Matkamies oli autoilemassa ja tuli rengasrikko,mutta tuli ongelma kun ei ollu tunkkia matkassa mies muisti että kilometri taaksepäin
oli talo tien varressa ,ja sieltä varmaan saisi tunkin lainaksi .Ei kun kävellen takastepäin tunkkia hakemaan.
Talo rupesi lähenemään ,mutta rupes tuntumaan että lainaakohan ne sitä tunkkia .Mitä lähemmäs talo tuli sitä varmemmaksi tuli tunne
ettei ne lainaa tunkkia kuitenkaan
Sitten oltiin jo aivan talon pihassa ja mies oli jo aivan varma ettei ne anna tunnkia lainaksi.
No matkalainen otti pihamaalta kiven ja heitti sen olohuoneen ikkunasta sisälle ja huusi PIE TUNKKIS!!!

Se oli vuonna -82 kai, juhannuspäivä oli kaunis, ja alokas oli aaton kiinni. Pääsi sitten juhnun viettoon vasta juhannuspäivänä. Tietoa sain, että tuttui on Tammelassa leirintäalueella. Sinne siis. Ja kuin ollakkan niin persaukisen autoilijan renkaista loppui teräspunosten ilmanpito. Oli tunkki - vaan ei vararengasta. Tyhjän renkaan kanssa pyörimme sitten keskustaan ja siellä sitten huoltamon baariin. Ja tietty Baarissa oli kaljalla se kylän kai ainoa rengasmiäs - olihan juhannuspäivä. Sain sitten sinne jotain sisäkumia, jotta ilma pysyi vanteen ja maan välissä ja pääsin leirialueelle muiden kaa pämpäämään. Ja käytiinhän me myös Tammelan Krouvissa missä oli hurja meno ja meininki. Kuskit vaihtu lennossa ajokykyiseen tai sitten ei. Hengissä selvittiin kaikki. Kiva on muistella vanhoja tunkki juttui.

Mahtoiko olla sama matkamies, kun meni taloon kysymään yökortteeria. Avasi oven ja näki, kuinka isäntä kävi emännän rintoihin ja nosteli niitä. Emäntä otti sateenvarjon ja puolukoita, aukaise varjon, kyykistyi ja heitti puolukat ilmaan. Ei, tuumasi matkamies ja läks seuraavaan taloon. Kertoi siellä tuon näkymän. Joo, sanoi isäntä, ovat kuuromykkiä, isäntä siinä pyysi emäntää iltalypsylle, johon tuo emäntä: ja paskan marjat, ulkona sataa.