Itsellä tuli juuri 35v. sitikan merkeissä täyteen, ensin 26v.merkkihuollossa esimiestehtävissä ,nyttemmin omien kulkineitten parissa.
Mites muilla

Vasta 30 vuotta täyttyy ensi vuonna. Aina harrastuslinjalla itsekin joskus jotain korjaten. Olen tekemässä paluuta vanhempiin malleihin, nyt kiinnostais sotaa edeltävät...

15 vuotta tuli viime kuussa täyteen.

22 vuotta jos lasketaan luvalliset ajelut ja omistussuhteet, 32 jos mukaan luetaan kuinka kauan ne kuuluisat hydeöljylasit on olleet silmillä.

Käyttöautona Citroen Visa v. -86 sitten Bx, Xantia ja nyt C5. Siinä sivussa on ollut pari XM.ää, 2cv ja DS harrasteautona.
Nyt puuhailuna vain Beksejä yhden vääränmerkkisen lisäksi.

Viitisen kuukautta. Citroen opettaa yhtä sun toista tekniikasta, en kadu.

Kaksikymmentä vuotta..Siis siitä kun ostin ensimmäisen Citroen merkkisen ajoneuvon.
Tuli "nipussa" vaihdossa kahden muun auton kanssa..Perusmallin ykköskorinen Bx,"Kerrostalo"koneella,tietysti..
Alkuun ei aikomustakaan jättää sitä ajoautoksi,mutta kun vuosi öljyä kaikista mahdollisista paikoista,
Niin iski piru:"Kyllä minä tuon vielä tiiviiksi saan".
Ja niin sainkin,tosin siinä meni niin paljon aikaa,kahvia ja tupakkaa,että oli pakko jättää ajoautoksi..
Sen jälkeen:Parikymmentä beksiä,useita Cx:iä,viisi Xsara Picassoa,Xm:iä useita,C5,C25,Ax,..Ei edes muista kaikkia..
Ehkä se mikä on merkissä kiehtonut on ajomukavuus..ja tietty innovatiivisuus.
Samasta syystä en koskaan ole ymmärtänyt rättäreitä,dyaneja ja hy:tä..
Viime vuosina irtautunut sitikkaharrastuksesta johtuen m.m dieselmallien yleistymisestä(Joita olen aina kokenut vastenmielisinä)
Nykyään oikeastaan enää tekemisissä merkin kanssa työn puolesta.

Synnyin rättäristiperheeseen, en ole nollannut trippimittaria välissä.

Puuhastelu alkoi vaimon punaisen Visa 14 TRS:n parissa n.30 vuotta sitten. Sen jälkeen on ollut muutama Bx, Cx, Xm, Xantia, Dsuper, Ds, Id, HY, C25, C35. Ei yhtään Sm:ää, B-mallia, Ds cabriota, vielä. Käytännössä, keskeneräisiä projekteja kaikki nurkat täynnä.

Et ole yksin projekteinesi
29 v ensimmäisen Cx:n hankinnasta (2400 C-matic) ja siitä asti hydesitikka ollut käyttiksenä. Kaikki huollot ja korjaukset tehty itse. Beksi, Ds, Sm ja C6 jääneet omistamatta. Rautajousisia Sitikoita muun perheen käytössä.

