioita liikennemerkkejä (ja määräyksiä) kohtaan. Paikoin näkyi omenan kokoisia ammuttuja reikiä merkeissä. Millä lie saatu aikaan…Ei ainakaan pienoiskiväärillä.
Aluksi kreikkalainen liikenne tuntuu hurjalta: pysäköidään mihin sattuu, ohitellaan mistä parhaiten pääsee ym. On sitä jo muutaman kerran eri maissa tullut ajeltua ja määrätynlainen käsitys tullut, kuinka liikkua.
Kreetalla nelivilkku (=hätävilkku) kuittaa monta asiaa, esimerkiksi risteykseen, suojatien päälle tai muuhun hankalaan paikkaan pysäköinnin. Tai jos vaan jostain syystä tuntuu siltä, niin eikun nelivilkut päälle, niin tie on sinun.
Fiksuna suomalaisena tietysti päästin nopeammat ohi ja laitoin vilkun oikealle (niin kuin Suomessa tehdään). Ei tapahtunut mitään. Autot pysyvät takana. Mutta kun laittaa nelivilkut päälle, niin he menevät ohi. Tuonkin huomasin vasta ”vahingossa” kokeilemalla. Ei siellä siis kenelläkään ole hätä, vaikka ”hätävilkuilla” näytetäänkin.
Liikenteessä muutenkin tuntuu olevan sellainen ”soveltamismeininki”. Mennään niin, että homma toimii. Ei siellä torvet soi, jos vähän koukkaa naapurin kaistalta. Eli ei provosoiduta kuten Suomessa. Olepa Suomessa liikennevaloissa pari sekuntia liian hidas lähtemään niin jo vain valot vilkkuu ja torvi soi.
Ja kyllä he siellä näyttävät seuraavan peilistä takaa tulevaa liikennettä. Tietä annetaan mielestäni paremmin kuin täällä. Hyvä esimerkki oli, kun palattiin omalla autolla keskisuomeen: edessä ajoi jonkun firman lava-auto kärry perässä reilun 90:n nopeudella satasen alueella. Tie oli ns. leveäkaistatie, mutta kuskin oli näköjään pakko ajaa keskiviivan tuntumassa, vaikka oikealla olisi ollut metrikaupalla tilaa väistää. Aika kauan sai ajaa perässä että tuli sopiva ohituskohta…Ja taas oli kotoinen Suomi-fiilis päällä. Valmiina painamaan torvea ja vilkuttamaan valoja, jos homma ei toimi…
Jotenkin jäin kaipaamaan tuota rennompaa liikennettä. Tai siis rennompaa suhtautumista autoiluun.
