Tulee usein mieleen että kuinka ulkomaalaiset ihmiset oikein tutustuvat toisiinsa ja tulevat "kavereiksi".

Nuorena poikana kun katseli amerikkalaisia elokuvia telkkarista joissa nyt joku agentti tai tavan mies oli muuttanut ulkomaille/uuteen kaupunkiin/uuteen elinympäristöön, niin eikö heti muutaman kuukauden asumisen jälkeen ole niin perkeleen hyviä kavereita lähibaarien baarimikoista, kadunmiehistä ja lyhyttavarakaupan myyjistä. Kadulla kävellessä omilla kulmilla moikkaillaan sinne tänne ja tuntuu että kaikki ovat sydänystävän tasoisia tuttuja.

Kuvittelin silloin että nämä on tämmöisiä leffajuttuja, ei tuollaista oikeasti tapahdu. Mutta mitä sitä tyhjää, ulkomaille muutettuani huomasin että esimerkiksi Italialaisten tai muiden hölöttäjien keskuudessa näin juuri on. Ulkolainen esimerkiksi tänne Tallinnaan muutettuaan parin kuukauden kuluttua moikkailee kadulla kävellessään sinne tänne, on niin hyviä tuttuja jonkun lihakaupan myyjänkin kanssa että näyttää pitävän oikein halata livauttaa kun tapaavat kadunkulmassa sattumoisin. Ja nyt ei ole kyse sateenkaari-ihmisistä eikä edes miesten ja naisten välisistä suhteista, vaan ihan normimiesten välisestä kommunikaatiosta.

Olen hämmingissä. Minä olen asunut täällä kohta kymmenen vuotta enkä tunne enkä moikkaile ketään. Oman talon naapurit joiden naamoja on katseltu kohta vuosikymmen aamuin illoin juuri ja juuri murahtavat "tere". Kukaan ei myöskään "moikkaile" minua eikä tule kaupan tiskin takaa rupattelemaan saati halailemaan, kutsumaan illanistujaisiin jne.

Puuttuuko suomalaisilta jörreiltä joku tutustumisgeeni, vai onko tämä joku etelämaalaisten ylisosiaalisuuden ulkoinen tunnusmerkki? Vai onko tämä nyt minusta kiinni...

Mitä ihmettä sä oikein odotat, jos muutat yhdestä suomalais-ugrilaisesta jörölästä toiseen?

Eli kaipa se geeneissä on.

Luojan kiitos, eihän siitä mitään tule jos joku roikkuu kaulassa kaiken aikaa.

"Feature, not a bug."

Kohdassa 1:15 lopultakin ...
https://www.youtube.com/watch?v=z-9ZyrjD9sI

Juoni on siinä että monen muun maan ihmiset pyrkivät tietoisesti ja tiedostamatta luomaan verkostoja eri suuntiin, siltä varalta että niistä olisi jossain myöhemmissä vaiheissa hyötyä. Täällä pohjois-jörölässä oletetaan että viranomaisten kanssa toimeen tuleminen riittää. Ja niinhän se usein riittääkin, täällä.

Kohta 5 vuotta hämeenlinnassa asunu ja tilanne sama, ei mulla tuttuja täällä ole. Naapureiden kans joskus pysähtyy raatille. Yhtä naapuria en välittäis nähdä ollenkaa, ihme stalkkeri ja muutenki outo tyyppi, selittää aina mitä ihmeellisimpiä juttuja ja piirtelee natsimerkkejä ja kirkkoveneitä ilmotustaululle, aikunen mies! Mutta toisaalta suurimman osan viikosta oonki aina työreissuilla ja viikonloput menee perheen ja harrastuksien parissa niin eikai siinä kerkiä edes tutustumaan ihmisiin, baareissakaan ei tule notkuttua nykyään

>Kohta 5 vuotta hämeenlinnassa asunu ja tilanne sama, ei mulla tuttuja täällä ole. Naapureiden kans joskus pysähtyy raatille. Yhtä naapuria en välittäis nähdä ollenkaa, ihme stalkkeri ja muutenki outo tyyppi, selittää aina mitä ihmeellisimpiä juttuja ja piirtelee natsimerkkejä ja kirkkoveneitä ilmotustaululle

Tuohon ei vois muuta lisätä,että mitäs läksit.Mitään järkevää syytä Hämeenlinnaan muutossa ei ole.

30 vuotta sitten asuttiin hetki Kyröskoskella. Ei naapurit tervehtineet...

Ja jos olis asunut 30 vuotta Kyröskoskella, niin sitten eivät ainakaan tervehdi

Kun sinne muutettiin, paikkakunnalla asuvat kollegat sanoivat että vaikka asuisit 10 vuotta kerrostalossa niin naapurit eivät sittenkään vielä tervehtisi. Piti paikkansa

Kuulin myös sellaisen jutun että ihmisestä voi tulla hämeenkyröläinen mutta hämeenkyröläisestä ei tule koskaan ihmistä. Tätä väittämää en kommentoi...

Mulla on taoana morjenstaa jokaista joka kotitiellä vastaan tulee. Jis ei vastaa niin teen sen seuraavalla kerralla entistä näkyvämmin

No ku tuo eukko asu ja asuu vieläkin täällä eikä kotikylällä ollut enää mitään mikä minua siellä pidättelis ja työt on aina millon missäki niin ei oikeastaan väliä missä asuu.



Kerran kävin hämeenkyröstä hakemassa pakoputken, hyvin kyllä juttua irtos. Toisaalta ukko oli päissään ku ellun kana niin se lienee selittää asian

Riippuu toki mistä on lähtenyt. Esimerkiksi Helsingistä Hämeenlinneen (tai lähes minne muualle tahansa) lähdölle keksin heti paljonkin syitä.

Toki riippuu hieman siitäkin, minne päin Hämeenlinnaa päätyy.

Nämä on aina hyvä tuntea että mitkä paikkakunnat ovat napit vastakkain. Nykyisen emännän sukulaiset Oulun seudulla pitivät mua porilaisena. Ymmärsivät yskän kun kun totesin, että en mäkään kutsu heitä kemiläisiksi

Itse Hämeenlinnassa 22v. asuneena en keksi kaupungista isompia murheita. Asun Ojoisilla rintsikassa ja ainakin kotikadulla suurin osa moikkaa ohi ajaessa. Mukavat rajanaapurit. Vähän sisäänlämpiävä kaupunki tämä on.