Kaikki Citroen-miehet tietävät mitä tarkoittaa voimaohjattu jarrupoljin. Jarrupolkimen liikematka on minimaalinen ja jalan painovoima polkimella on se mikä määrittää jarruvoiman, ei polkimen liikematka. Hyvin erilainen käyttöliittymä verrattuna kaikkien muiden autojen jarrupolkimiin. Niin erilainen, että BX:stä alkaen Citroen on lisännyt keinotekoisesti liikettä jarrupolkimiin, että tavallinenkin tahvo osaisi jarruttaa kohtuudella.

Olen kuitenkin itse aina pitänyt noista lähes liikkumattomista jarrupolkimista, kaiken huippuna tietysti SM:n tatti jota kutitellaan pottuvarpaan kärjellä ja auto pysähtyy kuin taikaiskusta.

Miksi emme tekisi samanlaista rattia?

Kuvitelkaapas aivan tavallisen näköinen ratti, joka ei pyöri lainkaan. Siis ei edes millimetriäkään. Pyörien kääntökulman määrittää se voima jolla rattia väännetään (ei käännetä!) vasta- tai myötäpäivään. Ratin akselilla on mikromekaaniset voima-anturit, niitä on nykyään sellaisia jossa liikematka on voimavälillä 0-10 kiloa millimetrin sadasosia ja tarkkuus on 10 bittiä tai ylikin.

Siinäpä olisi citroen-miehen ratti! Ei tarvisi koskaan sahata rattia edestakaisin, vaan se pysyisi paikallaan kuin valettuna. Kanssamatkustaja ällistelisi miten ihmeessä auto kääntyy kun kuskin kädet lepäävät rennosti ratilla liikkumatta vähän vähääkään. Kyseessä olisi ikäänkuin seuraava futuristinen askel DIRAVIsta eteenpäin.

Mitäs mieltä tällaisesta ollaan?

Huippuidis!

Uusi huippusitikka tuollaisella ratilla, tuttijarrulla, keskiöttömillä pyörillä ja perunankuorilla toimivalla supermoottorilla olisi unelmieni auto...

Ensimmäisenä tulee mieleen ongelmat voimakkaassa jarrutuksessa. Jarrua kun poljetaan tosissaan ja rattia puristetaan rystystet valkoisena, tulisi tarpeetonta kiemurtelua. Samoin nopeat väistöt olisi ongelmallisia. Menisi kulmikkaaksi, kun vääntäjän omista liikkeistä tulisi häiriötä. Perinteinen ohjaus antaa nuo paremmin anteeksi.

Nyt kun miettii, niin ehkä tuo ensin mainittu ei välttämättä olisi ongelma...

Jos tuon saisi toimivaksi, niin olisi kai mahdollista sähköisesti parantaa suuntavakautta. Kiihtyvyysanturit tms. haistelisi suunnanmuutoksia ja näitä korjattaisiin. Vaarana tietysti, että systeemi alkaisi oskilloimaan.

Työkavereissa ensireaktiot "kiinteän keskiön" suhteen oli jo sitä tasoa, että kiinteä ratti aiheuttaisi takuulla suoranaisen paskahalvauksen.

Käsien rento lepäily ratilla ja voiman määrään perustuva ohjaus ei nyt ihan tunnu sopivan yhteen...

Ja tuossahan ei olisi minkäänmoista tuntumaa käsien voiman ja pyöriem kääntymisen välillä, ei edes tietäisi koska on pyörät linkussa kun ei voi tietää milloin on maksimivoima käytössä.

Eikö kävisi vain servo-ohjaus diravin tyyliin mutta paljon pienemmällä liikeradalla. Jos pyörät kääntyy sen jälkeen ehkä 45 astetta puoleensa niin ratti saman verran, eikä voimalla olisi merkitystä liikkeen määrään?

Lentokoneissa ainakin F-16 hävittäjässä on kokeiltu stickiä joka ei liiku vaan mitataan voimaa, myöhemmissä lisättiin jouset, että keppi liikkuukin (silti mitataan kai vain voimaa?)

Sitten kun tulee automaattiajavia autoja tulee varmaan myös uudenlaisia varajärjestelmiä ihmiskuskille, tuskin pyörivässä ratissa on mitään sen luonnollisempaa kuin muissakaan tavoissa, eli kaikkeen voisi tottua? Tasainen pidempi kaarros luulisi olevan helpompaa pitämällä rattia paikoillaan kuin pitämällä tasainen voima. Onkohan rata-autoluokissa määrätty että pitää olla pyörivä ratti - en ainakaan tiedä mitään luokkaa, jossa olisi joku muu ohjaustapa (voisihan niitä jokaista neljää pyörää, tai useampaakin, ohjata omilla säätömoottoreilla tms?)

