Tähän taas yksityisajattelua, jota ei tarvitse ottaa vakavasti...
...ellei sitten halua.Mitä puu on? Juuret ottavat maasta vettä, samalla hivenen suoloja ja hivenaineita, joita elävät solut tarvitsevat. Lehtien tai neulasten viherhiukkaset ottavat ilman sisältämästä hiilidioksidista hiiltä, ja yhteyttävät hiilen, vedyn ja hapen sokereiksi. Jonkun prosessin, jota en nyt muista
, kautta sokerimolekyylit ketjuuntuvat ensin tärkkelykseksi, hemi- (=puoli) selluloosiksi ja lopulta selluloosaksi. Osa sokereista muuttuu kasviöljyiksi, nämä taas ketjuuntuessaan muodostavat mm pihkan. Vesi puun solukossa kuljettaa kaikkia näitä yhdisteitä kasvun tarvitsemiin paikkoihin. Puu on siis selluloosaa, pihkaa, tärkkelystä, oljyjä, sokeria ja vettä, noin pääasiassa. Sekä kaikkien elävien, ja miksei kuolleidenkin, solujen pinnoilla olevia bakteereita, viruksia ja sienirihmastoja.Kuivakin puu sisältää 1-5(mutua) painoprosenttia vettä. Kuiva puu ei hevin lahoa, niinhän sitä ajatellaan. Vaan mitä tapahtuu sokerille, joka saa osakseen kosteutta, happea ja bakteereille sopivaa lämpöä? Käy etikaksi, toisin sanoen bakteerit pilkkovat sitä pienemmiksi yhdisteiksi. Mitä käy kasvirasvoille ja öljyille, kun ne vanhenevat? Härskiintyvät. Oletteko sahanneet vanhaa, kovaa kakkosnelkkua poikki. Vanhan puun haju tulee.
Siispä minun päätelmäni: Vanha puu itsessään haisee sokerin hajoamistuotteille. Ulkopinnat tuulettuvat kaiken aikaa, mutta kaapin sisällä on vanhan puun haju. Ei välttämättä ulkoa tullut haju. Liuote-ohenteiset maalit ja lakat tiivistävät pinnan tunkeutumalla puun huokosiin. Orgaaniset liuotteet, tärpätti, asetoni ym. varmaankin myös desinfioivat puun pintaa, ja tappavat ainakin millin-parin pintakerroksessa olevat vähäiset lahottajabakteerit.
Siispä hionta, ja pariin kertaan lakkaus kalustelakalla voisi olla minun arveluissani käypänen käsittely.