Kuinka moni patonkilainen tekee töitä myös citikoiden tai muiden ranskalaisten (ei perunoiden) kanssa ja samalla harrastaa myös Citikoita?

En nyt Siruunoiden tai autojen parissa yleensäkään, mutta muutoin olen silleen onnellisessa asemassa että pitkästä harrastuksestani on tullut aikanaan myös leipätyöni ja yhä tuolla urala ollaan

Minä ainakin..
Ja on kyllä huono yhdistelmä,koska ennemmin tai myöhemmin jompaan kumpaan kyllästyy..
Koska töitä on tehtävä elääkseen,ja ikää liikaa ammatin vaihtoon,niin päätin lopettaa harrastuksen.

11 vuotta palveluksessa

No ei muuten mutta firman pakuina Jumper ja Boxer, niillä n. 45tkm kehoa siirrellään vuosittain työmaalta toiselle ja muutama Citikka kiskotaan trailerilla aasta beehen.

Asennusjuomien kanssa tekemisissä.

Eipä liity oma työ sitikoihin muuten, kuin että molempien kanssa saa välillä hämmästellä ranskalaista insinöörityötä

Täällä taas on työn kautta tullut harrastus. Aikanaan ollut Citroenin ja Toyotan kanssa tekemisissä ja vielä automyyjänä ollessa Citroenin myynti uutena ja käytettynä kiinnosti enemmän, kuin Toyotan.
Joskus laskin, kun oli myynyt uuden CX:n, niin ennen kuin ketju oli päätöksessä, niin oli tullut kuusi CX:ää vaihdossa, kun asiakkaat vaihto hiukan uudempaan.

Tästä tuli mieleen kun jokunen vuosi sitten menin kiireellä paikalliseen corollakauppaan katsomaan juuri myyntiin tullutta tonnin XM:ää. Meitä oli siellä samaan aikaan kolme kaveria sitä katsomassa, oli siinä myyjällä ihmettelemistä

Ranskalaiskippoja harrastettu noin vuodesta -87 ja töissä niitä joutunut ihmettelemään lentokentällä viimeiset 11 vuotta ranskalaisia lentokoneita tosin fakki-idioottina eli turbiini-inssinä ja moottorit ovat Pratt&Whitney Canada, Montreal jossa tosin nekin tyypit ovat kaikki ranskaa puhuvaa sakkia. Ehdottomasti kaikkien aikojen monimutkaisin lentomoottori ikinä.

Varsin laaja-alaisesti. Tosin vain harrastus ja sitikka. Harrastuksena voin tehdä kammentappeja( pienoismalliveturin kampikoneistoon) yhden millin kierteellä ja kohta esim. vaihdan sitikkaan etupyörään, tai takakynkkään...laakeria.

Työ ja harrastus kannattaa pitää erillään, tämä on tosin vain minun omakohtainen kokemus . 18 vuotta sitä jaksoin korjata Citikoita sekä työkseni, että sit harrastuksena omien Citikoiden parissa, työt loppui äkisti, harrastus vielä jotenkin jaksaa kiinnostaa, siitäkin meni kyllä into kun jouduin vuosi sitten luopumaan suurimmasta osasta kalustoa, se oli niin kova paikka, etten ole vieläkään jaksanut innostua uudestaan jäljelle jääneistä autoista...

No on minulla toki muitakin harrastuksia, kuin Citikat, ja uusiakin on tässä tullut, kun työttömänä ei ole ollut rahaa autoharrastukseen.

Uusi ammattikin tässä tuli hankittua, työt alkaa kunnolla ens kuussa, jospa sen myötä syttyis palo uudestaan autoihinkin harrasteena, on ainakin uusi työ ihan erillaista hommaa, kuin autojen kanssa touhuaminen

En työskentele sitikoiden parissa, ja omistuksessa olleet sitikat on olleet enimmäkseen käyttöautoja, joten ei oikein osu toi harrastepuolikaan.