Jokainen nauraa jollekin.

Yli 40-vuotiaat naiset saavat parhaat kicksit vahingonilosta. Tämä myös koskee monia naismaisia, määkiviä miehiä. Hihitellään ja turskahdellaan kun epämiellyttävän kaverin firma menee konkurssiin, tai serkkumies lyö varpaansa kipeästi kynnyksen mutkaan.

Amerikkalaisten pierukakka-huumorintaju on laajalti tunnettu. Yhdistettynä vahingoniloon ja ekshibitionismiin se tuottaa juuri sellaista sontaa kuin jenkkikomediat tänä päivänä ovat - vrt. "Bad Grandpa".

Ranskalaisten, kuten myös eestiläisten, huumorintaju on sysimusta. Eestin kaikkien aikojen nauretuin pätkä on "snaiper", jossa mm. ammutaan lapsia.

Brittien huumorintaju on varsin vähäeleistä. Esimerkiksi Monty Pythonin "I'd like to buy an argument"-huumorille moni itseään sivistyneenä pitävä naurahtelee. Tuoreempi britti"huumori" enemmänkin repii hauskaa ihmisten kuolemasta sekä huuomeista, ja niistä seuraavista "hassuista" tapahtumista alamaailmassa - Snatch, Trainspotting ja niin edelleen.

Monet suomalaiset insinöörityypit pitävät hyvinkin hauskana Jopen tuplapersoonaa, kurahaaran veljeksiä sekä "voihan näitä kilpailuttaa"-pankkivirkailijaa. Ennen naurettiin Loirille ja Pertti Pasaselle.

...................

Ystävät. Tämä herättää kysymyksen, onko edes olemassa sellaista asiaa kuin "sivistynyt huumorintaju"? Onko jokaisen vaan konemaisesti naurettava sille mikä naurattaa, vai pitäisi itseään yrittää ylentää ja saada nauru hersymään vaikka Pushkinin "lyhyissä erikoisissa", niillehän saa sivistysmieskin nauraa?

Sivistynyt huumorintaju on sitä, että osaa ympäröivän kulttuurin, henkilöiden ja tilanteen mukaan käyttää siinä olosuhteessa sivistyneeksi vakiintunutta huumoria. Se, että osaa näin tehdä on osa yleissivistystä.

Eli ettäkö...ettäkö tilanteen mukaan pitäisi pystyä muuttamaan sitä, mikä itseä naurattaa? Melkoinen kameleontti pitää olla, jos siihen pystyy reaaliajassa! Ettei tuollainen ominaisuus olisi jonkinlainen skitsofrenian aste?

Teeskentely on asia erikseen - mutta silloinhan ei puhuta henkilön todellisesta naurusuonesta vaan näytellystä "tekonaurusta".

Nyt haluaisin kuitenkin keskustella siitä, mikä ihmisiä aidosti naurattaa.

Minä sain tästä avauksesta heti hyvät naurut. Voin kuvitella kuinka jotkut patonkin käyttäjät aivan kihisevät raivosta ds-jekkeriä kohtaan näistä avauksista.
Minun mielestä ds-jekkerin kirjoitukset on todella loistavia.

Edustavat loistavasti aitoa sivistynyttä patonkihuumoria, vähintään samaa tasoa Mauri Äkäslompolon, eli tuon Siikhin isä kanssa totuuttakin jutuissa saman verran
http://rakasturanskalaiseen.fi/jumper-mauri-akaslompolo.html

Mun mielestä parasta huumoria on sellainen, jossa puhutaan paskaa vakavalla naamalla. Toiset huomaa tämän heti, ja naureskellaan yhdessä. Suurelta osalta menee ohi koko juttu, mutta niitä voi sitten itsekseen naureskella jälkeenpäin, ja kehuskella nokkeluuttaan kavereille.

ns. Telkkuhuumoria en juuri fanita, mutta Brittien jutut useimmiten hymyilyttävät. Ja nämäkään eivät yleensä ole varsinaisia huumoriohjelmia.

