Ennen-muinoin oli varsin harvinaista osata Karatea tai Judoa. Eksoottisempia lajeja nähtiin elokuvissa jos sielläkään. Klassiset nyrkkeily- ja painitaidot opittiin veljien kanssa nahistellessa jos oltiin aggressiivisesta perheestä lähtöisin.

Ehkäpä yksi kustakin lukiolaisluokasta harrasti näitä "itsepuolustuslajeja", ja kuivaesitteli taitojaan leuka yläkenossa välitunnilla. Kuviteltiin, että tällainen kaveri "ei saa koskaan turpaan nakkarin jonossa." Ehkäpä näin olikin, 90-luvullakaan ei ollut tavatonta nähdä ns.herrasmiesnahistelua ja karhupainia nakkikopin jonossa ilman joukkotappelua.

Jepjep. Mikäs on tilanne tänä päivänä, ja laajemmassa mittakaavassa globaalisti?

Joe Rogan kiteyttää asian varsin hyvin (suomennos kirjailijan): "Tänä päivänä valtaosa suurkaupungin kadulla liikkuvista sälleistä on jonkin taistelulajin harrastajia. Joka kulmassa on jonkin sortin dojoja joissa opetetaan Brasilialaisesta Krav Magasta ja Ju-Jutsusta lähtien kaikkea kaikille."

Toisaalta katu- ja sattumaväkivalta on raaempaa kuin koskaan ennen. Mitään "herrasmiessääntöjä" ei enää tunneta, maahan kaatunutta potkitaan päähän niin kauan että aivovaurio on varma asia. Munille potkitaan. Yksi yhtä vastaan -taisteluita ei enää nähdä kuin elokuvissa, kadulla ja "nakkikopin jonossa" on jengi vastaan yksilö ja joukkovoimaa käytetään.

Toisin kuin Jack Reacher-elokuvissa, esimerkiksi kolmen katusällin joukkoa vastaan ei pärjää minkäänlainen dojo-mestari vaikka olisi valmis tappamaan. Ja tilanteet joissa väkivaltaan törmää tänään, ovat yhä harvemmin yksi yhtä vastaan-tilanteita - ainakaan ne eivät lopu siten...

Tämä kaiken päälle merkittävä osa katusälleistä kantaa mukanaan teräaseita joita ei epäröidä käyttää.

Tosiasia on, että vaikka on mustan vyön kungfu-mies, öisen kaupungin kadulla vaaratilanteeseen joutuessaan on käytännössä yhtä suuressa kuolemanvaarassa kuin mitään osaamaton tallukka. Itse asiassa tutkimukset osoittavat, että itsepuolustuslajien harrastajilla on muita suurempi todennäköisyys kuolla väkivallan uhrina... kenties liika itsevarmuus laittaa ottamaan riskejä ja takaa tullut ns."kolmas mies" puukottaa haimaan... siinä oli taas yhden judomestarin hautakivi kirjoitettu.

Paras itsepuolustuslaji on 110 metrin aitajuoksu mutta sitä valitettavan vähän harrastetaan. Siinä ei ole sitä glooriaa kuin esimerkiksi Taekwondossa tai K2:ssa...

Voidaankiin kysyä onko mistään taistelulajista enää mitään käytännön hyötyä normaalielämässä?

Kuntonyrkkeily?

Kummelia mukaillen: Ampumapaini.

Kravmaga

Krav Maga on ainakin Israelin armeijan erikoisjoukkojen käyttämä, en tiedä olisiko jotain Etelä-Amerikkalaistakin perua. Minulle ei tosin ole tuttu kuin Simpsoneista. Kouluajoilta muistan pienen nuoremman pirun kovan tappelijan, joka harrasti karatea, aina nahisteli jonkun kanssa mutta jäi yläluokillakin melko kääpiöksi eikä oikein sitten pärjännyt ketään vastaan (en ole kyllä ihan satavarma lajista, olisiko jo silloin -70 luvun loppupuolella ollut pikkukaupungissa karateseuroja ja koulutusta, mutta olisi voinut olla lähellä sijaitsevassa suuremmassa kaupungissa ensimmäisten joukossa?).