Jottei ihan tunnottomaksi menisi niin kuskin penkin tulisi hieman kääntyä ja kallistua sen mukaan missä asennossa ratti on tai mikä on ajon dynaamisuuden suhde.

Tähänhän voisi integroida kaasun ja jarrunkin, niin saa lattian tyhjäksi.

Työntää rattia, niin auto hidastaa. Vetää rattia, niin auto kiihdyttää. Tällöin rajussa jarrutuksessa saa työntöapua ja hurjassa kiihdytyksessä rattia tulee vedettyä vielä lisää.

Pitäiskö sitten laittaa vielä ratin ylös-alas -akselille ajokorkeuden säätö...? Nostaa rattia, niin auto nousee ja niin edespäin...

Ja jos ratin ei tarvitse pyöriä, niin sehän voisi myös näyttää erilaiselta. Vaikkapa ritariässäratilta.

Huh!Sekin vielä..Kun Diravi kehitettiin,ehdottivat jotkut kuulemma,ettei mitään mekaanista yhteyttä(varmistusta) tehtäisi...
Onneksi kuitenkin järki voitti.

Terve
Tein aiheesta tutkielman eli lopputyön vuonna 1993 ja päädyin esittämään kuvan mukaista joystick -ohjausta. Oikean käden vivulla hallittaisiin ajoneuvon suunnan muutoksia ja kiihdytystä ja jarrutusta. Prototyypissä vipu liikkui vaakatasossa, vaikka luontevampaa lopulta olisi vivun liike nivelpisteen varassa, kuten peliohjaimessa. Myös vivun suunta kiihdyttämisen ja jarruttamisen suhteen oli vähän ongelmallinen; loogisempaa olisi kiihdyttää työntämällä sauvaa eteenpäin, mutta tässä taas jarruttamisen itsetehostus (kuljettajan siirtyminen eteenpäin) toimii väärään suuntaan. Hallintavipu oli sijoitettu alas laskettavaan paneeliin, jolloin se asettui luontevasti tasolle, jossa kuljettaja saattoi pitää käsiään rennosti. Tätä ei tietysti päässyt todentamaan, sillä koko prototyyppi oli vain hahmomalli. Olen kyllä sen jälkeen nähnyt tämän tapaisia toimiviakin esityksiä, ainakin Mercedes Benz on sellaisen esitellyt.

Hieno tutkielma. Sauvasta - joissain materiaaleissa on mainintoja, että Citroen olisi kokeillut ohjaussauvaa Citroen SM:n ohjausjärjestelmäksi mutta "markkinointiosaston paine" olisi ohjannut kuitenkin ratin käyttöön.

Itse olen ollut aina kiinnostunut järjestelmistä jossa mikään ei liiku mutta toiveita toteutetaan silti. Citroenin "liikkumaton" jarrupoljin on aina edustanut minulle autoteollisuuden huippuinnovaatiota.

Tuollaisen liikkumattoman ratin ohjausliike äärivasen-äärioikea ottaisi aikaa sekunnin murto-osia. Niin hyvässä kuin pahassa...

Aivastus - ja auto on ojassa

Ratin tilalle touch-pad ja olisi taas askeleen helpompaa hallita hakkeroitua autoa

Ideana joo ihan mielenkiintoinen, mutta keksintönä ja mahdollisena tulevana rahasampona kyseenalainen, sillä rattiahan nimenomaan yritetään hävittää, jos ajatellaan näitä itseohjaavia autoja...

Ford sai tuosta nyt syksyllä patenttihakemuksen läpi, joten tuollainen tullee lähitulevaisuudessa.

Kiteytettynä haittapuolet.

Noita ohjaussauvallisia sovelluksia, joissa sauvassa on sekä ohjaus että kaasu-jarru -toiminnot, on ollut liikenteessä seassa jo jostain 80-luvulta, ellei aiemminkin. Voin yrittää kaivaa jostainpäin muuttoarkistoa TM:n, muistaakseni 80-90 -taitteesta, jossa esitellään paku kyseisellä ohjaustavalla varustettuna...

Niin, neliraajahalvaantuneelle rakennettu laitteisto, sen verran käsi liikkuu että saa sähköpyörätuolia hallittua, ja vastaavat systeemit sitten rakensivat pakuun. Alkuperäisetkin ohjauslaitteistot oli säilytetty, että kuka tahansa muukin sillä autolla pystyi ajamaan, omistajan lisäksi...