Päinvastoin, vieraalla paikkakunnalla aamuyöllä paikallisella nakkikioskilla se on enemminkin ennakoivaa terveydenhoitoa

Olisiko sivistynyt huumori sitä mikä jää jäljelle kun jätetään pois sivistymätön huumori, eli alatyyli, vahingonilo ja ilkeys? Vai pitääkö rajata tarkemmin, eli että sitä ymmärtääkseen pitää olla sivistynyt, mitä se sitten tarkoittaakaan. Osuvat lainaukset klassisista kirjoista, runoista tms. tai parodiat niistä?

Olisiko se Kari Väänäsen kuoliaaksinaurattajan huumori sitä sivistynyttä huumoria

Jotta sivistyneen huumorintajun voisimääritellä, pitäisi ensin määritellä sivistys.
Akateeminen Oxfordin käynyt britti nauraa eri asioille, kuin Lapin perukoilla asuva poroisäntä.
Ja kumpikin on mielestään oikeassa.

Itse nauran sekä Monty Pythonille kuin Kummelillekin, ja pidän huumorintajuani erittäin sivistyneenä.

Sivistynyt huumorintaju, käsite on pirun laaja. Moni itseään sivistyneenä pitävä henkilö
saattaa olla täysin vailla huumorintajua. Toisaalta tavallinen tallaaja, jota ympäristö pitää
tylsänä ja huonona juttuseurana, voi osoittautua erittäin huumorintajuiseksi. Kunhan ensin
pääsee ujoudestaan ja arkuudestaan. Mielestäni sivistynyt huumorintaju vaatii avarakatseisuutta.
Kykyä viihtyä erilaisten ihmisten seurassa, kykyä keskustella muidenkin kuin oman "kastinsa" edustajien
kanssa. Kyllä se huumori sieltä pulpahtaa esiin väistämättä, erilaisen huumorin ymmärtäminen on sivistynyttä
jos mikä.
Kirjailijoista huumorintajulla mitaten huippuja ovat kotimaisista Veikko Huovinen, ulkomaisista
John Steinbeck. Molemmat erittäin avarakatseisia, huumorintajuisia, siis sivistyneitä. Ikävä kyllä jo edesmenneitä.

Miten määritellään sivistynyt? Voiko tavis olla sivistynyt kouluja käymätön kansalainen?

Sivistyneen, ehkä äärimmäinen vastakohta voisi olla öykkäri. Tosin mikään ei estä öykkäriäkin lukemasta, itseään sivistävällä tavalla. Silti ei olisikaan oppimisesta kyse, vaan luonteenlaadusta. Tosin se voi olla opittuakin, kotikasvatus.... Se vapaa, kaikki hetimullenyt. Nämä piirteet näkyvät tieliikenteessäkin, jossa voi huumori olla kaukana. Yksi kehnoimpia huumoriohjelmia on TV:n amerikkalaiset kömmähdysvideo-ohjelmat. Niissä ei ole mitään nauramista, koska "kuvioiden" seurauksena todennäköisesti ainakin sattuu kipeästi. Huumoriasiat ei olekaan yksiselitteisiä, vaan voi olla enemmän kuin veteen heitettyjä. Kyllä se sieltä pohjalta voi löytyä. Huumorintaju on myös mielentila-asia. Joskus ei mikään naurata, joskus saa koko ajan nauraa kihertää...Pitkän-Jussin majatalo.....Älyvapaa WBK....Ohukainen ja Paksukainen...Pölhö-Kustaan kosioreissu...Näiden pelkkä muistaminen saanee suupielet hymynkareeseen.

Jostain "viisaasta" radio-ohjelmasta, taisi olla Alivaltiosihteeri, kuulin että sananmuunnokset ovat huumorin alin aste. Eli kaikki siitä "ylöspäin" on hyvää huumoria? Omasta mielestä mikä tahansa sovelias tilanteeseen sopiva hauska, ketään loukkaamaton on sivistynyttä huumoria. Joskus tutussa porukassa mennään tosin siinä rajalla. Myös kuivakka englantilainen, nokkeluuteen ja ajatusleikkeihin perustuva kiinnostaa. Leikolalle nostan myös hattua.