Yksi mikä on käytännössä osoittautunut ylivoimaiseksi: mietiskely ja meditaatio tai toisin sanoen väestön vanheneminen. Tappelu on nuorten miesten puuhaa ja kun väki pappottuu ja mammottuu niin se rauhoituu ihan tahtomattaan. Henkirikoksissa ainakin ollaan aika rauhallisella tasolla, vaikka aika kultaa muistot ja ne kultaiset vuodet on takana, niin silloin -70...-80 luvulla oli henkirikoksia noin kolminkertainen määrä näihin tuoreempiin aikoihin (tuo linkin tilasto tosin päättyy noin 2013.. tai tuorein tieto siinä oli "Vuonna 2016 Suomessa surmattiin kuolemansyytietojen mukaan 63 ihmistä. Määrä oli pienin sitten vuoden 1895.") (väkilukuun shteutettuna on iso ero, muttei paljon muutu absuluuttisina määrinäkään)
https://findikaattori.fi/fi/97

Voi olla että osa tuosta raaistumisen tunteesta johtuu siitä että lehdistö uutisoi ja paisuttelee kaikkea.

Mutta en usko että taistelutaitojen kouluttaminen vähentää "sattumuksia", silloin pitäisi kouluttaa vain pelkästään uhreja, mutta mistäs sen tietää. Sotien jälkeen oli kuitenkin henkirikoksia reilusti ja erilaisia taisteluoppeja oli saatu ihan oikeissakin tilanteissa, toki muutkin vaikeudet niihin johti tilanteisiin kuin pelkkä osaaminen ja aseet.

On hyötyä. Yksinäiset kamppailu-/itsepuolustuslajeista kiinnostuneet löytävät samanhenkistä seuraa ja näin masennus ja ahdistus helpottaa, lisäksi kunto nousee. Muut sitten vain kohottavat kuntoaan. Toki siellä saattaa parisuhteitakin muodostua? Tietyillä aloilla työskentelevät saavat itsevarmuutta hoitaa hankalia tilanteita kun tiedostavat että kykenevät puolustamaan itseään /pääsevät irti tilanteesta/päällekarkaajasta. BJJ/lukkopainipuolelta ja miksei mainitusta krav magastakin naiset oppivat oikeasti toimivia tekniikoita ip:een.

Toki liiasta itsevarmuudesta voi olla haittaakin kuten yllä mainittu. Mutta kun tietää että pystyy haastajan polvet nitkauttamaan tarvittaessa niin rauhallisena pysyminen ja vastustajan rauhoittelu onnistuu paremmin äänen pysyessä rauhallisena.

Appropoo, krav magassahan vedellään kulkusille. Tuli vaan mieleen kun aloitusviestissä sitä ihmeteltiin. Hyökkäyksenä raukkamainen, itsepuolustuksessa tehokas.

Eri lajeilla on erilaisia mottoja, kuten harmonian tie, pehmeä tie ja sitten on: No Groin, no Krav Maga
https://www.youtube.com/watch?v=3k4IVHnT7aI

Tuo harrastuksen hyöty riippuu tosiaan katsantokannasta, itsellä oli mielessä kirjoittaessa lähinnä vaikka Juha Turunen (Juha Louhi), monivuotinen budolajien harrastaja/kouluttaja, Suomen ase budo ja erä -kaupan omistaja ja yhden budoseuran perustajajäsen sekä sittemmin rikkaan perheen tyttären kidnappaaja. Tietysti tilanne olisi voinut olla aika toisin jos tytär olisi ollut Krav Maga -expertti ja hyökkääjä veltto keski-ikäinen mies. Toisaalta kun tunnen tuon saman seuran ainakin yhden kävijän, joka käynyt Japanissa suorittamassa korkeampia daneja ja on ihan normaali rauhallinen suomalainen mies, niin eipä se harrastuksen vika ole jos harrastajissa on kahjojakin mukana.

Jekkerin aiemmista analyyseista ammentaen voisi päätyä tässä asiassa sellaiseen johtopäätökseen, että kaiken takana on ns. "tytön päälle pääseminen" ja em. ketjussa mainittu pelimiesmeininki.