Näin. Ilmiselvistä syistä tätä keksintöä ei ihan radikaaleimmassa muodossaan voi toteuttaa kuin erikois/pelleilykäyttöön. Toisaalta CX:n diravista käytettiin avain samanlaista argumenttia kun se tuli Suomeen, kyseessä on myös tottumiskysymys.

Mutta toimiva hybridi voisi olla se, että keskialueen "Pieni ohjastus" tapahtuisi ilman ratin liikettä pelkällä pikku voimalla. Mutta kun voima kasvaa esim yli 2N niin ratti kääntyy ihan normaalisti. Olen vakaassa uskossa että se pieni "keskialueen sahaus" muuttuisi paljon rentouttavammaksi tuollaisella ohjauksella.

En epäile etteikö hyvin toteutettuun tottuisi. Vaatii toki ihan erilaisen herkkyyden motarille ja parkkikselle. Lisäksi pyörien asennon näytön mittaristoon, muuten esim. Ahtaissa paikoissa voi tulla liikkeellelähdössä ongelmia. Mutta kyllä itse pitäisin kääntyvää, vaikka +-45 astetta, paljon luontevampana ja turvallisempan. En tosin halua ajaa FBW ohjauksella, vaikka toimii paljon vaativimimmissakin kohteissa ilmailun puolella...

Nimenomaan diravin tulo sai aikaan näitä "aivastus ja kävin ojassa" -kommentteja... Diravi on kuin ei tarttis ohjata lainkaan, ajatus riitti auton suunnan muutokseen. Monesti kun laitoin täysin ummikon ajamaan CX:ääni niin jouduin sanomaan ekan 100 metrin jälkeen että ÄLÄ OHJAA! Oli nimittäin ihan helvetinmoista kiemurtelua. Itse opetteli ajamaan joskus myöhemmin diravilla niin että otin kuvernöörin vaijerin irti, täystehostus kokoajan, se oli ihan parasta.

Miten toi siis toimii tuo liikkumattomuus? Tiedän, että tatti ohjaa hydrauliikan painetta jarruihin kuten Xantiankin pehmeytetty ja liikeradalla varustettu poljin, mutta onko tuo liikkumattomuus käytännössä jokin pieni venttiili, eli tatti liikkuu kuitenkin minimaalisen määrän, vai onko siellä oikeasti varsinaiseen vääntömomenttiin reagoiva mekaaninen systeemi?

Se tattihan on suoraan jarruventtiilin kara? Uudemmassa vaan poljin painaa sitä vipuvarren kautta (+mahdollinen jousi)

Samantyyppinen jarruventtiili siellä on ja kyllähän se siis vähän liikkuu, mutta niin liikkuu hieman kiinteä umpirautatankokin jota mitataan venymäliuska-anturilla. Mutta jalkatuntuma oli(ainakin tottumattomalle) kuin olisi liikkumatonta kuminpalaa työntänyt pohjaa vasten.

Ja mikä on sitten oikeasti liikkumaton, olisiko peruskallio tai teräsbetoni - ei mikään ole: vieläkin muistan kun aikoinaan fysiikan professori aloitti: uskotteko että taivutan tuota palkkia yhdellä sormella (julmetun kokoinen kantava kerrostalon teräsbetoninen pystypalkki) - ja kyllähän se palkki taipui ihan mitattavasti, laserin ja peilin avulla huomasi helposti kun pikkusormella painoi palkin kylkeen, samoin peruskallio puristuu kasaan kun sitä painaa sormella tai siinä kävelee.

Tuommonen on DS:n jarrutattiventtiilihässäkkä. Sm:ssä sitten sama ylösalaisin, ja Merakissa ilman jarrutasapainon säätösylinteriä ja tavallisemmalla polkimella...


Ja sama piirrettynä...

Ei tuo aivan liikkumaton ole, Sm:stäni kun tuo oli pöydällä jumituksenpoistossa, niin tuli mitattua luistien liike -se oli aika tarkkaan kuutisen milliä ääriasentojen välillä, polkimen päässä kymmenkunta milliä. Sekä näissä "uudemmissa" missä on tuo tuommoinen iso tatti, sekin vähän joustaa, verrattuna DS:n alkuperäiseen kovaan pienempään nappulaan lattiassa...

Vaan vaikka tuon liike olisikin sen kymmenkunta milliä, niin se on murto-osa perinteisempiin pumpattaviin jarruihin verrattuna. Eikä tuon tuntuma ole ollenkaan huono, verrattuna itse pumpattaviin, se vaan vaatii vähän opettelua, ettei löydä otsaansa tuulilasista tms jännää...