XM-Hannu kirjoitti: Lähinnä mietin työhevosta auton edeltäjänä. Esim. jos osti työhevosen ja reen tukinajoon, niin ehtikö se hevonen hankkia hintansa yhden talvikauden aikana? Oliko oriit (vai orit) yleensä kalliinpia kuin tammat, tai päin vastoin? Oliko suomenhevosen ori kookkaampi kuin tamma, oliko voimissa olennaista eroa? Oliko vaikka 8v. hyväkäytöksinen, työhön tottunut heppa halutumpi, kuin vaikka 1v. varsa? Varmaksi en sano, mitä tuohon aikaan on hevosista ajateltu, mutta pari-kolmekymmentä vuotta on eletty ajassa, että ravisukuiset oriit tuppaa maksamaan valitettavasti enemmän ja ovat halutumpia kuin tammat. Suomenhevosta ei haluta ruunata kovin helpoin perusteluin ainakaan ravipuolella, johtuen ihan Kuninkuusraveista, joita on ajettu vuodesta 1924. Nykymuotoisena tammoille ja oriille omana kilpailunaan 1948. Tähän kilpaan pääse vain kantakirjatut hevoset ja tarkoitus oli etsiä parhaat jalostushevoset kiven kovalla kolmen lähdön ajona kahden päivän aikana (2100 m, 1609 m ja 3100 m).
Oriit ja tammat eivät kooltaan merkittävästi eroa toisistaan, voimissakaan ei tamma välttämättä suoraan huonompi ole, vetotekniikka ratkaisee paljon. Työhevosta etsiessä on varmasti ollut mielessä osaava ja terve hevonen, ei siis nuori eikä kovin vanha. Suomenhevonen on parhaassa iässä siinä kymmen vuoden kahta puolta nykyäänkin, vaikka elinikä on huomattavasti pidentynyt. Työhevosella tehtiin kaikki maatilan työt, kesällä peltotyöt ja talvella metsätyöt, kun oli aikaa. Metsätyöt olivat rankkoja niin hevoselle kuin ihmiselle, molemmat saattoivat laihtua kilotolkulla talven aikana. Pelkkää metsätyöhevosta tuskin kukaan osti, vaikka hyvä hevonen veti uskomattomia kuormia. Suomenhevonen vetää suhteessa omaan painoonsa paljon enemmän kuin eurooppalaiset, esimerkiksi Shire ja Clydesdale, mitkä on jalostettu vain vetohevosisksi.
Alkuun Suomenhevosta jalostettiin (kantakirja avattu 1907) työhevosen tarpeita ajatellen, mutta kun ajat muuttuivat ja hevosesta tuli harraste-eläin, muuttuivat myös kantakirjausvaatimukset. Nykyään Suomenhevosta kirjataan työhevos- (T), juoksija- (J), ratsu- (R) ja pienhevossuunnille (P). Suomenhevosia oli parhaimmillaan yli 400 000, mutta traktoreiden yleistyessä kanta romahti hyvin nopeasti jopa alle 20 000 yksilöön. Ravit ja se, että Kekkosen Neuvostiliitosta saamat Orlovilaiset avasivat ravit Suomessa myö lämminverisille, pelastivat Suomenhevosen hyvin todennäköiseltä sukupuutolta. Suomen lisäksi Suomenhevosia on merkittävästi myös Saksassa.
Suomessa ratsastus oli alkuun upseerien ja herrasväen laji. Armeijalla oli paljon hevosia käytössään, kaikki eivät suinkaan olleet vetohevosia, vaan joukossa oli kevyempiä ja heinostuneempia ratsuja aika paljon. Sodan syttyessä piti yksityisten henkilöiden antaa vetohevonen varusteineen ja tietyn määrän heinien kera valtiolle käyttöön. Hevoset pyrittiin palauttamaan, mutta paljon kuoli ja katosi, osaa ei tunnistettu enää sodan jälkeen ja myytiin uusiin koteihin. Talon viimeistä hevosta, hyvää siitostammaa tai oritta ei tarvinnut antaa.
Itse olen lähes koko ikäni peuhannut hevosten kanssa, ensin ratsupuolella, mutta sitten päädyin ravipuolelle. Nykyään harrastelen ajamalla ja hoitamalla tutun ravureita, kun hän tarvitsee apua. Välillä tuuletan päätäni eläkkeellä olevan lämppäriruunan kanssa selästä kaahaten tukka putkella pitkin metsäautoteitä. Kolme starttia olen ajanut kärrylähdöissä, kortti on voimassa.
|