Silloin 80-luvulla kun Rambo ja Karate Kidit oli muotia, niitä taitoja naisetkin arvostivat. Nykymaailmassa asia on toisin ja nuoren miehen kannattaa ennemmin vaikka tubettaa

Jos taas pohditaan vain sen itsepuolustuksen kannalta, niin tokihan mistä tahansa itsepuolustuslajista on hyötyä jos sitä vaativa tilanne kohdalle osuu. Sen todennäköisyys ehkä on pienempi kuin ennen tai tilanteet ovat muuttuneet sellaisiksi, että ip-lajin osaamisesta ei ole yhtä suurta hyötyä, mutta ei kai siitä voi haittaakaan väittää olevan.

Jos ajatellaan nykypäivänä "täysin turhia" harrastuksia, niin tässä mielenkiintoinen juttu suomalaisesta ratsujousiampujasta:
https://www.raymond.fi/paajuttu/soturi/

Oman kokemukseni mukaan pitäisi osata ensin tapella, ennen kuin alkaa harjoitella itsepuolustusta. Muuten ei tiedä, mikä toimii ja mikä ei, eikä liikkeitä saa sovellettua käytäntöön ennen kuin joku yrittää saada päänahkasi.

Toki lajia kuin lajia voi harrastaa harmonian ja itämaisen keskittymisen takia, mutta se pitää sitten lukea samaan kastiin vaikkapa joogan kanssa. Lajin litmustestinä on aina se, miten lajin tekniikoilla pärjäisi ihan oikeassa tilanteessa. Paras itsepuolustuslaji lienee helvetin vikkelä juoksu, mutta sitä ei voi ihan aina käyttää.

Systeman aloitan, jos joskus vielä jotain lajia alan harrastaa.

Tämmösen tyypin kirjoituksia on tullut joskus luettua pikkutunneille asti. Tässä pohditaan itsepuolustuslajien luonnetta: http://www.nononsenseselfdefense.com/AreMASD.htm

Toimiva laji kuntoiluun ja itsepuolustukseen on jokin oikea kamppailulaji. Potku-/thainyrkkeily, nyrkkeily, paini. Systemat yms on myös toimivia, niiden kuntoa kohottavista vaikutuksista en tiedä.

Ei ne budolajit ainakaan meilläpäin auta kun yöntimot ajaa BMW:llä yli.

Joo,samaa mieltä..Eikä auta puolustuslajit muutenkaan,kun isompi "lauma"käy päälle.
Kyllä minulle ykkösvaihtoehto on välttää yhteenottoa niin pitkälle kun pystyy.
Mutta viimeinen vaihtoehto,on sitten..Glock..

Kauaksi on tultu tämänkin laulun ajoista...

https://www.youtube.com/watch?v=1X7AnfYpMhA

Klikaten kuulee Frederikin version kung-fu:n osaamisen eduista...


On nuo taistelulajien harrastamiset aika paljon laajentuneet, niin lajien kuin lajiharrastajamäärien suhteen. Kun muistelee miten ala-asteella useamman sadan (lähes tuhannen) oppilaan joukosta ei kymmentä harrastajaa löytynyt, ja ne jotka harrastivat niin toisinaan kyllä "näytöksiään" pitivät muttei käyttäneet taitojaan muihin. Kerran muistan nähneeni kun eräs vähän pienempikokoinen päätyi itseään puolustamaan, kun muutamaa luokka-astetta isommat aikansa härnäsivät, ja kyllä tämä oli ainoa joka ilman mustelmia siitä selvisi...

Kuntoiluna varmasti menee mikä tahansa noista jo mainituistakin lajeista, mutta jos (ja ikävä kyllä kun) vastassa on terä/tuliasetta ja niiden käytön vähäinen kynnys, niin parempi olisi olla ajautumatta sellaisiin tilanteisiin missä taitoja tarvitsisi... Tuossa mielessä, ei ollenkaan osaa harmittaa että muutettiin oikeasti aika pienelle paikkakunnalle...

Niin se vastaus ip-lajien inflaatiolle löytynee suosiotaan räjähdysmäisesti nostaneiden vapaaottelun, bjj:n ja lukkopainin vetovoimasta.

Ei itsepuolustuslajien harrastamisella ole paljoakaan tekemistä vaaratilanteista selviämisen kanssa, aivan kuten Jekkeri heti aluksi totesi.

Jos yksi harrastaa viittä taistelulajia ja toinen kuorolaulua, niin aika selvä on, kumpi todennäköisemmin väkivaltaan törmää.