29 vuotta enemmän tai vähemmän on puuhasteltu.
Vuonna 1989 ostin kortin saatuani ekan autoni, Citron 2CV4, mistä tehtiin vielä samana vuonna 2 CV 6 motin vaihdolla. Kun oli niin tuskaa työmatkan mäet...
Sillä ajelinkin sitten joka kesärengaskaudet vuoteen 1999 asti, kunnes se rampautuneena jäi odottamaan korjausta.
Sitten olikin valitettavasti parin vuoden tauko ilman Ctikalla ajoa, kunnes ostaa pläjäytin Xantian (1.8 vm. -96).
Sitten tuli mielenhäiriö ja myin sen pois, mutta vaihdossa tuli BX. Tuo BX sai siirtyä aika pian eteenpäin kun himoitti XM (mitä on ollut hirvee ikävä.. V6 automaatti, diravi, ilmastointi..).
Jossain vaiheessa tarinaa minulle päätyi käyttöautoksi Ctikka kaverin yhteisomistajauuden kautta BX Van, joka kuitekin perheelliselle ei ollut ideaali kaksi paikkaisuuden takia, joten sekin lähti eteenpäin.. Noilla hujakoilla talliin päätyi BX 19 GT, mikä odottaa vielä siellä remontin loppuun saattamista. Tuo vuonna -89 ostamani 2CV on vielä omistuksessani ja kyllä siitä vielä ajopeli tulee. Kuivassa kun on säilytetty.

31 vuotta Citikoitten kanssa ja siinä sivussa työajoja 10 muulla merkillä.lisäksi omistuksessa 2 Audia 4 ja 6:n.Käyttötarkoitus on palauttanut Citikan omistajaksi. Pitkä mökkimatka,ympäri vuoden kaikissa keleissä,peräkärryn vetämistä,perheeseen kuulunut 5 jäsentä,kokemus muista merkeistä.Ei Citikka ole sen huonompi kuin muut merkit.2.4 Cx kaasarikoneella aloitus,2.0 Tre Cx,Xm,Bx,2cv4,C5 1,II, ja nyt 163 hdi A kaikilla varusteilla mitä tavallisessa autoilussa tarvitaan.Parhaat ja ainoat mittarivalo valikoimat olivat XM:ssä jokaviikko uusi valoyhdistelmä.En luovuttanut...Hyvä huolto on tärkeintä, enkä tarkoita pelkkää öljynvaihtoa,vaan merkkituntemus kaikessa huollossa. Jos öljynvaihto olisi ainut huolto, olen luvannut automiehille opettaa 2:ssa viikossa gorillan vaihtamaan öljyjä koneeseen.Muutakin tietoa tarvitaan kaikissa merkeissä.Ennakoiva huolto,kyllä laturin vaihto tulee halvemmaksi huollossa, kuin räntäsateessa kesken tärkeän matkan.Samoin muut huollossa tehtävä yleensä oireilee ennen rikkoutumista

Vonna 2009 oli auton vaihto ajankohtainen. Siihen asti en ollut ollut mitenkään merkkiuskollinen. Parin tonnin hintaluokassa Xantia oli ihan ylivoimainen, ja vielä kun sattui saamaan kakkoskoppaisen niin olihan se '92 Camrysta aika hyppäys. Jotenkin siitä sitten tuli hurahdettua aika nopeasti. Vanhat autot oli kiinnostaneet aina ja brittifordit jäivät pikkuhiljaa pölyttymään talliin kun alkoi sitikat pyörimään mielessä

Tässä 9 vuoden aikana on ollut omistuksessa useampia C5 ja Xantioita, BX "16V", vani, Visa, ZX, useampi Xsara, Picasso, C4 ja Jumpyksi naamioitu Scudo
Ainoina hairahduksina ekan Xantian jälkeen 205 ja Safrane. Tuota Scudoa en laske

Jouluaaton aattona 1998 ostin Vanin. Nyt on viimeinen sitikka (vaimon C3 HDi) myynnissä, pihaan jää invatransit ja Chevy Volt.

Näihin aikoihin tulee 25 vuotta täyteen näiden omistuksen kanssa. Itse asiassa se eka Dyane on edelleen omistuksessa, nyt jonkun vuoden odottanut peltiremppaa että saisi takaisin liikenteeseen. Muutama muukin on siinä sivussa ja lisänä ollut, osa oman ja osa toisten yllytyksen ansiosta... Heti alkuun pitää "syyttää" Eskereä kun sai yllytettyä ensin käymään katsomassa hupsuja autoja (2CV -maailmankokous Nurmeksessa) ja heti perään vinkata projekti-Dyanesta, sillä tiellä ollaan...

