Mikä: ID 20 D-super
Miksi: Tunnesyistä
Seuraa pitkä tylsä tarina: Auto oli yksi vanhimman veljeni ensimmäisistä autoista 80-luvulla (ellei jopa ensimmäinen). Auto kulki veljen mukana Seinäjoelle tekussa opiskelun ajaksi ja palasi myöhemmin Nivalaan seisoskelemaan navetan vintille ja myöhemmin kylmään konekatokseen, kunnes tuli minua kaksi vuotta vanhemman veljen aika saada ajokortti. D-malli herätettiin vuosia kestäneestä unesta, hankittiin varaosa-auto, purettiin ja kasattiin. Tehtiin täydellinen koneremontti ja maalattiin pellit punaiseksi. Harmittavasti ajoa ei tuolloin kuitenkaan kestänyt kuin vajaa kaksi vuotta, kunnes auto taas jätettiin seisomaan runsaiden vikojen ja kyllästymisen vuoksi. Myöhemmin auto siirtyi veljen mukana Jyväskylän seudulle talliin projektiksi. Autoa purettiin, tutkittiin ja havaittiin, että laho oli päässyt niin pitkälle, ettei runkoa kannattanut hitsata. Petyttiin ja auto jäi TAAS seisomaan. Vuonna 2009 haettiin kuitenkin Kemistä paremmassa kunnossa oleva runko, joka odotteli neljä vuotta hallissa hakesiilon takana riittävää innostusta projektin aloittamiseen. 2013 syksyllä lupasin silloiselle avovaimolle, nykyiselle vaimolleni, että kunnostan meillä kotona olevan vanhan sitikan meille hää-autoksi. Kuvia samanlaisista katseltiin netistä, jotta vaimo tietää millainen projekti sieltä on tulossa. Yllätys oli valtaisa, kun hakesiilon takaa raahasin pelkän rungon Ouluun pieneen 30 neliön talliin työn alle...  Ei ollut ihan sitä mitä netin kuvat kokonaisista autoista antoivat ymmärtää. Mutta isosta työmäärästä huolimatta, vuonna 2016 helmikuussa, kaksi päivää ennen häitä ajoin auton rekisteröintikatsastukseen ja auto toimi hää-autona. Siitä lähtien sitä on paranneltu talvisin (ja joskus kesäisinkin) ja toimii meidän perheen harrasteautona.
| Liitteet: |
alku.jpg [ 116.02 KiB | Katsottu 5477 kertaa ]
|
|
viimeksi tänään haikailin Renault Safranen perään, siinä oli kyllä mukava peli. Ekan korimallin Accordin myynti jäi myös kaivelemaan. 