Taisi olla juuri täällä Tikkurilassa, kun joku 16-vuotias poika hakkasi 2,8 kilon terävällä kivellä sammunutta kaveriaan päähän (ja pyysi kaveriaan kuvaamaan teon). Nämä poikkeusyksilöt tekevät suurimman osan vakavaista väkivaltarikoksista.

Ongelma on, että meidän lainsäädäntömme keskittyy rankaisemaan rikollisia. Kansalaisten suojeluun keskittyvä lainsäädäntö puuttuu lähes täysin. Periaatteessa olisi varsin helppo tunnistaa vaaralliset yksilöt ja asettaa heille rajoitusia (ei siis rangaistuksia), mutta tälle tielle ei ole vain haluttu lähteä.

Jo tehdyistä teoista rankaiseminen on aika tyhmää puuhaa, ei se ketään henkiin palauta. Rikolliselle itselleenkin olisi parempi, jos teot estettäisiin jo etukäteen.

Ihan eka askel olisi ehdonalaisen vankeuden muuttaminen rajoitetuksi vapaudeksi. Vanhana elektroniikkamiehenä Jekkerikin tietää, että pantoja voitaisiin tehdä joka tarpeeseen ja vientituotteeksi myös; pantoja voisi olla passiivisia ja aktiivisia, joista ensinmainitut vain seuraisivat tekemisiä ja jälkimmäiset voisivat tarvittaessa vaikuttaa kantajaansa.

- Eikä niitä pantoja kukaan irrottaisi, koska siitähän seuraisi vain entistä raskaamman ja ikävämmän pannan kantaminen.

Oikeasti mitään tällaista ole tulossa, koska yhteiskunnassamme on rikollisten ja tavallisten kansalaisten välinen ristiriita ratkaistu toisella tavalla: meillä katsotaan, että yksilön velvollisuus on sietää tietty määrä itseensä kohdistuvaa rikollisuutta.

- Tämä periaate näkyy esim. juuri siinä, että bensavaras sai enemmän korvauksia kuin maksoi sakkoja mutta hänen kuvaansa leivittänyt bensakauppias sai kaikkiaan useiden tuhansien oikeudenkäytikulut ja sakot maksettavakseen.

Kahteen ensimmäiseen kappaleeseen olisi kiva kuulla perusteluita ja lisäksi vastaus toisen kappaleen todennäköisyyteen? Se että harrastaa kuorolaulua ei kerro persoonan aggressiivisuudesta mitään. Eikä sekään että harrastaa ip-/kamppailulajia. Ainakaan siinä porukassa missä itse harrastin ei aggressiivisia tyyppejä ollut. Pikemminkin rauhallisia kavereita joilla oli itsevarmuutta puhua ja perääntyä vaikeissa tilanteissa.

Tuossa järjettömässä Tikkurilan? tapahtumassa ei ole mitään tekemistä itsepuolustus-/kamppailulajien kanssa. Puolustuskyvyttömään kohdistuva teko jossa uhrilla ei mahdollisuuksia puolustaa itseään.

Itsepuolustustaidot antavat helposti itseluottamusta mennä paikkoihin, joita muuten tulisi kartettua. Ja moni harrastaa itsepuolustuslajeja siksi, että ammattinsa puolesta on keskivertoa suuremmassa vaarassa kohdata väkivaltaa.

Tehokkain itsepuolustuksen muoto on pysyä poissa paikoista, joissa väkivallan riski on suuri; kirkkokuoroa rauhallisempaa environmenttiä ei minulle kommenttia kirjoittaessa mieleeni tullut.

Ilman mitään luotettavaa tilastollista näyttöä olen edelleen taipuvainen uskomaan, että kirkkokuoron jäsenet törmäävät väkivaltaan harvemmin kuin itsepuolustuslajien harrastajat. Ja kyllä, joku voi harrastaa sekä itsepuolustuslajeja että kirkkokuoroa.