Tosin oli tähän pientä ennakkoyllytystä olemassa, isän YK-kaveri korjasi D-malleja oman toimen ohessa, ja niitä kävi monesti koeajoreissulla meillä asti kokeilemassa. Ja monet reissut tuli niidenkin kyytiä nautittua, kuten myös alle kymmenen vanhana tutustuttua maalaamattoman -62 ID:n kattomateriaaliin, kutittaa muuten aika sujuvasti kun sen katolla kiipeilee...

Tällä hetkellä, oikeastaan huomenna, on viimeinen päivä kun on Sitikkaa päivittäiskäytössä, ekaa kertaa 25 vuoteen näin. Xm V6 Break automatiquesta loppuu leima, eikä ole ehtinyt (oikeasti, saanut aikaan) muutamaa ruostepaikan korjausta, ja pakoputken paikkausta jotta päästöistä selviäisi. Kesä meni vähän muissa jutuissa, jotka sitten jatkossa helpottaa näiden kanssa askartelua. Molemmat Dyanet on myös leima kylmänä, kuten myös Sm joka pitäisi vain ajaa katsastukseen suoraan ja sijoittaa tänne uuteen osoitteeseen...

Mitähän kaikkea tähän pikku puuhasteluosioon sitten osaisi mainita, kokeillaan onnistuuko..:

-Dyane, sehän ei ole vielä valmis, tuskin koskaan tuleekaan kun uusia juttuja tulee nopeammin mieleen kuin edellisiä ideoita ehtii toteuttaa. Nykyään tuossa "ekassa" on 2CV-pohjaiseksi ihan kattavahko varustelista..:
-sävylasit
-keskuslukko radiolla/hälyttimellä
-polttoaineen suihkutus
-ykkönenkin synkronoituna, eli GS:n vaihteistolla nykyään, lattiavaihde myös GeeSun konsolilla
-bensalämppäri (välillä viikkokellolla varustettuna, jolla naapurisopu myös kertaalleen hävitetty, toinen tarina on se)
-kontinjatkos eli peppureppu, harvinaista herkkua Dyanen kanssa -kiitos luukun rakenteen

Onhan tällä tullut tovi ajeltuakin, hankintahetkellä ajettu oli 143***km, nykyään 583***km joista muutamaa pätkää lukuunottamatta kaikki itse, ja muiden kilometrien mukana vieressä istunut. Näytteli ainoan käyttöauton virkaakin toistakymmentä vuotta, viimeksi muutama vuosi takaperin kun silloinen Xm päätti lopettaa hetkeksi yhteistyön...

Jonkun verran tuli tusattua Beksien kanssa, Eskerellä kun oli työautona sellainen, niin tuli osallistuttua niidenkin ylläpitoon toisinaan. Ja yllytettyä hankkimaan milloin mitäkin, josta sitten osani myös sain. Tutustuttiin ZF 4HP14 -automaattiaskin sielunelämään, kun korjaajia ei mistään löytynyt niin opeteltiin itse. Joita sitten laiteltiin muutamaan turbodieseliinkin, paketti mitä tehdas ei koskaan tehnyt mutta teli kyllä td-koneesta paljon kivemman käyttää. Lievää suurempaa varusteluakin moni ajoneuvo koki, purkuraadoista löytyneillä osilla, joita sitten "yllättäen" Dyaneenkin jokunen osa löysi tiensä... Omaan käyttöön sitten sopivasti löytyi lähes ilmainen 19GTi automaatilla, käyntiinlähtövikainen, johon kuitenkin tuli käynti löydettyä ja joku vuosi ajettuakin, kunnes...