Kuuleman mukaan Eurooppalainen sivistys on lähtöjään alunperin Kreikasta, siispä henkilö joka on ryssinyt kaikki asiansa, tuhlannut rahansa ja omaa epämääräisen sukupuolisen suuntauksen on siten sivistynyt

Mainittujenkin, erinomaisten kirjailijoiden lisäksi on hyvä muistaa muitakin huumorintekijöitä, höyryradioaikakaudelta, kuin Antero Alpola, Aune Ala-Tuuhonen. Reino Helismaata ja Spedeä unohtamatta. Ken on heidän tuotoksiaan saanut kuunnella. Niissä ei pilkattu ketään, ollut navanalusjuttuja, ei sinnepäinkään. Sen sijaan meheviä henkilöhahmoja ja -tarinoita. Siis huumoria, hauskuutta puhtaimmillaan.

Täytyy mainita suomalainen Tankki täyteen, loistavaa huumoria by Neil Hardvik, vai mikäseoli.
Toinen kotimainen hieman eri tyylisuuntaa edustava Raid, todella hienoa verbaali akrobatiaa.

Sivistynyt huumori on sellaista, että siinä on hieman oivallettavaakin. Tämä yleensä erottelee huumorintajuiset ja huumorintajuttomat ihmiset. Sinänsä vähän ryppyotsaista meininkiä, jos pitää erikseen määritellä sivistynyt ja sivistymätön huumori kategorioihin. Huumorin tarkoitushan on keventää, parantaa mieltä ja aktivoida ryppyotsaisten kasvohermoja.

Veikko Huovinen on minullekin huumorin kansainvälisestikin kovin huipentuma. Nerokas, lempeä ja humaani kirjailija joka antoi suomalaisille enemmän kuin Kekkonen konstanaan. Ehkä sivistyneen huumorin paras määritelmä onkin - jos Veikon huumori ei naurata, niin ei sitten.

Huumorista sen verran, että tuo sarja upposi ainakin meikäläiseen.
Vaikka englantilainen onkin.

UKK oli joskus vierailemassa ylellä, ja henkilökunta tietenkin kätteli ja esittäytyi. Kun Aune Ala-Tuuhonen lausui nimensä, Urkki vastasi: Urho Ylä-Kaljunen. (tämä juttu on tosi)

TV-viihteestä Top Gear on lähes sivistynyttä huumoria. Miksikö? Siinä juontajat esittelevät innostuneesti ja välillä ihan vakavalla naamalla täysin päättömiä ideoita, keksintöjä ja mielipiteitä. Ohjelman huonoimpia hetkiä ovat ne, jossa nauraa rätkytetään toisten (käsikirjoitetuille) epäonnistumisille. Mutta....mutta pilkka kohdistuu VAIN juontajakolmikkoon itseensä. Ei koskaan sivullisiin. Katsoja saa aina positiivisen kokemuksen siitä, että katsoja on aina fiksumpi, kuin juontajat.

Sivistyneeksi huumoriksi kutsuisin nimenomaan sellaista, joka ei loukkaa ketään kuulijaa. Ja pieni koukku on aina hyväksi, kun vitsin ytimen tajuamiseen menee muutama hetki, se ehkä naurattaa myös jälkeenpäin.

Teekkarien Vappulehden päätoimittaja "Jubileum Julkku" totesi kerran, että teekkarihuumori on parhaimmillaan silloin, kun vappulehdestä juhannuksen jälkeen luet sen yhden lauseen vitsin seitsemännentoista kerran, ja silloin tajuat lauseeseen kätketyn neljännen vitsin .

