Jatkan sarjaani erilaisten elokuvien rääppimisestä ilman punavihreitä silmälaseja (Aikaisempia sarjassa mm.
viewtopic.php?f=12&t=24485).
Disclaimer, asian vierestä ja allergisoivaa: harvoinpa tulee nykyään katsottua toimintaelokuvaa jonka pääosaan on istutettu neli-viisikymppinen nainen. Jotenkin en ole päässyt yli perusjuonesta että joku sileäksi puuteroitu ryppyinen ämmä painaa ilman ongelmia turpaan paria kolmea rivakkaa nuorta nyrkkeilijä-miestä ilman kättä pidempää, rupeaa naurattamaan ja sitten hävettämään kaikkien osallisten puolesta. Näitähän Hollywood nykyään suoltaa kuin tuutista, esimerkkinä Atomic Blonde jonka satanistikytköksistäkin syytetty pääesiintyjä päässee kohta vanhuuseläkkeelle. Täten en ollut muinaisen Elektra-tähden Jennifer Garnerin tähdittämää Pepperminttiäkään menossa katsomaan ennenkuin kaverini ovelasti linkitti Hesarin artikkelin minulle:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005834621.html ...vuoden vastenmielisin elokuva Hesarin mielestä, ja ensimmäisessä virkkeessä mainitaan Trump! Vaikka pääosassa on jo akottunut nainen! Tämähän on nähtävä. Joten barracudat jalkaan (ja housut), rado ranteeseen, askotti kaulaan ja punaisen maton kautta ensi-iltaan takariville. Kling-kling (shampanjat vierustoverin kanssa), ja valot himmenevät.
Ja sitten varsinaiseen asiaan. Ei sisällä spoilereita, joten vaikka et olisi elokuvaa nähnytkään, voit huoletta lukea eteenpäin.
Juonesta riittää hyvin yksinkertainen kuvaus elokuvahistorian tuntijoille. Charles Bronsonin klassikko "Death wish" on lämmitetty uudelleen, tällä kertaa pääosassa on valkoinen nainen, äiti ja vaimo. Juoni on se Bronson-klassikon mukainen: Perhettä surmataan julmasti, korruptoituneet viranomaiset eivät voi, ehdi eivätkä halua auttaa, ja niinpä jäljellejäänyt perheenjäsen alkaa jakaa omankäden oikeutta. Ja millaista oikeutta! Suolenpätkät ja veri lentävät kun valkoinen enkeli (Garner) kostaa meksikaaneille, vonku-intiaaneille ja muille ulkolaisille jotka olivat hänen perheensä murhan takana. Korruptoitunut poliisikin saa osansa. Aivan Bronsonin tyyliin sitten protagonisti jakaa oikeutta hieman muillekin rauhoittaen oman asuma-alueensa pikkunilkeiltä, varkailta ja huumemiehiltä. Jopa uppo-oudon perheen juoppoisä pannaan ruotuun ja siinä särkyy muutakin kuin viinapullo.
Leffan toteutus ja pienimuotoinen realismin henki saa kiitosta jopa minunlaiseltani puusilmältä. Lähitaistelukohtauksissa on ilmeisesti huippuasiantuntijoita käyttäen todella mietitty, miten 60-kiloinen nainen voisi tosiasiassa esim krav maga-, practical shooting- ja systema- taidoilla päihittää 100-kiloisen miehen. Vain parissa kolmessa kohtauksessa on menty älyttömyyksiin naistaistelijan kykyjen suhteen mutta ne voi sivuuttaa muuten sulavasti rullaavassa rainassa.
Erityismaininnan saavat vielä leffan antagonisti-valinnat. He ovat kaikki inhorealistisesti ulkolaista ja eriväristä porukkaa, pahiksiksi siis ei ole istutettu pakolla sitä perusvalkojenkkiä laillisine pyssyineen. Ei, nyt rikollisina toimivat sen näköiset ihmiset joita tosielämän poliisikin noissa puuhissa näkee, vaikkeivat saa siitä enää julkisesti puhua.
Sitten päästään leffan sanomaan. Minusta viesti on kaunis: olet sitten länsimainen mies tai nainen, jos kukaan muu ei puolusta perhettäsi, sinun on tehtävä se itse. Jos vahinko on jo päässyt tapahtumaan, niin kosta. Sielusi rauhoittuu siitä. (Ja katsoja nauttii leffasta).
-----------------------
Lopuksi vielä kiinnostava knoppi maailmantuskaa kokeville. Kun nyt kyseessä on leffa jossa hyvin #metoo-taginkin alle sopiva vanhempi nainen esittää pääosaa, miksi Hesarit ja muut liberaalit mediat sen lyttäävät maan rakoon? Väkivaltakin on aivan mietoa verrattuna vaikkapa aikaisemmin arvosteltuun Wolverine-sarjan viimeiseen rainaan? Elämme mielenkiintoista siirtymävaihetta jossa valkoinen nainen ei olekaan enää uhriutumisen ja ylimmillä hyväksytyillä portailla. Tämän ovat katkerasti esimerkiksi amerikkalaiset feministipiirit huomanneet - järjestötukirahat, opiskelupaikat, kiintiövirat ja muut etuisuudet menevätkin ihmisryhmille jotka ovat uhriutumisasteikolla kiilanneet pitkälle valkoisen naisen ohi. En nimeä näitä muita ryhmiä, asiasta kiinnostunut voi asiaa mietiskellä valtamediaa lukien. Ollaan tultu niin pitkälle, että valkoinen, perhekeskeinen ja korruptoitunutta yhteiskuntaa kurittava nainen ei ole enää hyväksyttävä ilmiö valtamediassa - mielenkiintoista! Mitä seuraavaksi?
Piilota foorumit