...tuli käväistyä tutustumassa miltä se auton noutaminen Germaaneilta tuntuisi. Velipoika kun onnistui ruttaamaan mielestäni parhaan Beksin mitä koskaan tehtiin, 19TRD turbo break, automaattiaskilla ja GTi -sisustalla/varusteilla, niin tuotiin sitten muusikonretaleelle Beksin korvikkeeksi 2.1td break Xm. Ja tuota kun sen pari tuhatta kilometriä noutoreissulla ajoi, ja toimitettuani auton veljelle, paluumatka (muutama kilometri) Beksillä antoi tunteen että "tämä on koettu" ja uudet liput Germaniaan tilaukseen ja Beksi myyntiin...

Tästä sitten alkoi uusi jakso, nyt Xm:n kanssa. Ei tarttunut automaattivaihteinen, eikä break sillä reissulla, piti tyytyä 2.1td berlineen, jolla sitten reiluun puoleen vuoteen tulikin ajeltua reipas 30 tonnia, kunnes tulikin vihje vähän reilummin ajetusta mieleisestä, eli 2.1td break automaatilla, ilmastoinnilla ja mustalla nahkalla verhotusta yksilöstä. Sain sen sitten järjesteltyä omaksi, eli berline myytyä ja noudettua Keuruulta erään korjaamon pihasta. Tätä tuli tovi mieleisemmäksi vielä rakennettua, paljon opittua mallin kanssa, seitsemän vuoden aikana lisättyä matkamittarin lukemaa parilla satkulla jne, kunnes toisenkin kerran päätti kannentilke antautua, niin lopulta päätin laittaa sen osiksi... Korvikkeeksi tuli haalittua seitenpaikkainen manuaali -Xm, jolla parin vuoden kurvailun jälkeen ajopeliksi sattuikin sopivasti löytymään V6 break. Samat mustat nahkat tuli siirrettyä edellisen kautta tähän, edelleen ovat hyvät istua vaikka näillä onkin alun toista miljoonaa kilometriä istuttu...

Eräässä elämänvaiheessa sitten tuli havaittua ettei sivuharrasteena ollut moottoripyöräily oikein enää jälkikasvun kanssa toimi, niin sain sitten hukattua Servicar -Harrikan, joka sitten rahoitti noin viidentoista vuoden haaveen, eli kun rahat oli käpälissä niin välitöntä soittoa Germaanille jotta "mä ostan sen". Kun se kuume oli varsin voimakas, ja sopiva (hinnaltaan/kunnoltaan jne) sattui silmille ja tuli ennakkoon vähän käytyä kirjeenvaihtoa, ja taisin pari puheluakin myyjälle ottaa. Lopulta ajopeli tuli verstaalle asti, sopivasti muuton aikoihin pakkaa sekoittamaan sekä toisen vintiön syntymistä odotellessa. Parisen vuotta tais mennä että sain ekan kerran ajettua, sitten vuonna -83 tapahtuneen kannentilkkeen vaurioitumisen jälkeen, ja seuraavana syksynä sitten oli rekisteröityjen Sm:ien lukumäärää lisätty yhdellä. Tämän yksilön kanssa on tullut tutustutta näiden tekniikkaan aika syvällisesti, ja vähän vielä lisättynä parin harrastajakaverin yksilöt sekä Merak, hiljalleen ainakin kuvittelee luulevansa että jotain noista voisi tuntea. Kevyttä viritystä ja päivitystä omaankin on tullut tehtyä, ihan ei vakiona kaikin osin ole osannut pitää, mutta mitään peruuttamattomia muutoksia en tapojeni vastaisesti ole tämän känssa tullut tehneeksi...