Se on metka juttu tuo huumori. Olipa kyseessä käsikirjoittaja tai työpaikan kahvipöydän huumoriveikko, niin aina huumorin tarkoitus on saada vastapuoli nauramaan tai ainakin hymähtämään. Laajan hauskuutusrepertuaarin omaava henkilö valitsee pussistaan sellaisia juttuja, jolla saa porukan nauramaan. Eri porukassa toimii eri vitsit. Puutteellisesti ihmisiä lukevat ihmiset laukoo usein vääränlaisia vitsejä. Eli sellaisia, jotka itseä naurattaa, kerrotaan oli kuulijat mitä porukkaa hyvänsä. Vaikka olisi muuten kuinka suoraselkäinen hyvänsä ja toimisi tiukasti luomissaan raameissa, niin vitsien murjomisessa pitäisi osata luovia ja miellyttää.

Mitä taas tulee huumoriin tai sellaiseksi tarkoitetun reagoimiseen, niin riippuu vähän tilanteesta. Jos kaupantekohetkellä ostaja murjaisee vitsin, joka on myyjän mielestä ihan paska, niin monesti kannattaa nauraa tai edes naurahtaa. Neutraalimmassa tilanteessa taas voi tarkoituksellisesti jättää nauramatta, jos haluaa esim. viestittää, että piti vitsiä epäasiallisena.

Sitten itse asiaan. Meinasin ensin kirjoittaa, että sivistynyttä huumoria on sellainen missä ei suoraan pilkata ketään, eikä ole alapääjuttuja. Sitten aloin miettimään yo. mukaisia vitsejä ja sketsejä ja niitä tuli mieleen vaikka kuinka - enkä pitänyt useitakaan sivistyneinä. Päädyin pohdinnoissani siihen, että sivistynyt huumori rakentuu laajan sivistyksen varaan. Kääntäen, pitää olla riittävä sivistys, jotta vitsi aukeaa. Eli esim. kantaa ottavaa huumoria taiteesta, taloudesta ja politiikasta. Esimerkkinä vaikka pilapiirtäjä Kari Suomalainen.

*********

Eksyin tänne, kun etsin keskustelua Alivaltiosihteereistä

"Yli 40-vuotiaat naiset saavat parhaat kicksit vahingonilosta. Tämä myös koskee monia naismaisia, määkiviä miehiä. Hihitellään ja turskahdellaan kun epämiellyttävän kaverin firma menee konkurssiin, tai serkkumies lyö varpaansa kipeästi kynnyksen mutkaan."

Aika erikoinen aloitus keskustelulle. Siinähän sitä huumoria jo on. Mistähän tuollainenkin lähtee? Onko tämä huumoria. Monty Pyton on ihan loistava ja joitain suomalaisia kuten tabu ja tosiaan Neil Hardvickin jutut hyviä. Mutta hänhän onkin britti alun perin.
Mutta tuo Jekkerin kommentti on lähinnä absurdia huumoria. Mulla on ihan erilaiset kokemukset yli 40-vuotiaisista naisista ja määkivistä miehistä, heh. Huh.

Tässä malliesimerkki huumorista, joka jakaa mielipiteitä. Pätkä, joka on joko hauska ja oivaltava, tai sitten ala-arvoisen huonoa huumoria. Tarina, jonka yli 500 000 000 ihmistä tuntee. Tällä kertaa vaihtoehtoisesta näkökulmasta kerrottuna. Kukaties totuudenmukaisemmin, kuin yleensä...
Joku loukkaantuu, toinen hymähtää, kolmas nauraa. Ehkä ei ihan sivistyneintä huumoria kuitenkaan.

https://www.youtube.com/watch?v=gkMfVbKexqM

Hauska pätkähän tuo Huumorintajua on niin monenlaista sorttia että kuka se osaa määritellä mikä on sivistynyttä? Vai lasketaanko sivistyneeksi huumorintajuksi itseään sivistyneenä ja kirjakieltä puhuvan/puhuvien ihmis(t)en huumori? Vai huumori mikä käsittelee asioita/tapahtumia joiden tietämys vaatii ylrissivistystä?