Kahtelin nettiautosta Perslinkojen hintoja ja mikä mielenkiintoista, tuntuu ranskanraudassa olevan raha turvassa. Vuosimallin 2014 Berlingo näyttäisi olevan vain neljäjapuolisataa kalliimpi kuin nelisen vuotta vanhempi samanlainen hieman runsaammilla kilometreillä. Pääomakulu viisi vuotta vanhalle autolle siis hintsusti yli saturaisen vuodessa, ei paha!

(Sitä, että ensimmäisten viiden vuoden pääomakulut on olleet neljä tonnia vuodessa, ei kerrota...)

Tuolla logiikalla voisin pistää Berlingon Nettiautoon myyntiin sadalla tonnilla ja sanoa, että sitikka se vaan nostaa arvoaan

Nettiautossa pyydellään mitä sattuu, eri asia millä hinnalla niitä sitten myydään...

Berlingosta voi olla mitä mieltä vain, mutta kyllä 70- ja 80-luvun isot kissat ovat erittäin hyvin pitäneet hintansa verrattuna esimerkiksi perinteisesti kalliina pidettyihin mersuihin.

-80-luvun hienokuntoinen CX turbo on (paljon) kalliimpi kuin vastaava 560 SEL
-70-luvun DS on moninkertaisesti saman hintainen kuin mersun isot sedanmallit noilta vuosilta, toki erikoismallit poislukien
-yhden SM:n hinnalla saa neljä hyväkuntoista, uutena samanhintaista coupe-mersua noilta vuosilta

Mitenkäs tämän selitätte?

Oliskohan tksi selitys se, että sitikoiden hintakäyrä on tehnyt notkahduksen nollaan ja hyvät on vähissä?

Varmasti tämä on yksi tekijä. Vanhoilla mersuilla on ollut aina omat säilyttäjänsä ja toki tehdaskin on tukenut vanhaa eri tavalla kuin PSA.

SM:n osalta valmistusmäärä alunperinkin oli pieni, mutta ei niitä coupe-mersujakaan niin kovin valtavasti valmistettu. Yksin tämä ei selitä hintaeroa.

Itse nykyharrastajana olen sitäkin mieltä, että 70-80 -luvun mitkä hyvänsä eurooppalaiset umpiautot ovat aika tylsiä ja mielenkiinnottomia ennenkuin mennään sinne ferrari/lambo/detomaso -hintaluokkaan. Paitsi sitikat! Niissä on se oma teknologinen erikoisuutensa ja viehätyksensä, kun hydrauliikka puhisee ja jousitus velloo kontrolloidusti, ja jarru on nappi lattiassa... Ajodynamiikka on erilainen ja mielenkiintoinen verraten esimerkiksi noihin mersuihin.

Sen sijaan 70-80 -luvun umpimersussa ei ole mitään mielenkiintoista tai oikeastaan erilaista nykyautoihin verrattuna. Ne ovat ajolleen kuin tavattoman huonoja ja kömpelöitä nykyautoja, mikään erikoispiirre ei pistä silmään. Miksi harrastaa sellaisia? Mihin niillä ajaisi, miten siitä nauttisi?

Olisiko siten yksi elementti tässä arvonnousussa se, että SM, DS- ja CX-sitikat ovat niitä hyvin harvoja tavallisen ihmisen kukkarolle sopivia museoautoja, joissa on oikeasti jotain hyvin erikoislaatuista "kokemista" ja esson baarissa puhumista? Mikä muu alle 100.000 nykyeuron 70-80-luvun auto täyttäisi nämä määritelmät?

Kun mennään vanhempiin, rupeaa jo erikoista koettavaa löytymään kohtuuhintaan. Hydraulisesti jousitettu alkuperäinen Mini on jokaisen koettava joskus. VW Type 1:llä kannattaa ajaa joskus jo sen takia, että käsittää mikä kansanauto oikeasti on minimissään. Rättisitikkakin on merkillinen kiikku joka panee virnuilemaan. 50-60 -luvun jenkeissä on ällisteltävää siipineen, kromeineen, karmeine kaseineen ja piiloutuvine lamppuineen, kyllä niissä on jutunjuurta ja eräät ovat naurettavan kevyitä ajaa. 50-luvulla cadillac oli maailman ykkönen luksusautoissa, ilmajousituskin ja kasikone kun rolssit olivat kutosia...

Mutta 70-80 -luku? Tyhjää täynnä!

70-80 -luvun jenkeistä toki voi löytää jotain, ehkä...

https://drivetribe.com/p/cruising-in-my-land-yacht-1978-TuFItEEtT6Won4LGOeAjaQ?iid=KwHHicosQTagA3tx_TeFRQ

No näinhän miekin ajattelin ja kyselin tarkemmin Hyvinkääläiseltä autokauppiaalta. 2010 Berlingon käypä arvo on viisi tonnia ja 2014 samanlaisen 5500. Tieto siis suuresta autoliikkeestä jonka liikevaihto oli 336,8 miljoonaa euroa 2018 ja työllisti 415 henkilöä.