Tuossa sitten kaiken ohella on tullut vietyä hiljalleen erästä ikuisuusprojektiakin eteenpäin, mielessä kun välähti joskus -96-97 tietämillä että miten voisi Rättärin etuvedosta ottaa kätevästi vedon takapyörillekin. Sopivasti tuli sitten tavattua -97 Hollannissa eräs Britti, joka vastaavasti toteutettuja muutoksia oli jo tehnyt tovin, ja totesi suunnitelmaani että "hyvin se toimii, on jo vuosia vastaavaa koeajettu". Tekniikkaa tuli osa kerrallaan hissuksiin tehtyä, ja lopulta löytyi sopiva 25 vuotta kuusen alla majaillut kanta-ajoneuvokin projektille, ja lopulta tuli kilvetkin sille haettua, muutoskatsastuksen yhteydessä. Ihan kiva tuostakin tuli, etenkin kun moottoriin lipsahti ruiskun lisäksi myös remmiahdin, tehoarvio jossain 50-60 kaakin välillä, omapainon ollessa 590kg, hauskuuskerroin oli kyllä kohdallaan tuon kanssa. Pitkää luisua ovi edellä, jännän vinkunan säestämänä...

Kunnes sitten tuli lisähairahdus lajiin, vajaa pari vuotta takaperin haltuun kulkeutui -76 Range Rover, ja sekin vain kun selvisi miten se neliveto Rättäriin olisi pitänyt tehdä, ja Rangessa voisi olla soveliaat kardaanit aiheeseen. Kaveri vinkkasi kaverillaan olevasta yksilöstä, josta saisi varmaan ostaa ne akselit, ja puhelun sekä kuvien jälkeen lähdettiinkin niitä akseleita trailerin kanssa noutamaan, vaan kun mukaan tarttui kokonainen auto, jonka pikkupuuhastelulla saikin liikenteeseen, niin jäipä mokoma purkamatta. Ja kun hullua vielä vähän lisää yllyttää, niin menneenä keväänä mukaan tarttui -95 Range, pikkuvikaisena, mm. toinen sylinterikansi takakontissa. Mutta käyntiin tuokin tuli saatua, katsastuksesta haettua hylky päästöistä mutta muuten kunnossa, niin ei tätäkään taida hennoa palastella. Ilmajousta, nahkaa, kattoikkunaa, automaattiaskia, kaksialueilmastointia yms vakiovarustetta, kaikkien toimiessa, ja kyydin ollessa erilaista mutta varsin mukavuuspainotteista (lisänä 3½ tonnin vetopainot, voi Sitikkaa viedä painavammallakin trailerilla) niin jospa nämä vähät ajot menisi tulevan talven yli parin pensarosvon toimesta. Ellei sitten tule heittäydyttyä hurjaksi ja leimattua 4x4 Dyanea kolmanneksi nelivedoksi pihaan, odottamaan arvontaa että millä liikkeelle lähtisi...

Äkkiä nuo 25 vuotta näiden kanssa on mennyt, enkä vielä taida lopettaa, vaikka pikku taukoa onkin meinannut kehittyä. Paljon on tullut asioita opittua, ja monen monta hienoa persoonaa tavattua näiden kanssa...

Täällä on kovaa porukkaa, kun puhutaan jo vuosikymmenistä.

En ollut Sitikkaa aiemmin edes kovin noteerannut, mitä nyt joskus ihmetellyt nousevia ja laskevia beksejä parkkipaikalla 80-90-luvuilla. Vuosituhannen alussa kiinnitin huomion uuteen C5:een, mikä farkkuna oli minusta hieno ja harvoja uusia autoja, jotka kiinnostivat. Citroëniin ei oikein liittynyt muita mielikuvia kuin että "omintakeinen". Hinta tietysti oli ihan liian kova, kun vanhoilla olin tottunut menemään.

