Puoli purkkia Korrek-kliineria on kuivunut murusiksi. Millä sen saisi takaisin vahamaiseksi? Bensa, diesel, moottoriöljy, tärpätti, liuotinpesuaine, ksyleeni, asetoni? Auttaisiko pieni tippa jotakin näistä vahan jälleen pehmeäksi? Tai kenties astianpesuaine?

Purkkiin pitäisi saada takaisin ne aineet mitkä sieltä on karanneet. Käyttöturvallisuustiedote
https://app.ecoonline.com/app/api/docum ... t_status=0
sanoo että enimmät ainesosat ovat teollisuusbensiini ja liuotinbensiini.
Jos haihtumisesta on seurannut joku reaktio joka ei palaudu ainetta uudelleen lisättäessä, samanlaiseksi sitä ei enää saa. Kuivuneesta maalistakaan ei tule uutta maalia vaikka haihtuneen liuottimen tuo takaisin..

Siis tippa bensaa, ja toinen tärpättiä. Vaha tuskin tekee sen kummempaa kuivumisreaktiota, ei ainakaan maalin lailla.

Tuo muuten näytti toimivan. Murensin lastalla kuivuneen, kutistuneen vahan murusiksi. Pieni tippa bensaa, ja toinen tippa tärpättiä. Sekoitus, ja kansi tiiviisti kiinni. Tänään kokeilin. Liemet olivat imeytyneet vahaan, ja määrä näytti paljon suuremmalta. Toimii ainakin kliinerinä.

Jos ainetta joutuu haistelemaan tai ihokoskettelemaan, niin apteekin puhdistettu bensiini on turvallisempi tai sitten pienkonebensa, pumppubensa on nykyään erilaisten kemikaalien seos ja voi sisältää vaihtelevan määrän ETBE, MTBE, TAME, TAEE, n-heksaani, tolueeni, bentseeni ja metanoli osa niistä on kovinkin ikäviä ja on siinä toki jotain kohtuu turvalliseksi testattuja aineita kuin etanoli ja osaa varmaan muistakin voi osa sietää hetkellisesti, mutta vahatessa tulee myös suuri haihtumispinta-ala. Yksi moottoripyöräkorjaaja ei suostu ottamaan juuri töitä, joissa joutuu bensan kanssa tekemisiin, on vuosien saatossa herkistynyt sille liikaa.

Tärpättiäkin on monenlaista, taidemaalarit puhuvat ranskalaisesta tärpätistä, kun puhutaan melko hajuttomasta pihkasta/mäntyöljystä moneen kertaan tislatusta tuotteesta, tai joku tärpätti on selluloosateollisuuden jäteliemistä tislattua tavaraa ja yleisin eli mineraalitärpätti (tai liuotin-/lakkabensiini) on raakaöljystä peräisin oleva melko samoihin tarkoituksiin tehty tisle, muttei sekään vaaraton enemmän käytettynä, melkein kaikki liuotinvärit on jo melkein kiellettyjä, koska vanhan ajan maalareilla "pehmeni pää".

Juu. turvallisuus kunniaan. Kypärä päähän, ja ei haistella liuottimia. Eikä syödä metsästä mustikoita, kun siihen on voinut vaikka orava pissiä. Eikä haistella vahojenkaan liuottimia liian usein. Tuokin kliineripurkki on hyllyssäni seisonut jonkun aikaa, olisikohan 80-luvulla ostettu KE20-Corollan kromipuskureiden putsaamiseen... ei siis ihan jokapäiväisessä jokapäiväisessä käytössä sekään.

Pehmenikö vaha, vai pääni, hmm... vai molemmat?

Mulla oli tallissa vuosia "auton haju" kunnes se vähitellen hävisi. Hyllyllä oli muutama litra kotelosuojaa maalipurkin näköisessä n.5 litran peltipakkauksessa jonka kannessa ulos vedettävä muovinokka. Kerran olin siitä ottanutkin vähän johonkin tarpeeseen ja sitten kun yhtenä päivänä taas pitkästä aikaa vilkaisin purkkiin, ei ollutkaan kuin vähän nahkoja pohjalla. Nokkamuovissa oli pieni halkeama ja siitä oli tihkuneet aineet pikkuhiljaa kaasuina pois. Taisi olla pelkkää hajustettua liuotinta tuo.

Ei ollut tarkoitus heristää sormea, mutta muistutus kuitenkin että bensakaan ei ole niinkuin joskus ennen ja vaikkei pää pehmenisikään, niin onko se niin hyvää maali/lakkapinnallekaan - ainakin nykybensa liuottaa spraypintamaaleja aika hyvinkin ja muistan MP:n, josta lakkapinta kärsi kun tankin täyttöaukon koloon jäi bensaa.

Monia perinteisiä -80 luvun maaleja ja liuottimia ei saa tosiaan enää myydä kaupoissa, ja voi kliinerin alkuperäiset haihtuneet liuottimet takavuosilta olla haitallisempia kuin bensa. Bensiini -80 luvulla oli muutoin paljon terveellisempää kuin nykyinen, paitsi tietysti lyijyn takia, mutta tuskin bensaa kukaan litki tai pesi käsiään niin usein että lyijy olisi sen takia mitään haitannut (mutta muistan ettei se hyvälle silloinkaan maistunut, kun lapotessa imaisi vahingossa suuhun).

Ja jos mennään vielä taaksepäin, niin aikoinaanhan asbestitehtaassa kaikkeen hyvästä höttöasbestista sai vaikka muotoiltua kivat viikset ja parran sekä siitä saman verran lisää taaksepäin, niin itsevalaisevien kellotaulun numeromaalilla voi tehdä töiden jälkeen hassuja kasvomaalauksia ja kiva kynsilakkanakin (radiummaalipensselin kärki oli opetettu kastelemaan huulien välissä teräväksi että saa kapean jälken kellotauluihin, sehän on vaan terveellistä)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Radiumtyt%C3%B6t

Kukkahattutädit kieltää kaiken ja käärii pehmusteisiin, metanolilasinpesunesteetkin piti uudelleen kieltää (no jos nyt Suomessa noin 400 kuoli siihen, niin ei se mitään vaarallista ole, eikä sitä ainakaan kukaan juo).

Mikään ei oo niinku ennen:
https://www.youtube.com/watch?v=Q4AksJVVoLE

Selitä sitä jollekkin joka tulee maasta jossa saa viinipullon maitokaupasta alle 2€ että täällä jotkut juo Lasolia