Sen Tikkurilan tapauksen toin esiin, koska olen siitä vähän järkyttynyt. En minä mitenkään väittänyt, että kumpikaan, uhri tai hakkaaja, olisivat olleet itsepuolustuslajien harrastaja. Mutta kumpikin oli keskellä yötä kaupunginosassa, jossa tunnetusti sattuu ja tapahtuu. Mitkään karatetaidot eivät sitä sammunutta uhria olisi auttaneet mutta se olisi, jos hän olisi ymmärtänyt pysyä poissa öisiltä kaduilta. Vaikka nyt siellä kirkkokuorossa...

Väkivaltaan taipuvaiset ihmiset ovat kyllä hyvin kiinnostuneita omien taistelutaitojensa kehittämisestä mutta vain hyvin harvoin näillä potentiaalisilla linnakundeilla on sitä pitkäjänteisyyttä ja kurinalaisuutta, mitä jonkin itsepuolustuslajin systemaattinen harrastaminen vaatii. Helpompaa on ottaa kivi käteen ja etsiä sammunut uhri.

Ach soo nut ma jumarran. Omasta mielestäni keskivertoharrastelija ei sen kummemmin hakeudu paikkoihin/tilanteisiin joissa on vaara joutua oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi. Esim. kaupunginosa/haasta riitaa baarissa. Tämä jonkusen vuoden harrastamisen, toki varsin suppealla osuudella kokonaisharrastajien määrästä, suomalla kokemuksella. Mutta mistäs sitä tietää että se kuorolainen intoutuu kuoron pikkujoulujen jälkeen snägärille ja siellä sitten sattuu ja tapahtuu?

Saatan muistaa väärinkin mutta oliko jossain todettu että Suomessa tapahtuvissa henkirikoksissa uhri ja tekijä tuntevat toisensa. Katuväkivallassa sitten uhri valikoituu sattumalta eikä tekijä ja uhri tunne toisiaan? Toki katuväkivallan uhrejakin menehtyy lyötyään päänsä katuun yhden iskun seurauksena.

Itsevarmuudella tarkoitin sitä että hyökkääjän käyttäytyessä aggressiivisesti harrastaja kykenee pysymään rauhallisena, puhumaan ilman äänen särkymistä, ja ennen kaikkea pitämään turvallisen etäisyyden hyökkääjään. Tämä ainakin omalla kohdalla tuli todettua aikaisemmassa ammatissa ja vapaa-ajalla. Ja nykyisessäkin ammatissa valitettavasti vaikken turvallisuuspuolen hommissa olekkaan.

Näitä väkivaltaan taipuvaisia kyllä näkyi silloin tällöin. Jäivät yleensä viimeistään 3 viikolla pois jo peruskurssilta kun ei se reipas jumppa ja loppujen lopuksi vähäinen tekniikoiden harjoittelu jaksanutkaan kiinnostaa

Taisi tuo tapaus, josta kerroin, olla aika tyypillinen: uhri ja tekijä ryyppäsivät kyllä yhdessä ennen tapausta mutta eivät he varsinaisesti kuitenkaan tunteneet toisiaan.

Mielenkiintoinen fakta tuolta 80-luvulta: silloin vartijoilla oli yleensä aseena korkeintaan kaasusumutin mutta taksikuskeille myönnettiin lupia luotiaseisiin. Joskus 90-luvulla vaimoni silloisen esimiehen poika ajoi taksia, kun poka päätti katkaista hänen kurkkunsa:kuski ehti laittaa kätensä kurkkunsa suojaksi, ei auennut kaulavaltimo. Sormista menivät jänteet ja kai hermotkin poikki, en tiedä kuinka hyvät kädet kirurgit niistä onnistuivat harsimaan. Taksikuskikaan ei voi sanoa, ettei mene johonkin osoitteeseen, koska pitää sitä vaarallisena; mentävä on.

Itsepuolustus on aivan eriasia kuin väkivältä tilanteet. Väkivaltaan voit harjoitella vaikka maailman tappiin ja kannattaakin. Kyllä se valmiuksia antaa ja ei aivan uutena tule, kun joku tarttuu kiinni. Väkivalta on sitten jakautunut hallittavaan ja hallitsemattomaan. Hallittavaan voit harjoitella ja kannattaa. Niihin olen joutunut useasti mm työssäni. Hallitsematon on sitten agression paikka. Jolla enemmän agressiota, hallitsee. Inflaatio johtuu omasta päästä, ei muusta. Jos ei kiinnosta, ei se haittaa. Itse koen asian juuri päinvastoin. Ehkä tietyt harrastelajit ovat kaventuneet, mutta lajien kirjo laajentunut merkittävästi.