Vaan oli muistaakseni 2008 tai ehkä 2009, kun olin jotenkin turhautuneena etsimässä "jotain" silloisen kulkineen tilalle. C5 oli vielä turhan hinnakas, mutta googlasin, että hei Citroënillahan on muitakin malleja ja satuin pistämään nettiautoon haun "xantia, automaatti, punainen" ja tuloksiin tuli yksi ainoa kappale ja vielä lähiseudulta. Hintaa muistaakseni jotain parisen tonnia, ja ranskalaisen muodot olivat vieläkin klassisemman tyylikkäät kuin muistelin. Vaimo kainaloon, koeajolle ja Saab lähti kiertoon saman tien. Otin Xantun alle ajatuksella, eihän näistä ranskalaisista tiedä, mutta tällä hinnalla ajetaan sen minkä kestää. Tuloksena olikin mukavin ja miellyttävin auto, mitä olin koskaan omistanut. Nelisen vuotta ja 60tkm sillä ajelin, kunnes vihdoin vaihdoin hieman kirpaisten siihen C5:een. Tuo sama muhku on vieläkin alla enkä raaskisi luopua. Jos olisi tilaa, hankkisin muutaman lisää, erilaisia ja samanlaisia, mutta lähinnä Citroën -merkkisiä.

Niin, ja kun aloittaa ajoissa niin ehtii kummasti. Olihan sitä ikää jo 19 kun Dyanen ostin, sitä ennen ehti olla pari Fiatia (Ritmo ja 128) joista eka tuli ostettua, kuinka yllättäen, konevikaisena...

Tuota tuli joskus mietittyä että milloin on viimeksi ostanut ehjän auton. Vähissä on omalla kohdalla sellaiset, aina on ollut jos ei vikaa niin laitettavaa kuitenkin...

Onhan sitä sitikoilla huristeltu.
Vuonna 1974 aloitettiin Dyanen kyydissä ja 1980 ensimmäisellä omalla kulkimella, oli 2CV4 vuodelta -71.
Sen jälkeen on ollut useampikin 2CV
Muita omistuksessa olleita on GS, AX, BX, ZX, Xantia.
Välillä ajeltu vanhenpieni autoilla, Visa, C3 ja Cactus.
Nyt käytössä kesäautona 2CV4-71
Talvikulkimena japanin kottero Qasqai.
Uutta C5 AIRCROSSia odotellaan.
Eli äkkiä laskettuna n.44 vuotta on erilaisilla sitikoilla kuljettu.

22 vuotta ja eipä ole rekisteröity nimiini minkään muun merkkistä autoa, eikä tule.
Allekirjoituksessa mallit, joita tullut ajeltua/omisteltua.
Citroën, mon ami.

Jaa, luulin sen loppuneen mutta, nyt on täynnä 31 vuotta. Vaikka käyttöautona ollut muutamia vuosia Cadillac niin vähän väliä olen jonkun kaverin Citikkaa korjannut jatkuvasti kun eihän ne kasassa pysy ja nyt on taas perheessä yksi eli Saxo. Venttiiliit säädin tänään ja kiitokseksi Hän katkoi pakoputkensa koeajolla.

Jaa että oppinut jotain? No kyllä, helvetin huonoa laatua Citikka on mutta ilman huonoa laatua käden taidotkaan ei kartu

Aika tarkkaan kaksi vuotta ja 70 tkm on ollut Sitikka ajossa. Kiinnostusta on kyllä ollut jo kymmenen vuotta, mutta vaimo on niin vannoutunut Bemaristi, että en ole saanut lupaa ostaa Sitikkaa. Rouva tuumasi kerrattain, että meille ei tule koskaan Sitikkaa, eikä koskaan farmariautoa. Nyt sitten on farmari Sitikka...

Sitikka tuli pihaan sen myötä, kun poika sai ajokortin ja yhdelle autolle olisi ollut jo kolme kuskia. Mikäpä siinä, C5 on ollut oiva peli ajella pitkiä reissuja, sekä tilava auto tavaroiden kuskaamiseen pojan partioharrastuksessa. Nyt vaikuttaa siltä, että autokuumeen vaivaamasta jannusta on tulossa Sitikka-harrastaja, mutta katsotaan nyt, että mikä sieltä pihaan ilmestyy. Jos muistelee omaa nuoruutta ja 90-luvun alkua, kun sain kortin, niin Sitikka oli siellä viimeisten joukossa, jota olisi voinut harkita. Nyt saattaisi ostaa toisenkin.