Niin oliko tässä nyt kyseessä se, että pyytävät 2010:stä 5000€ ja ovat hyvittämässä sinun 2014:sta 5500€ ?

Eiei. Pyytävät 5000 ja hyvittäisivät neljä vuotta uudemmasta kolme ja puoli tonnia. Pitäähän autokaupan tuottaa.

Mutta kattokaa mitä ne maksaa Saksassa.

Tai mitä niistä pyydetään? On siellä satastenkin autoja mutta pääosin kulkevat xm on tonneissa tai vähintään tuplasti Suomen (pyynti)tasoon. Nyt on viimeiset hetket ostohousuille.

https://suchen.mobile.de/fahrzeuge/sear ... DESCENDING

Toi on muuten jännä juttu, huomasin saman kun olin tätä nykyistä HDi240:ä ostattelemassa. Tein vertailututkimuksen euroopan markkinoille ja löysin myynnistä 5 kappaletta +- 1-vuosimalli suuntaansa. Kaikki Saksassa, kaikki enemmän ajettuja ja kaikissa pyynti useita tuhansia enemmän kuin mitä olin tästä Suomessa myynnissä olevasta neuvotellut. Siihen sitten vielä verot + muut kulut päälle. Hain autoni Vantaalta.

Emmäätiijä... just puhuttiin asiantuntevan tallikaverini kanssa, joka tuo noita 911:iä ja muita arvoautoja Euroopastakin, enemmän kumminkin jenkkilästä. Mietin että olenko mielipiteineni yksin mutta ei - kaveri oli samaa mieltä. Niin mistä?

No siitä että Mobile.de:n pyyntihinnat ovat syystä tai toisesta karanneet käsistä. Sieltä katsoen mikä tahansa rupinen paska maksaa 10.000 euroa vaikka ne vaihtavat harrastajien kesken omistajaa tonnilla-parilla. Koskee niin sitikoita, mersuja kuin muitakin klassikoita. Miksi näin on, sitä emme lähteneet arvailemaan. Ei niitä Saksassakaan noilla hinnoilla myydä.

Alle 60.000 km ajettujen huippuyksilöiden hinnat kulkevat omia polkujaan, ja niitä ostavat 3-6:sinkertaiseen hintaan perusyksilöihin nähden nostalgiahimossaan ne saksalaiset lääkärit ja arkkitehdit. Mutta ei noista 150tkm+ ajetuista kukaan mitään maksa, missään. Tämmöistä mieltä täällä ollaan.

Mobile.de on palsta jossa tyrkytetään ylihintaan itäeurooppalaisille ja venäläisille vehkeitä, jotka eivät saksassa kaupaksi mene. Parhaat yksilöt ja oikein hinnoitellut myydään paikallisesti eikä myyjä edes vaivaudu mitään kuvia mihinkään "mobileen" panemaan, korkeintaan parin rivin pikku-ilmoitus paikallisessa paperilehdessä jos sitäkään. Niin se vaan on. Parhaat ovat varattuja paikallistuntemuksen omaavalle, Saksassa enemmän kuin missään.

Enemmänkin minä uskon siihen, että 1970/1980-luvulla syntyneet sukupolvet ovat viimeisiä joilla on autoihin minkäänlaista tunnesidettä. Nykynuorille auto on yhtä kiinnostava kuin pyykkikone, noin keskimäärin. Kaikkien paitsi halutuimpien +100.000 eur klassikoiden haluttavuus ja hinnat tulevat putoamaan nollaan tai alle, kun tämä nyt neljä- viiskymppinen ostovoimainen polvi vanhenee ja jättää vanhojen autojen ropaamisen pois. Kuka ne kaikki romut ostaa? Ei kukaan.

Viime viikolla katselin saksalaisia jotka ajeli noilla klassikoilla 4 päivää ympäri Gardaa, vehkeet oli virheettömiä entisöintipajojen tuotoksia ja ajotapahtuman lopuksi osallistujille oli varattu 2 parasta rantaravintolaa, siellä ne paremmat vehkeet vaihtaa omistajaa jos vaihtaa, muutama tavan tallaajan laitos oli joukossa, esim GT taunus ja 2 amatsonia, näissäkin kunto ylitti normi suomitarjonnan reilusti.

Mut tohon Berlingoon, moisia kanssa katselin ja tuollainen pitäisi ostaa 2-4 vuotiaana jolloin hinta on pudonnut uudesta reilusti, siitä se ei sitten hirveästi putoakkaan, lähes kaikki on vaan robottilaatikolla, jotkut 08-09 on shitikaksi huippukalliita

Näin on, kanttiautossa tämä näkyy jo nyt, perikunnat on ihmeissään autojen kanssa, itselläkin into mihinkään ylimääräiseen ropailuun on kateissa, löytyisikö se sitten takaisin halvalla kanttiautolla