Tässä visainen kysymys kaikille citikan harrastelijoille! Tähän kyllä kelpaa mitkä ajatukset vain!

Tällä hetkellä mennään c5ellä 140mittarissa vasenta kaistaa siskolle joulun viettoon, rouva ajaa!
Joulu ei oikeastaan nappaa paskaakaan muttaku lapset...

Meillä on aina pyritty vastaamaan kysymyksiin totuudenmukaisesti kaikissa asioissa mutta joulupukista häpeämättömästi valehdellaan, tässä suurimpana syyllisenä inan verran uskonnollinen emäntä.
Ei enää montaa vuotta niin voidaan pojan kans nauraa tälle hössötykselle mutta annetaan vielä ekaluokkalaisen uskoa mihin tahtoo.

Edit: Hyvää hihhuloinnin, kaupallisuuden ja lapsille valehtelun juhlaa.

Joulu on vapaapäiviä töistä ja perheen kokoontumista kasaan. Tää joulu on taas vaan erilainen kuin edelliset, oma äiti ekaa joulua vanhainkodissa ja anoppi vuodeosastolla.
Koskaan se ei ole ollut ylensyöntiä tai hengellistä joulua. Parhainta jouluaikaa oli varmaan se kun omat lapset oli pieniä ja näki kuinka he osasivat nauttia pienistäkin lahjoista.
Joulu on kyllä rauhoittumisen aikaa jollain muotoa, mutta nykyään se ei enää näyttele suurta roolia muiden pyhien joukossa.

Syöpöttelyä, sukulointia, askartelupaskartelua penskojen kans jne. Nyt vaan jää pohjosen reissut ajamatta kun ei kertakaikkiaan kiinnosta istua auton ratissa kuusamo-hml väliä, käydään sitten tapanina velimiehen perheen luona salossa kylästelemässä ja lahjat viemässä pienimmälle. Eikai se joulupukki liity kristinuskoon mitenkään, yhtä paljon niillä on yhteistä keskenään kuin vaikkapa esim sitikalla ja koiran paskalla. Ja joo, pukista valehdellaan ja irvistellään täälläkin.. Toki lahjoja ei ole ostettu paljoakaan.

Vaikea sanoa mikä ajanjakso yltäisi samaan mihin joulu. Minulle joulu on hieno juttu! Vaikka joulun juuret on kristinuskossa, kai, niin usko ei ole se minkä varaan minulla joulun hienous rakentuu. Lyhyesti sanottuna joulusta tekee hienon perinteet sekä suuret kontrastit.

Ennen joulua töissä on aina vähän normaalia kiireempää ja töiden ulkopuolellakin hommaa on normaalia enemmän. Yleensä tulee joku konsertti nautittua ja tänä vuonna vuorossa oli popahtava/jazzahtava joululauluja esittävä kuoro. Perinteenä lasten kauneimmat joululaulut lähimmässä kirkossa, jossa pääsee itsekin ääneen (olen hillitön joululaulufani). Eräänä omituisuutena perinne kuunnella areenasta linnunlaulun toivekonsertti.

Tietynlainen huipennus on aatto, jolloin vauhti ja kiire vähenee dramaattisesti. Tietty pyhyys vallitsee. Vaikka ruoka sinänsä ei minulle paljoa merkitse ja on vain lähinnä energianlähde, niin jouluna on mukava syödä hyvin. Erityisesti tykkään anopin tekemästä imelletystä perunalaatikosta. Kinkusta en niin välitä. Koko se aaton meininki on vaan niin mahtavaa. Kiva seurata neljän lapsen tohinaa ja pukin odottelua. Jouluaatto on yksi niistä päivistä, jonka haluaisi tallentuvan jonnekin syvälle kosmiseen tajuntaan ja seuraavan mukana. Ja tietenkin mieleen hiipii lapsuuden joulut ja niiden mukana tietty haikeus. Ja ehkä tuo haikeuden hyväksyminen on saanut aikaan sen, että joulu on edelleen pysynyt mukavana juttuna eikä kääntynyt kurjaksi.

No niin, joulupäivänä sitten vähän kyläillään ja katsellaan lisää hyviä ohjelmia telkkarista ja kuunnellaan radiota.

Tapanina suuntaan yleensä kotikonnuille tapaamaan vanhoja kavereita ja sitten, no niin, ryypätään. Välipäivinä on mukava vetää omassa mielessä yhteen vuoden tapahtumia. Viimeistään tässä vaiheessa kuuntelen areenasta Tommi Liimatan jouluspecialin. Välipäivinä lasten meno on tasaisempaa, leikitään pukin tuomilla jutuilla ja otetaan lunkisti. Sitten uudenvuoden aattona kierrellään katsomassa ensin lasten ilotulitukset ja illemmalla kun vuosi vaihtuu, katsellaan isompien lasten kanssa ilotulitukset. Jossain vaiheessa radiosta tulee Hymyilevä Apollo. Ja ensimmäinen ensimmäistä on sitten mukava herätä ja todeta vuoden vaihtuneen. Minun joulu päätyy vuoden vaihtumiseen. Loppiainen on sitten vähän turha juhla minulle.

Ihan mahtavaa!

Peukku aapelille!
Pitkälti samanlaiset fiilikset, tosin vähän eri mausteilla. Perhekeskeisyys, lähipiirin kokoontuminen meille, tietty rauhoittuminen viimeistään jouluaterialla. Seurapelejä myöhään yöhön. Perinteet, joita arvostamme. Niistä se rakentuu.

Vähän rennompaa oleskelua. Pajalla yksin, neljäs Joulu nyt menossa.

Merry Christmas racing?

Hyvää joulua!