N. 14 vuotta sitten tuli autokuume sillä verukkeella, että saatetaan tarvita tilaa lastenvaunujen kuskaamiseen. Osoittautui, että tilava ja ei kauhean paljon ajettu farmari, joka mahtuu budjettiin, oli...Xantia. Kävin koeajolla ja ihastus - tai sairaus - iski heti ja voimalla. Siitä asti on aina vähintään yksi Citikka ollut pihassa.
Kaverin GS:ää olin joskus aiemmin ajanut ja DS:n ja muutamankin Rättärin kyytiin päässyt, mutta silloin ei vielä tauti tarttunut.

20 v. ja aiemmin lähinnä ajelua Exiä ekat sitikat BX:iä, 1.6 -89 ja 1.9 GTI -90. Sen jälkeen työsuhdeautoaja C4 1.6hdiBMP -06 ja C5 2.0 -07.
Nyt kun on vihdoin saatu omat tilat viime vuonna, eli kohtuullinen talli, niin alkanut pikkuhiljaa "oikea" harrastaminen allekirjoituksessa olevien kanssa. Nämä uudemmat PSA tuotteet ei vielä ole oikein sytyttäneet , vanhemmat "aidot" sitikat vetoaa jotenkin enemmän. Pitäis ton V6:n tilallekin keksiä joku fiksumpi pitkän työmatkan kuljetin, mutta mutta, vaikea valinta... mutta niin sitkeä sissi en ole, että alkaisin vaikka rättärillä vetelemään 250km/päivä, talvella Vaikka rättäri onkin ollut viimeiset 7 vuotta talviautona, ennenkuin viime talvena työmatka piteni.


Hyväksi merenkulkijaksi ei opita tyynellä merellä..

vuonna 1986 tuli eka citikka. Välillä kokeiltiin muita merkkejä mm.volvo, ford, toyota, kun ei osunut diesel beksiä kohdalle. Tai siis volvo tuli, kun vaimokkeen mielestä oli paljon korjattavaa vuosittain katsastukseen (koiranluut+jompi kumpi alapallo) (k)ilometrejä kertyi tuolloin n.80tkm/a. no noista yllämainituista ei mikään juuri vuotta kauemmin viihtynyt. Sitten tuli eka diesel beksi sitten olikin 3xBX, Xsara Picasso C5 II ja taas hyppy vieraaseen l. Mitsu Outlander vag tekniikalla. Sillä ajettiin 2v3kk 69tkm ja se jätti kerran tielle (sitikoilla tullu tähän mennessä n.1,7miljkm ja kaksi tiellejäämistä. Mitsun jälkeen tuli C5II ja nykyisin C5III 2,2l 204hp tourer. Sitikoita ollu 2x BX GT, BX RD break, BX van 1,6/1,9D/1,9Turbo (ajettiin 750tkm) Xsara picasso 2,0hdi, C5 II 2,0HDI 136 BREAK, C5 II 2,0HDI 136 BREAK autom (nahat ja xsenon). Ongelma on seuraava auto, mikä valitaan. Saatan joutua syömään sanani toyotan suhteen valinta todennäköisesti viimeisin malli Jumpy, Expert tai Pro Ace, kun tarvitsemme vetokykyä 2500kg ja kohtuu hinnalla.

Eihän näitä ole ollut kuin kaksi, ensimmäisellä 14 vuosi menossa, alkaessa 102tkm ja nyt 388tkm, tämä vuosi jää tosin varmaan viimeiseksi tällä, välillä oli 500€ Xantia opetus/teiniautona jolla juniorin piti ajaa vuosi jos se sen kestää, kesti 5 vuotta.

Ranskalaisia harjoiteltiin 19 Rellulla 9v ja 100-320tkm, ei se Xantian veroinen ollut, ja olihan tuossa vielä puolikas CX ja puolikas BX odottaa ladossa ylösnousemusta.