Xari kirjoitti:
pvalila kirjoitti:
Suomi ei kyennyt tekemään tarvittavia uudistuksia edellisen laman jälkeen ja siksi emme (rakennusalaa lukuunottamatta) ehtineet oikein edelliseen nousukauteen mukaan lainkaan, vaikka ko. nousukausi oli historiallisen pitkä. Pandemian jälkeen noita muutoksia meillä sitten ehkä tehdään lopultakin, äärimmäisen pakon edessä, ja se tulee tekemään kipiää.
Tätä jaksaa jotkut jauhaa mut mitä uudistuksia olisi pitänyt tehdä?
Kepulainen unelma maakuntahallinnosta pitäisi haudata kilometrin kuoppaan, kuntia vähemmäksi, tässä se korpikuntien yhdistäminen on ihan turhaa, isommat ensin, Helsingin maalaiskunta yhdistetään Helsinkiin, kuten kaikki muutkin siitä ympäriltä, siellä se suurin pöljys ja tuhlailu on.
Toi nousukausi, 11 vuotta on pyöritetty setelipainoa Zimbabwen malliin ja mikä on tulos?, samaa pitäisi jatkaa
Kuntien vähentämisen suhteen olen samaa mieltä. Ja siitä, että mitään uutta byrokratiaa ei sotepuolelle tarvita; jokin Kelan tyyppinen koko maan ratkaisu olisi tehokkain. Puhe sote-demokratista on järjetöntä, ei sairaaloiden toiminta siitä tehokkaammaksi muutu että aluepoliitikot työntävät näppinsä joka väliin.
Eiköhän ne vaaditus uudistukset tarkoita suunnilleen niitä samoja toimia, jotka olisi pitänyt tehdä, ettei valtion olisi tarvinnut koko ajan ottaa lisää velkaa?
Ketuttaa, kun käytetään sanaa "investointi" väärin. Jos rahaa kulutetaan johonkin hankkeeseen, joka ei kuuna päivänä tule tuottamaan voittoa, ei kyse ole investoinnista lainkaan: kyse on yksinkertaisesti kuluttamisesta. Tikkurilaan pitäisi kuulemma hankkia vanhan uimahallin viereen uusi maauimala, millaisella markkinoinnilla ja lippuhinnoittelulla siitä voidaan tehdä kaupungille voittoa takova investointi?
Meillä riitti aikoinaan rakennusmiehiä Neuvostoliittoon, Irakiin ja Libyaan. Nyt eivät talot enää nousisi täällä lainkaan, ellei eteläinen heimokansa olisi apuna. Ja monet muut.
Meillä huudetaan, että työnteon pitää aina olla kannattavampaa kuin kotiin jäämisen. Mutta oikeasti se ei ole.
Selkärikkoinen kuusikymppinen äiti painaa töitä kodinhoitajana, täysterve tyttärensä on pitkäaikaistyötön. Isä painaa töitä raksalla, vaikka polvet ovat olleet jo vuosikymmenen hajalla. Poika makaa kotona.
Eräs palomiehen oloinen, salskea mutta kouluttamaton kaveri menetti nuorena työpaikkansa. Vuosikymmeniin ei työnteko kiinnostanut, yksikään paikka ei ollut riittävän hieno. Vähän alle viisikymppisenä hän invalidisoitui ja sitten (yllätys, yllätys) alkoi aivan raivoisasti hakeutua työmarkkinoille.
Meillä puhutaan työvoimapulasta. Akateemisiin virkoihin on 10-50 pätevää hakijaa, missä se pula on? Pula on ehkä sellaisista työntekijöistä, jotka suostuvat tekemään skeidaa työtä alle työttömyyskorvauksen.
- Kun puhutaan työttömyyskorvauksen suuruudesta pitää ottaa huomioon myös "talkootöistä" tulevat korvaukset. Tuokin edellä mainittu kaveri hoiti vuosikymmeniä suvun perintömetsien kaatohommat talkoilla.
Meidän ei olisi pitänyt siirtää ihan kaikkia suorittavan työn työpaikkoja Kiinaan. Kiinassa ne tehtaa tuottavat ehkä vähän enemmän rahaa omistajilleen mutta meille on tänne Suomeen jäänyt valtava joukko ihmisiä, joista ei muuhun kuin siihen suorittavaan työhön ole.
Meillä on vuosikymmeniä koulutettu liian vähän lääkäreitä, ja nyt heitä tuodaan ulkomailta tänne. Samaan aikaan meillä on riittänyt rahaa kouluttaa omista nuoristamme höpö-höpö akateemisia, joiden koulutusalalta ei kukaan ole vuosikymmeniin saanut vakituista työpaikkaa. Helsingissä lienee akateemisesti koulutettujen ratikkakuskien maailmanennätys? Tuttava valmistui aikoinaan filosofia pääaineenaan ja työllistyi haudankaivajan apulaiseksi; toki siinä työssä on ihan hyvä pohtia syvällisiä samalla kun lapiota heiluttaa.
Yhteiskuntaa pitää ohjata. Meillä puolet kansanedustajista haluaa kiertää eteen tulevan puun vasemmalta, puolet oikealta: demokraattisena lopputuloksena rojautamme suoraan päin sitä puuta. Tarvittaisiin valtiomiehiä, mutta meillä on vain poliitikkoja.