Minusta nyt puhutaan paljolti kolmesta eri tilanteesta.

1) Jos on ammatissa jossa joutuu hakeutumaan konfliktitilanteisiin ja pystyy varmistamaan selustansa, on ilman muuta selvää että jotain kannattaa osata, itsepuolustuksen puolelta. Ammattitehtävään kuuluu ettei saa juosta karkuun. (tässä olisi kannattanut suomalaisten poliisien osata vähän enemmänkin: https://www.youtube.com/watch?v=sXW1vb7BU_8)

2) Jos on luonteensa tai puhetapansa tms puolesta henkilö, joka helposti suututtaa muita ihmisiä jokapäiväisissä kanssakäymisissä, vaikkapa nyt esimerkiksi tyyliin "Vastaiskun jalo taito"-threadin äärimmäiset tilanteet. Silloinkin on hakeuduttu tilanteeseen jossa väkivallan riski on koholla, ja jossa on mahdollista päästä yksi yhtä vastaan - tilanteeseen. Myös näissä tapahtumissa väkivaltalajin harrastus saattaa auttaa (voi siitä olla kyllä haittaakin, jopa enemmän kuin hyötyä, koska valheellinen itseluottamus...), jos ei kehtaa juosta karkuun.

Olennaista ylläolevassa kahdessa tilanteessa on se, että niihin on hakeuduttu, joko työn puolesta tai muuten. Koska ollaan itse aktiivisia osapuolia, kontrolloidaan tilanne ja ympäristö jo lähtökohtaisesti paremmin.

Mutta se tavallisin tapaus normaali-ihmiselle:

3) On jouduttu tai ollaan riskialueella joutua tilanteeseen, jossa tuntematon ihminen tai ihmisjoukko mahdollisesti käy kimppuun. Tämä koskee niin iltaöistä kävelyä suurkaupungissa, grillijonoa yöllä, ja lukemattomia muita tilanteita. Näissä tilanteissa vastapuolella on tänä päivänä lähes aina joukko, vaikka se ei siltä aluksi näyttäisikään. Ja kuten Joe Rogan korostaa, se aggressiivinen vastapuoli on todennäköisesti jo treenannut Krav Magaa 7 vuotta, siinä ei se kahden vuoden Aikido ja rauhallinen ääni paljon auta... olennaista on se, että vastapuoli on valmis ja valmistautunut väkivaltaan. Paljon parempi olisi heti juosta ja pirun kovaa - 110 metrin aitajuoksija saattaa säästää henkensä. Mutta gloria puuttuu...

Mielestäni tämä inflaatio koskee nimenomaan casea 3). Toki ykkösessä ja kakkosessa asiaan myös vaikuttaa se, että yhä useammin kaikki osapuolet osaavat "jotain" - on aina vain vaarallisempaa selvittää kumpi osaa enemmän, kun potku munille ja korvan puraisu irti päästä on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Inflaatio? Pitäiskö "itsepuolustuslajit" rehellisesti nimittää väkivaltalajeiksi tai puhtaaksi kuntoiluksi? Onko ainoa todellinen jokamiehen "itsepuolustuslaji" 110 metrin aitajuoksu?

Raumalainen sanoisi: karaten pakkoo.

Tuosta videosta. Onko poliisit koulutettu välttämään väkivaltaa viimeiseen asti ja sen takia eivät menneet porukalla kimppuun heti alussa? Kai ne tuollaisen normaalikokoisen hepun olisi nippuun saanut. Noilla piiskoilla, joilla läpsivät, ei juuri tehoa näyttänyt olevan.

Voi olla, mutta aina joskus tulee tapauksia, joissa yhdellä ihmisellä vaan on sellaiset voimat ja stamina, ettei sitä pysäytä isompikaan joukko. Tunnen henk.koht. tapauksia, joissa ei kourallinen sinipukuisia riittänyt, ennen kuin saatiin lopullisesti rautoihin ja säilöön. Tyyliin 1-2 tyyppiä per raaja ja muutama vielä päälle. En tiedä, missä hevoshormonitarhassa ovat kasvaneet.